torstai 29. joulukuuta 2016

Hitaat välipäivät

Täällä meilllä on meneillään välipäivien tahmeus. En sano että siinä mitään pahaa olisi, mutta sen huomasi, kun tulin tänään aamutallista sisälle. Tuntuu että meillä ei ole saatu juuri mitään aikaiseksi, vaikka kotitöitä toki on tehty ja perustallityötkin vievät oman aikansa.

Osa syy tähän hitauteen johtuu siitä, että meillä sairastetaan flunssaa. Pienimmät lapset, alle 2-vuotias Väinö ja 4-vuotias Ilona ovat yskineet ja kuumeilleet ja lääkärissäkin kävivät isänsä kanssa mutkan, kun korvat tuntuivat kipuilevan. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut tulehdusta korvissa.

Ajattelin jatkaa samalla tavalla viikonlopun yli. En vaan jaksa olla tehokas. Uusi vuosi kun vaihtuu niin alan taas reipastua. Lupaan sen. Minulla on siis vielä noin kolme kokonaista päivää aikaa lorvailla. No tämä ei ihan toteudu, koska olen sopinut tälle päivälle valmennuksen pitoa ja ratsutuksen, mutta ehkä pidän sen aikaa tauon lorvailussa.

Tulevan viikonlopun jälkeen meillä on edessä vielä kokonainen viikko lasten kanssa kotona. Pienimpien hoito alkaa vasta seuraavan viikon maanantaina. Jos vain flunssa antaa periksi niin voisimme keksiä ensi viikolle jotain kivaa tekemistä yhdessä. Ja jos en ihan älyttömästi ota vastaan ylimääräisiä töitä ensi viikolle niin siinä olisi tilaisuus lorvailla hieman lisää.

Välipäivät on ehkä tarkoitettukin tähän. Välillä on hyvä hengähtää ja käydä vähän hitaammin, Joskus on hyvä pitää myös hetki taukoa liiasta ajattelusta ja suunnittelusta. Ei tarvitse koko ajan miettiä mitä tehdään, mikä projekti seuraavaksi ja mitä tekemättömiä töitä on. Toivutaan vain joulusta ja aletaan suunnata katse kohti uutta vuotta.

Kuvissa siskolta saamani joululahja eli ihanat ja pelkistetyt Nappula-kynttilänjalat sekä hieman tunnelmia aamutallista.

Hyviä hitaita välipäiviä kaikille!


Essi







keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Töitä lomaillen

Tiedättekö tunteen, kun suunnittelee aloittavansa bloggaamisen. Ehkä jopa luo blogin ja kirjoittaakin jotain, mutta se jää kesken. Aikaa kuluu ja välillä blogi käy mielessä, mutta sitten tulee aina jotain muuta. Näin kävi minulle.

Tämä Joulu on ollut erilainen. Ei oikeastaan huonompi tai parempi kuin aikaisemmat, mutta ihan omanlaisensa tapaus. Tein jouluvalmisteluja tänä vuonna aiemmin kuin edelllisinä jouluina ja oikeastaan kaikki aatonaaton ja aaton tekemiset olikin jo hoidettu, kun joulu tuli. Oli siinä ihmettelemistä. Ei tarvinnutkaan hössöttää ympäriinsä ja aikatauluttaa. Voisi kuvitella, että se olisi lieventänyt, jopa kadottanut kuuluisan joulustressin, mutta toisin kävi. Minä kalenteri- ja tekemättömät-työt-listalle-ihminen en osannutkaan rauhoittua vaan rullasin lujaa vauhtia tunteiden vuoristorataa koko joulun läpi. Vasta eilen pysähdyin.

Älä käsitä väärin. Meillä oli ihan hyvä joulu. Lapsetkin näin totesivat, mutta samalla huomasin pahalta maistuvan piirteen itsessäni. En osaa vain olla ja nauttia. Olen kyllä tiedostanut tuon jo aiemmin, mutta oli pelottavaa huomata, että samalla unelmoidessani leppoisasta joulusta ja myös mahdollistaessani sen itselleni, en ollutkaan tyytyväinen. Keksin vain lisää tekemistä, jotta ei tarvitsisi VAIN olla.

Palataanpa alkuun. Kuten otsikkokin sanoo, olen palannut jo joulusta arkeen kiinni. Minulle se tarkoittaa 16 hevosen hoitamista, siihen päälle ehkä ja hyvin mahdollisesti muita tilan töitä ja äitinä oleminen kolmelle lapselle. Voisi kuvitella, että se olisi raskasta, mutta ei se niin ole. Tarvitsen sitä, jotta kaikki toimii. Jotta minä toimin. Pysyn liikkeessä. Arki rullaa. Enää ei muutenkaan tunnu niin jouluiselta, joten on kiva alkaa suunnitella uutta vuotta ja uusia kujeita tallin ja tilan muiden toimien osalta. Konvehtirasioiden anti ei vaan enää houkuta ja kuusikin varisee.

On onni lähteä aamulla omiin töihin ja olinkin hyvin tyytyväinen, kun heräsin tänään. Sai keittää kahvit rakkaan kanssa ja lähteä sitten tekemään. Pisteenä iin päällä tallilla touhutessani aurinkokin näyttäytyi. Tuntui ihan lomalta.

Tämän päiväisen hyvän fiiliksen innoittamana arkeni laajenee nyt instagramista blogiin. Täällä voin kirjoittaa kaikesta mitä mieleeni juolahtaa ja muustakin.


Tervetuloa mukaan!

Essi


Poikani Väinö tänään Kulta-kissan kanssa päikkäreillä