Hyvää sunnuntai-iltaa tyypit! Pitkästä aikaa blogitekstiä. Kirjoitan nyt ihan spontaanisti tästä aiheesta sen kummemmin suunnittelematta, koska tää aihe on viime päivinä pyörinyt mun mielessä. Lisäksi mulla on itselläkin vähän huono motivaatio päällä ollut tänään niin uskon, että tämän tekstin suoltaminen piristää ja saan itsekin samalla pientä tsemppausta.
Suurin osa jo tietää, että käyn pitämässä valmennuksia vierailla talleilla ja kotona pidän ratsastustunteja harrastajille. Yleensä kaikki sujuu, kuin tanssi, mutta kuten laulussakin sanotaan, että elämä on varjoa ja valoa niin se pätee myös ratsastukseen. "Tää mun ratsastus vaan junnaa paikallaan!" tai "Miks mä en kehity, pitäskö vaan lopettaa?". Nämä on lauseita, joita kuulen aina silloin tällöin ihmisiltä valmennustunnin tai ratsastustunnin lopuksi. Yleensä sellaisen tunnin, jossa kaikki ei ole ehkä mennyt ihan nappiin tai hevonen on ollut haastavammmalla tuulella tai tehtävä on ollut ehkä liian vaikea taitotasoon nähden. Kommentin heittänyt kaipaa 99% tapauksissa vain tsemppiä. Jotain positiivista taltuuttaakseen mielipahan, joten saatan sanoa, että "Tänään ei ollut niin hyvä tunti, mutta sä selvisit siitä" tai "Sä oot hyvä jo, mutta vielä on kehittämistä tässä ja tässä". Joskus kuitenkin vastoinkäyminen kolahtaa isommin.
Miksi se tuntuu niin pahalta epäonnistua ratsastuksessa? Mitä silloin pitäisi ajatella?
Mikään hyvä ei tule helpolla. Kaikki tavoittelemisen arvoinen vaatii työtä. Sinulla on ehkä joku ajatus tai roolimalli millaiseksi ratsastajaksi haluat tulla. Seuraa sitä vaikka joskus ottaisit askeleen kauemmaksi siitä. Usko, että sinusta tulee sellainen. Kaikista tärkeintä on uskoa ennen kuin näet tuloksia. Unelmaan uskominen saa jatkamaan ja säännöllisesti tekeminen tuottaa AINA tulosta vaikket vielä sitä näkisikään. Luota opetteluprosessiin enemmän kuin yhteen harjoituskertaan. Ajattele vaikka historiaasi. Et varmasti ole enää samalla tasolla kuin vaikka 5-10 vuotta sitten vaikka mukaan on mahtunut huonompiakin tunteja?
Nykyajan kärsimättömyydellä on oma osuutensa asiaan. Kaikki-mulle-heti-tänne-asenne vaikeuttaa pidempiaikaista sitoutumista oli laji mikä tahansa. Tuntuu, että lopetetaan ennen kun on edes aloitettu tai ainakin turhaudutaan, jos tulee haasteita. Vastoinkäymiset missä tahansa asiassa kasvattaa ja opettaa. Usko itseesi vaikka joskus menisi mönkään.
Oon itse nyt onnellisessa tilanteessa, että musta tuntuu, että oon löytänyt oman polun ratsastuksen suhteen. Mutta näin ei ole aina ollut ja nytkin se on aika kuoppanen polku ja etenen sitä viidakkoveitsi kourassa ilman opasta. Oon ottanut tuhansia ja taas tuhansia erilaisia askelia välillä muiden opastuksella ja välillä hakannut yksin päätä seinään ja niin monesti ollut turhautunut omaan ratsastukseen. Milloin siitä, että oon toistanut jotain samaa vaikka kuinka kauan ilman minkäänlaista näyttöä kehityksestä ja lopuksi todennut, että tää ei vaan toimi ja on ollut vaikeita olosuhteita harjoitteluun ja jotku ihmiset on kattoneet vierestä ja sanoneet, että luovuta jo. Välillä oon miettinyt, että kauanko mä vielä jaksan tehdä töitä mun typerän unelman eteen, että tästä ei tuu mitään, mutta oon vaan aina jatkanut kuitenkin. Miksi oon jatkanut? No tietysti se vaikuttaa, että oon tosi itsepäinen ja en luovuta helposti, jos on ratsastus kyseessä, mutta lisäksi oon vaan halunnut mennä kohti mun unelmaa. Vaikka kontaten tai peruuttaen, ihan sama, mutta en ole koskaan sammuttanut prosessia. Ja nyt nään vihdoin jotain tuloksia! Ne on pieniä, mutta oon onnellinen niistä ja ne saa mut jatkamaan harjoittelua. Niin moni luovuttaa ja siksi vaan harvat näkee tuloksia.
Jokainen tähän maailmaan syntyy ilman minkäänlaista ratsastustaitoa ja meillä kaikilla on samanlainen mahdollisuus oppia hyväksi ratsastajiksi. Maailman parhaatkin ratsasti joskus ekaa kertaa ja niillekin tapahtui vaikka mitä vastoinkäymisiä, mutta ne ei luovuttanut. Älä anna periksi! Susta on siihen!
Postauksen kuvat otti tyttöni Vilma viime toukokuussa minusta ja mun ihanasta hevosesta Tikrusta. Meidän matkallekin on mahtunut kivikkoja ja varmasti niitä on edessäkin päin, mutta ei me olla silti vielä heitetty ratsastushanskoja tiskiin :)
Vietä superihana ilta ja herää huomenaamulla energisenä uuteen viikkon!
