Tiedättekö tunteen, kun suunnittelee aloittavansa bloggaamisen. Ehkä jopa luo blogin ja kirjoittaakin jotain, mutta se jää kesken. Aikaa kuluu ja välillä blogi käy mielessä, mutta sitten tulee aina jotain muuta. Näin kävi minulle.
Tämä Joulu on ollut erilainen. Ei oikeastaan huonompi tai parempi kuin aikaisemmat, mutta ihan omanlaisensa tapaus. Tein jouluvalmisteluja tänä vuonna aiemmin kuin edelllisinä jouluina ja oikeastaan kaikki aatonaaton ja aaton tekemiset olikin jo hoidettu, kun joulu tuli. Oli siinä ihmettelemistä. Ei tarvinnutkaan hössöttää ympäriinsä ja aikatauluttaa. Voisi kuvitella, että se olisi lieventänyt, jopa kadottanut kuuluisan joulustressin, mutta toisin kävi. Minä kalenteri- ja tekemättömät-työt-listalle-ihminen en osannutkaan rauhoittua vaan rullasin lujaa vauhtia tunteiden vuoristorataa koko joulun läpi. Vasta eilen pysähdyin.
Älä käsitä väärin. Meillä oli ihan hyvä joulu. Lapsetkin näin totesivat, mutta samalla huomasin pahalta maistuvan piirteen itsessäni. En osaa vain olla ja nauttia. Olen kyllä tiedostanut tuon jo aiemmin, mutta oli pelottavaa huomata, että samalla unelmoidessani leppoisasta joulusta ja myös mahdollistaessani sen itselleni, en ollutkaan tyytyväinen. Keksin vain lisää tekemistä, jotta ei tarvitsisi VAIN olla.
Palataanpa alkuun. Kuten otsikkokin sanoo, olen palannut jo joulusta arkeen kiinni. Minulle se tarkoittaa 16 hevosen hoitamista, siihen päälle ehkä ja hyvin mahdollisesti muita tilan töitä ja äitinä oleminen kolmelle lapselle. Voisi kuvitella, että se olisi raskasta, mutta ei se niin ole. Tarvitsen sitä, jotta kaikki toimii. Jotta minä toimin. Pysyn liikkeessä. Arki rullaa. Enää ei muutenkaan tunnu niin jouluiselta, joten on kiva alkaa suunnitella uutta vuotta ja uusia kujeita tallin ja tilan muiden toimien osalta. Konvehtirasioiden anti ei vaan enää houkuta ja kuusikin varisee.
On onni lähteä aamulla omiin töihin ja olinkin hyvin tyytyväinen, kun heräsin tänään. Sai keittää kahvit rakkaan kanssa ja lähteä sitten tekemään. Pisteenä iin päällä tallilla touhutessani aurinkokin näyttäytyi. Tuntui ihan lomalta.
On onni lähteä aamulla omiin töihin ja olinkin hyvin tyytyväinen, kun heräsin tänään. Sai keittää kahvit rakkaan kanssa ja lähteä sitten tekemään. Pisteenä iin päällä tallilla touhutessani aurinkokin näyttäytyi. Tuntui ihan lomalta.
Tämän päiväisen hyvän fiiliksen innoittamana arkeni laajenee nyt instagramista blogiin. Täällä voin kirjoittaa kaikesta mitä mieleeni juolahtaa ja muustakin.
Tervetuloa mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti