Täällä ollaan taas

Aikaa on vierähtänyt, kun viimeksi kirjoitin blogia. Ajattelin jopa, että blogin pito on mennyttä elämää. Tuntui keväällä ja alkukesästä, etten vaan enää ikinä never ever ehdi kirjoittaa/ kuvata yhtään mitään ja onko minulla mitään järkevää sanottavaakaan.. mutta sitten muutama rohkea on kysynyt milloin kirjoitan taas ja ajatus itselläkin ollut esim kuvata hevosista materiaalia, joten täällä ollaan ja asiaakin olisi taas enemmän kuin koskaan! Mistä sitä aikaa saisi lisää?

Toivottavasti luette vielä näitä kirjoituksiani, katsotte kuvia ja videoita ja kestätte välillä pienet tauot myös.

Yli puoli vuotta siitä, kun muutettiin uudelle talolle ja täytyy sanoa, että vieläkin on muuton tuntua, kun eteisessä on pari laatikkoa epämääräistä tavaraa purkamatta ja perähuoneessa minun vaatteita kassissa. Minulle on tullut yllätyksenä, kuinka kauan kotiutuminen uuteen paikkaan aikuisiällä vie. Nuorena sitä vain muutti uuteen asuntoon, uuteen kaupunkiin ilman minkäänlaista jännitystä tulevasta tai pohdintoja millaiset naapurit, millainen liikenne, millainen kauppamatka jne. Eihän meillä ole edes paljon matkaa vanhalle talolle eli periaatteessa ollaan samalla kylällä, kun postinumerokin pysyi samana, mutta silti on tuntunut oudolta tämä muutto välillä. En sano, että olisin vielä kotiutunut. Se vie varmasti aikaa. Joku sanoi minulle, että "kyllä kotiutuminen aikuisena vie useamman vuoden". Olin ihan huuli pyöreänä, että näinkö se on. Onko teillä kokemusta aiheesta?

Kotiutumistani helpottaisi, jos hevoset olisivat samassa pihassa, koska silloin en tältä tontilta ehtisi poistua, kuin valmennusten pitoon toisille talleille ja kauppaan, mutta ainakaan lähitulevaisuudessa hevoset eivät ole muuttamassa mihinkään Niemelästä. Tällainen ajatus oli jossakin vaiheessa, että kaikki eläimet tulisivat tänne samaan pihaan, mutta aina ei kaikki elämässä mene, kuin suunnittelee ja nyt tuntuu vahvasti siltä, että Niemelässä on hevosten kanssa toimimiseen kaikki tarvittavat jutut valmiina, joten miksi siirtää niitä tänne. Myös Niemelän tallilla on keskeneräisiä juttuja, joten panostetaan nyt niihin ja pystyn samalla jatkamaan tallin pitoa normaalisti.

Kulkeminen tallille on toistaiseksi sujunut hyvin ja koska lapsetkin ovat jo vähän isompia (ei yhtään vaippaikäistä, jee!) niin mikäs siinä. Ollaan esikoisen kanssa tehty eväät mukaan ja näin kesällä varsinkin tallilla on vietetty aikaa samalla tavalla kuin kotona. Onneksi siellä on toimisto, jossa voi juoda kahvit ja syödä eväitä.

Tykkään kyllä uudesta talostamme ja sen rauhallisesta ympäristöstä. Iso ihana piha on tarjonnut avaramman tilan lisäksi meille tai tarkennetaan, että minulle uuden harrastuksen: kasvihuoneessa värkkäilyn ja kukkien kastelun! En uskalla nyt tässä sanoa ihan puutarhan hoito, koska ei nyt muutaman kesäkukan perusteella vielä niin laajasta harrastuksesta ole kyse, mutta "kukkien-kastelu-harrastus" voisi kuvastaa hyvin tätä tilannettani kasvirintamalla. Pihakukkien lisäksi kasvihuoneessa on erilaisia salaatteja, yrttejä ja tomaatteja, joista osa on jo löytänyt tiensä meidän ruokapöytään. Pihan hoito on tuonut mukavaa vastapainoa hevoshommille ja lehmien hoidolle. Olen ottanut kukka-asiat rennosti, joten myös nokkoset ja rikkaruohot ovat saaneet rehottaa. Kitketään, kun ehditään. Kastelemisessa olen kuitenkin ollut reipas, koska tämä kesä on ollut niin kuiva.

Hevosten kuulumiset lopuksi eli ratsastustunnit alkoivat taas kevään korvalla ja ne on menneet todella mukavasti. Rakastan kyllä tuota opettamishommaa; toisten edistyminen ja ilahtuminen asioiden hoksaamisesta tuovat minullekin niin paljon. Itse olen kevään ja kesän ratsastanut säännöllisesti päivittäin, enimmäkseen meidän nuoria hevosia, mutta en ole kokonaan vieläkään heittänyt haavetta kisakentille palaamisesta romukoppaan. Sitteku sitteku sitteku on aikaa :)

Arizona varsoi oripojan viime viikolla ja onneksi ymmärsi tehdä sen päiväsaikaan niin ei tarvinnut yöunia menettää. Kaikki meni hyvin vaikka tamma oli ensikertalainen. Varsa on melko vilperi. Naurettiin, kun se yritti peruuttaa minun päälle ja potkaista. Tosi söpöä vai onko. Toivottavasti ei tee samaa parin vuoden päästä.. Ollaan kutsuttu varsaa Leo Leijonaksi, kun se syntyi Leon päivänä. Vilmalla on ylläpidossa isompi poni Matti, jonka kanssa yhteistyö on alkanut sujumaan tosi hyvin. Matti on aika herkkä sielu, mutta erittäin kiltti ja kuuliainen ratsastaa. Vähän ovat päässeet hyppäämäänkin, joten eiköhän se siitä Vilmankin hevosharrastus etene. Bongon koko ja ikä alkoi tulla Vilman edistymisen tielle, mutta Vilma ratsastaa Bongolla edelleen normaalisti Matin liikuttamisen lisäksi ja Bongo tekee myös kevyitä lasten tunteja ja talutusratsastusta.

Tänään on ollut erittäin sateinen aamu, mutta toivotaan, että päivä kirkastuu vielä. Olen lähdössä Raaheen valkkujen pitoon. Kaunista keskiviikkoa kaikille ja olkaa kiltisti!

Kohti unelmien kotia

Aikaa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Hääkiireet ja muut muutokset elämässä ovat pitäneet minut ja koko perheen kiireisenä. Viimeksi kirjoitin, että häihin on aikaa noin kolme viikkoa. No nyt niistä häistä ON yli kaksi viikkoa aikaa. Ei voi muuta kuin todeta, että päivät juoksevat vauhdilla. Naimisiin menon johdosta sukunimeni vaihtui. En koe, että elämä aviossa tuntuisi mitenkään erilaiselta, mutta on todella ihana, että lopulta menimme naimisiin ja mikä olisi ollut parempi päivä siihen kuin 10.10. En nyt kuitenkaan avaa tässä tämän enempää häistä tai päivän merkityksestä teille, koska niistä on tulossa pian oma rakkausöveripostaus kuvien kera.

Kirjoitin myös viimeksi, että muutakin jännää on häiden lisäksi tapahtumassa. Instagramissa paljastin jo, että meistä tuli virallisesti uuden kodin omistajat. Sydän tekee kyllä jo tätä kirjoittaessa jotain ylimääräisiä pomppuja, mutta voi olla että pääsemme aloittamaan muuton jo viikonloppuna. Kun kävin ensimmäisen kerran talolla, jota Moisalaksikin kutsutaan niin tiesin heti, että siitä tulee meidän koti! Kuulostaa kliseiseltä, mutta näin se meni. Kyseessä on vanha maalaistalo ja pihapiiri, josta löytyy navetta, konesuoja ja ihania punaisia hirsiaittoja. Päärakennus on yli sata vuotta vanha ja juuri sellainen, josta olen unelmoinut!

Kun istuin ensimmäistä kertaa talossa päätykamarin sohvalla, josta näkee koko talon läpi pirtin isoihin ikkunoihin saakka niin kauan kadoksissa ollut sisustusintoni lähti täyteen laukkaan. En malta odottaa, että saa pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata kohti uutta sivua elämässä. Osa naudoistamme on jo muuttanut uuteen paikkaan. Hevoset ovat vielä vanhalla tallillaan ja jäävätkin sinne ainakin toistaiseksi. Ehkä vielä joku päivä kaikki eläimetkin löytävät tiensä tuon talon ympärille.

Oikein ihanaa torstai-iltaa kaikille.

Lupaan myötä- ja vastamäessä, että teen pian hääpostauksen!

- Essi

p.s. Tarkkasilmäisimmät huomasivat varmaan, että vaihdoin blogin otsikoksi "Elämää tallilla ja talossa", joka kuvastaa minusta paremmin blogin sisältöä.. plus ajattelin pedata jo valmiiksi sitä kuvatulvaa mikä meidän ihanasta uudesta kodista on tulossa!

Videota tallilta ja vadelmapiirakka

Meillä on kolme lasta. Vanhin on koulussa ja kaksi pienempää ovat osa-aikaisessa hoidossa eli noin kolme päivää viikossa. Tarkoittaa sitä, että kahtena arkipäivänä viikossa pienimmät on mukana tallihommissa ja viikonloppuaamuina yleensä koko porukka on mukana, ellei mies jää lasten kanssa aamulla kotiin.

Miten tallihommat sitten sujuu pienten lasten kanssa? Sanoisin, että nykyään helpommin jo, kun kaikki lapset kävelevät omin jaloin ja kertovat, kun on vessahätä (nämä kaksi asiaa oikeasti aiheuttavat eniten haasteita, kun lapset on pieniä - äidit tietää). Heillä on myös kivoja (lue: liian vauhdikkaita) yhteisiä leikkejä tallilla, joten minun ei tarvi itse pitää seuraa ja tehdä töitä yhtä aikaa. Pelkkä valvominen riittää ja sitähän kyllä riittää vielä vuosiksi eteenpäin - enenemässä määrin. Vauvojen ja ihan pienien taaperoiden kanssa oli kuitenkin enemmän sitä aikaa vievää tekemistä, kun piti imettää välillä, vaihdella vaippaa ja pitää vielä seuraakin, jos joku istui vaunuissa. Huoh. Onneksi se aika on ohi! :)

Laitan nyt tähän väliin videon yhdeltä talliaamulta eokuulta, kun koko porukka oli mukana niin näette vähän mitä touhuamme siellä. Ei se niin kamalaa ole tehdä töitä, kun lapset on mukana. Varsinkin kun he ovat tottuneet olemaan tallilla ja tällaiset aamut, kun me molemmat vanhemmat ollaan paikan päällä, niin ne on jopa sitä arjen luksusta. Videolla vilahtaa ihan lopussa piirakka, joka on maailman helpoin tehdä. Kirjoitan sen ohjeen tämän postauksen loppuun. Meillä on tullut tänä syksynä ihan älyttömästi vadelmia, joten niistä tulee tehtyä herkkuja kahvin kylkeen.

Meillä on ollut tiukat pari viimeisintä päivää töissä. Ollaan paalattu loppuun omat rehut tälle syksylle ja paljon muutakin on tapahtunut parin päivän sisään. Minun kroppa reagoi heti. Eilen illalla, kun leikkasin nurmikkoa tallilla niin iski aivan mahdoton lihansärky ja pääkipu. Kun pääsin iltatallista kotiin niin otin pari särkylääkettä ja menin heti peiton alle. En ole mitannut lämpöä, mutta varmasti sitä on. Olin viikonloppuna tekemisissä yhden kaverin kanssa, jolle tuli kuumetauti maanantaina niin sainkohan sen saman taudin sitten. Ei kiva. Töihin minun pitää silti tästäkin lähteä eli en aio jäädä kotiin sairastamaan.

Minulla oli viikonloppuna synttärit, täytin 33 vuotta ja ystävät olivat myös järjestäneet aivan ihanat yllätyspolttarit lauantaille. Juhlimme siis samaan aikaan vanhenemistani ja lähestyvää lipumistani avioliiton satamaan. Pääsin nauttimaan morsiussaunasta taikoineen ja kauneushoitoineen sekä ystävien mahtavasta seurasta mm. escape roomissa ja tottakai yöelämässä. Kaiken kruunasi hotellissa vietetty yö ja aamupala tietenkin. Oli ihan mahtava viikonloppu ja haluan kiittää näitä mun ystäviä vielä tämän kautta. Melkein tippa tulee linssiin, kun he näkivät niin paljon vaivaa vuokseni! Enää reilu kuukausi aikaa häihin. Vielä on järjesteltävää, joten luulen tuon ajan kuluvan vähän liiankin nopeasti!

Paljon olisi vielä muutakin kerrottavaa, mutta en tällä erää ehdi olla koneella tämän kauemmin. Tässä vielä piirakan ohje. Laitoin itse vadelmien lisäksi vähän puna- ja mustaviinimarjoja myös.

Vadelmapiirakka

Pohja:

1 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kauraleseitä

1 tl leivinjauhetta

1 muna

1 dl öljyä

0,5 dl maitoa

Täyte:

3 dl vadelmia (tai muita marjoja)

2 dl ranskankermaa

1 muna

0,75 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet. Lisää muna, öljy ja maito. Sekoita vähän. Varo, ettei taikina sitkisty. Taputtele löysä taikina piirasvuokaan. Ripottele vadelmat päälle. Sekoita muut täytteen aineet keskenään ja kaada seos vadelmien päälle.

Paista 200 asteessa 30 min.

Helppoa, kuin heinänteko. Eikun herkuttelemaaan!

Tekemistä sadepäivälle

Syksy on alkanut. Tänään aamutallissa piti tepastella sadetakin ja kumpparien kanssa ja loimitin kaikki hevoset tarhaan! Niin kylmältä tuntui, kun tihkutti vettä taivaan täydeltä. Voi olla, että kesä oli siinä. Aurinkoisia päiviä voi tietysti tulla, mutta kesän lämpö on jo mennyt. Iltojen viileys ja pimeys houkuttaa aina yhä aikaisemmin sisälle kodin lämpöön ja oman peiton alle. Minä en ainakaan viitsi huonolla kelillä hirveästi touhuta ulkona tai tallilla mitään ylimääräistä. Mitä tekemistä sadepäivinä sitten on? Ajattelin tässä postauksessa kirjoittaa mitä minä yleensä teen sadepäivinä perustallihommien lisäksi.

Kaikki ratsastuskuvat c.Irmeli Kukka. Tämä hevonen on Milo, 12 v FWB-ruuna.

Huonosta ilmasta ei pidä valittaa. Sääoloille ei vaan voi mitään. Sadepäivissä on hyvätkin puolensa vaikka aina ei siltä tunnu. Kesällä varsinkin luonto virkistyy ja voi hyvällä omalla tunnolla pysytellä sisätiloissa ja tehdä kotona keskeneräisiä asioita. Mutta toki jos tuntuu siltä, että on pakko päästä ulos niin eihän me sokerista olla! Sateellakin voi ratsastaa ja tehdä kaikki samat jutut mitä poutasäällä. Se ehkä vaatii vain hieman erilaisen vaatetuksen ja tahtotilan.

Minulla on ollut tapana aina sadepäivinä päivittää blogia ja viettää aikaa läppärillä, kuten nytkin. Kävin myös näitä Milon ja Tikrun ratsastuskuvia läpi ja laitoin youtube kanavalleni latautumaan uutta materiaalia. Yleensä hoidan myös työjuttuja koneella ja käyn läpi sähköpostin. Jos aikaa jää niin katson muiden videoita, luen blogeja ja surffailen muutenkin netin ihmeellisessä maailmassa.

Estekisojen katsominen on myös yksi lempijutuistani. Se on myös yksi inspiraation lähde omaan treenaamiseen. Aina katsoessa tekee mieli lähteä ratsastamaan ja oppimaan lisää! Aikaa läppärillä saa kulumaan KAUAN ja siinä samalla on mukava kuunnella omaa lempimusaa, juoda kahvia ja syödä jotain herkkua. Sarjojen katsomisessa olen huono, mutta meillä on ollut käytössä C-more noin kuukauden ajan niin sieltä ollaan katsottu elokuvia välilllä.

Päiväunet. Mikä ihana juttu sadepäivänä, mutta toteutuu meillä harvoin. Meillä on kolme pientä lasta, joten harvoin talossa on niin rauhallista, että saisi ihan unen päästä kiinni, mutta jos hyvin käy niin saatetaan yhdessä nukahtaa iltapäivällä tunniksi tai pariksikin. Ehkä parasta mitä tiedän.

Sadepäivänä voin myös innostua siivoamaan kotona. Koko taloa ei tarvitse pyykätä, mutta voi inspiroitua jostain sellaisesta mihin ei ehkä poutasäällä tunnu löytyvän aikaa esimerkiksi vaatekaapin siivous, kuiva-ainekaapin järjestely tai saunan pesu.. Mikä vain tuntuu sillä hetkellä sopivalta hommalta. Olen myös huomannut, että pieni porkkana itselle toimii näissä muuten niin vastenmielisissä siivousjutuissa hyvin. Esimerkiksi olen nykyään tilannut tai ostanut uusia vaatteita itselle palkinnoksi vaatekaapin siivoamisesta ja organisoinnista. Toimii! Tämän saman voi toteuttaa tallilla. Vaikket välttämättä halua lähteä sateeseen ratsastamaan, voit aina siivota varustehuonetta, omaa varustekaappiasi tai vaikka pestä hevosesi kamppeet. Ja tästä palkinnoksi tietenkin voisi tilata jotain pientä kivaa varustekaappia täyttämään.

Sadepäivä - aina hyvä syy leipoa! Pellillinen suussasulavaa mokkapalaa tai ihanalle tuoksuvat pehmeät voisilmäpullat kahvin kanssa saa aina paremmalle mielelle. Leivontapuuhiin voi ottaa myös lapset mukaan niin kaikilla on kivaa tekemistä yhdessä.

Sadepäivänä voin myös soittaa ystävälle maratonpuhelun tai mennä ihan kylään asti. Voisin toki myös ensin laittaa kodin kuntoon, leipoa jotain hyvää ja kutsua sitten ystävän meille.. mutta jos laiskottaa niin voin skipata siivoukset ja leipomiset ja miettiä kenen luona on parasta ruokaa ja leipomuksia ja kutsua itse itseni sinne!

Cooltiger kotikentällään

Etupuomi tippuu!

Sadepäivänä voi tehdä toki paljon muutakin, mutta tässä nämä minun yleisimmät jutut. Minusta sadepäivät ei ole ollenkaan tylsiä. Minulla on yleensä niin paljon tekemistä, että ne kuluvat jopa liian nopeaa. Tänäänkin ollaan jo melkein illassa menossa ja tuntuu, etten ole ehtinyt tehdä vielä mitään!

Tässä loppuun vielä pari ratsastusvideota, jotka on kuvattu samoina päivinä näiden ratsastuskuvien kanssa. Olen jo julkaissut videot Youtube-kanavallani (Niemelän Hevospalvelu), mutta niitä ei ole vielä täällä blogin puolella näkynyt. Ensimmäinen on ratsastustreenivideota Tikrusta kotosalla ja toinen video on 12 v FWB-ruuna Milosta, joka on myynnissä. Milo on ollut minulla kahdeksan vuotta, joten kevyin mielin en ole siitä luopumassa. Kyselyjä Milosta on tullut paljon, mutta vielä sitä juuri oikeaa ihmistä ei ole sattunut kohdalle.

Super mukavaa viikonlopun alkua kaikille sateesta huolimatta!

Elokuun alun kuulumisia

Kivaa keskiviikon iltaa ihan jokaiselle! Tänään saatiin nauttia hyvästä kesäsäästä ja illan päälle vielä upeasta auringonlaskusta. Illat on kyllä viilenneet ja tuntuu, että saa valoja laittaa päälle iltapalan aikaan. Kyllä se syksy sieltä lähestyy kovaa kyytiä. Ja huomenna alkaa koulut! Esikoiselleni Vilmalle käytiin ostaan eilen uusi reppu ja koulutarvikkeita niin aa että tuli syksyinen fiilis. Ei kyllä haittaa yhtään. Tykkään syksystä, kun ei ole vielä niin talvisen kylmä, mutta viileämmässä ilmassa on kuitenkin mukavampi tehdä talllihommia ja ratsastaa.

Tikru tänään - Kaikki tämän postauksen kuvat c: Irmeli Kukka. Iso kiitos!

Arizona

Milo

Siitä on ikuisuus, kun olen kirjoittanut blogia. Viimeksi laitoin Milosta ratsastusvideota, joka on kadonnut mystisesti bittiavaruuteen, mutta ei hätää, uutta videota on tulossa. Tauko blogin kirjoittamisessa ei johdu niinkään siitä, etten olisi ehtinyt, mutta ei vaan oikein ole ollut fiilistä. En halua väkisin kirjoittaa tänne mitään vaan silloin kun se tuntuu hyvältä!

Tikru kävi moikkaamassa Bongo ponia

Bongo papparainen

Bablo

Aika on kyllä suurimmaksi osaksi kulunut tallilla ja maatilan töissä, mutta on tässä nyt toki jotain muutakin tehty. Meidän sileäkarvainen kettuterrieri Lissu (Rantaniemelän Linda) kävi lauantaina näyttelyssä ja tulos oli AVO-ERI, AVK1, PN2, SA, VASERT. Ollaan enemmän kuin tyytyväisiä tulokseen ja haluan tässä nyt samalla kiittää koiran kasvattajaa Siljaa ja Marikaa trimmistä sekä kaikesta muusta avusta. Olette huippuja!

Osa teistä saattaa jo tietääkin, että me järjestellään häitä syksyksi. Tarkemmin sanottuna lokakuun alkuun. Olen niin onnellinen, että saan viimein sormustettua tuon miehen jota rakastan! En malttaisi odottaa. Vielä ei ainakaan ole häästressiä havaittavissa, mutta toki ehdin sen hommata lähempänäkin. Täytyy toivoa, että selviän järjestelyistä kunnialla ja en ala hermoilla turhasta. Häistä on kuitenkin tulossa aika pienet ja meidän näköiset, joten mitään älyttömän suurta valmisteluhässäkkää ne ei vaadikaan (tästä voin lähempänä olla eri mieltä..). Voin laittaa tänne blogin puolellekin sitten kuvia ja muuta juttua juhlista, kun valmistelut on jollakin mallilla ja tietysti sitten myös itse häistä.

Lopuksi tähän Bablon ratsastusvideo. On ollut niin kiva palailla Bablon kyytiin. Se on tehnyt ratsastustunteja, etten ole juurikaan itse mennyt viime aikoina, mutta nyt kun olen päässyt useammin sen selkään, niin pikkuhiljaa se pehmenee ja alkaa taas toimia minullekin. Hyppääminen on kuitenkin vielä hakemista, koska hevonen on mennyt viime aikoina tunneilla vain tosi matalia esteitä ja kavalettitehtäviä, että rutiini hypättäviltä esteiltä puuttuu. Mutta treeniä, treeniä! Malttakaa, kun katsotte videota. Se on alkuun tylsä, kun vaan pyörin ympäri kenttää, mutta lopussa on muutama hyppykin. Saapa nähdä minkälainen tulevaisuus Bablolla on että jatkanko itse sen ratsastusta vai löytääkö se uuden kodin? Olisi niin kiva, jos sille löytyisi kisaava koti. Minulla on alkuviikolta liuta muidenkin ratsastuskuvia ja videoita eli Milosta, Donnasta ja Tikrusta. Laittelen niitä myös tänne blogiin pian. Nyt pidemmittä puheitta, mukavaa loppuviikkoa kaikille!

- Essi

Matalalentoa

Viime päivät ovat olleet minulle raskaita. Tänä aamuna, kun heräsin niin olo oli jotenkin erityisen väsynyt ja lähdin hitaasti käyntiin. Ei ehkä vähiten siksi, että meidän molemmat tytöt on muualla yökylässä ja olin etukäteen pyytänyt aamutalliin yhden tytön jakamaan ruokia hevosille, joten alitajunnassakin ajattelin, ettei tarvi herätä aamulla niin aikaisin. Onneksi meidän kuopus Väinö oli samaa mieltä ja vedimme sikeitä halikaulassa aamuyhdeksään saakka. Meiltä lähti myös tänään neljä highland-nautaa teurastamolle aamuvarhaisella (pieni mainos väliin: lihat tulevat pian tilallemme suoramyyntiin), joten Mikkokaan ei ollut minua kotona herättelemässä aamukahville.

Osa teistä facebookkia seuraavista lukijoista on varmaan huomannut, että minulla on muutama hevonen myynnissä, yhteensä neljä, ja raskaan viime päivistä on tehnyt se alati puhelimessa roikkuminen ja hevosten esittäminen. Pieni haikeuskin on jo iskenyt, koska nämä ko. hevoset on olleet meillä kauan ja ovat minulle tärkeitä työkavereita, mutta ymmärrätte varmaan etten voi kaikkia hevosia pitää täällä, kun normaali ratsastustuntitoiminta meillä alkaa olla lopuillaan. Toisaalta olen innoissani muutoksesta, että jatkamme ratsutus- ja valmennustallina, mutta onhan noista hevosista tullut rakkaita tietenkin. Olisin ihan sydämetön, jos sanoisin että niiden myyminen ei tunnu missään. Kai pitää vain toivoa, että kaikki löytävät sopivan ja hyvän kodin ajallaan. Mitään kiirettä meillä ei ole päästä niistä eroon, joten haluan itsekin varmistua, että oikea hevonen ja oikea ostaja kohtaavat.

Ulkona on harmaa sadepäivä, joten tuntuu luontevalta julkaista tässä samalla viime viikon perjantain tunnelmia sateisesta aamutallista. Toivotaan, että säätiedotuksiin on luottamista ja loppuviikosta olisi taas aurinkoisempaa keliä ja sitä myöten ripaus parempaa mieltäkin!

My Day 9.7.2017 / Ihan pellolla

Kuvia kissanpennuista (söpöysvaroitus)

Viime aikoina on tapahtunut kaikenlaista. Vähäisimpänä ei varmaan se, että löysimme vanhan navetan uumenista tallikissa Vapun kolme pentua, jotka asuvat nyt tallitoimistossa. Vappu on kilpikonnavärinen 7 v maatiaiskissa, jonka päätoimi tallilla on huolehtia hiirten ja muiden tuholaisten hävityksestä. Vapun ihanat pienet söpöliini vauvat pääsivät eilen haistelemaan kesän tuoksuja, kun tytöt ulkoiluttivat niitä päivän päätteeksi.

Tytöt nimesivät kisut ja tämä oranssi kiltti poika on nimeltään Loyd.

Pullea ja rauhallinen harmaa-valkoinen tyttö Bella.

Saanko esitellä: selvästi metsästäjien sukua, supernopea ja vilkas tyttö Maya, jolla näyttäisi olevan asenne kohdillaan.

Meillä on jo tilalla kaksi kissaa, pentujen emä Vappu ja toinen kissa Nala, joten nämä pennut muuttavat uuteen kotiin sitten kun sen aika on.. Mutta siihen asti annamme niille sylin täydeltä rakkautta sillä näistä ei vain malta pysyä erossa. Niin söpöjä ne ovat!