Video tallilta

Olenko ainoa, jolla loppuu tunnit vuorokaudesta kesken joka päivä? Ehdit vähän jotain tehdä niin on jo ilta ihan pimeä. Viime viikolla piti alkaa pitämään ulkovaloja tallilla päällä, kun teki iltatallia. Oli ihan outoa. Ja tuo sade! Loppuis jo. Vielä ei ole sellaisia ihania viileitä ja aurinkoisia syyskelejä ollutkaan. Niitä odotellessa.

Bablo on muuttanut uuteen kotiin ja se kyllä kirpaisi toden teolla. Tottakai olen iloinen, että hevonen meni kaupan ja uudesta kodista on kuulunut pelkkää hyvää, mutta en voi väittää etten ikävöisi Babloa. Se ehti olla meillä viisi vuotta. Ostin sen ulkomailta, kun se oli 5-vuotias poikanen. Toivon, että kaikki sujuu uudessa paikassa hyvin ja uusi omistaja saa hevosesta kaiken sen laadun irti. Bablo on oikeasti hieno hevonen.

Mulla oli joku aika sitten motivaatiopula oman ratsastuksen suhteen ja tuntui että vaan junnaan paikallaan. Tottakai mun oli pakko ratsastaa, kun ratsastan työkseni, mutta se ei vaan innostanut samalla tavalla. Hevoset oli kivoja, mutta silti fiilis oli hukassa. Jonkinlainen nollaus tuossakin asiassa auttoi, koska jostain syystä siihen ratsastukseen on taas tullut hohtoa takaisin. Nyt en oikeastaan malttaisi olla pois hevosen selästä. Varsinkin Arizonan kanssa haluaisin treenata enemmän, koska se oli niin paljon siittolalla kesällä, että ollaan jouduttu palaamaan ihan basicceihin. Alla olevassa videossa onkin vähän Arizonan ratsastusta. Sen kanssa menen tällä hetkellä vaan sileällä ja kohottelen kuntoa, mutta vielä olis kiva päästä hyppäämäänkin edes pieniä esteitä ennen mahan kasvua. Käykö teille muillekin joskus noin, että oma motivaatio ratsastukseen aaltoilee?

Unohdin kertoa viime kirjoituksessa, että polttareissa kävimme laulamassa karaokea ja voi että se oli mukavaa. Olen taas innostunut laulamisesta ja nämä puolitoista viikkoa ovat kanssa eläjäni saaneet kuunnella vaikka minkälaista lallatusta kotona, autossa, tallilla.. Parasta on, että latasin puhelimeen sovelluksen, jolla voi äänittää omaa laulua. Oli aika karua kuunneltavaa ensimmäiset versiot, kun ei minulla ole mitään oppeja eikä harjoittelutaustaa tähän asiaan, mutta tarpeeksi monta kertaa kun lauloin niin jopas sieltä tuli ihan ok pätkää. Kehtasin jopa julkaistakin sinne muutaman laulun. Kerään rohkeutta, että laitan jotain esimerkiksi instagramiin myös. Stay tuned! :)

Tähän loppuun vielä tallilta video:

Toivotan aurinkoa sateiseen tiistai iltapäivääsi! 

Videota tallilta ja vadelmapiirakka

Meillä on kolme lasta. Vanhin on koulussa ja kaksi pienempää ovat osa-aikaisessa hoidossa eli noin kolme päivää viikossa. Tarkoittaa sitä, että kahtena arkipäivänä viikossa pienimmät on mukana tallihommissa ja viikonloppuaamuina yleensä koko porukka on mukana, ellei mies jää lasten kanssa aamulla kotiin.

Miten tallihommat sitten sujuu pienten lasten kanssa? Sanoisin, että nykyään helpommin jo, kun kaikki lapset kävelevät omin jaloin ja kertovat, kun on vessahätä (nämä kaksi asiaa oikeasti aiheuttavat eniten haasteita, kun lapset on pieniä - äidit tietää). Heillä on myös kivoja (lue: liian vauhdikkaita) yhteisiä leikkejä tallilla, joten minun ei tarvi itse pitää seuraa ja tehdä töitä yhtä aikaa. Pelkkä valvominen riittää ja sitähän kyllä riittää vielä vuosiksi eteenpäin - enenemässä määrin. Vauvojen ja ihan pienien taaperoiden kanssa oli kuitenkin enemmän sitä aikaa vievää tekemistä, kun piti imettää välillä, vaihdella vaippaa ja pitää vielä seuraakin, jos joku istui vaunuissa. Huoh. Onneksi se aika on ohi! :)

Laitan nyt tähän väliin videon yhdeltä talliaamulta eokuulta, kun koko porukka oli mukana niin näette vähän mitä touhuamme siellä. Ei se niin kamalaa ole tehdä töitä, kun lapset on mukana. Varsinkin kun he ovat tottuneet olemaan tallilla ja tällaiset aamut, kun me molemmat vanhemmat ollaan paikan päällä, niin ne on jopa sitä arjen luksusta. Videolla vilahtaa ihan lopussa piirakka, joka on maailman helpoin tehdä. Kirjoitan sen ohjeen tämän postauksen loppuun. Meillä on tullut tänä syksynä ihan älyttömästi vadelmia, joten niistä tulee tehtyä herkkuja kahvin kylkeen.

Meillä on ollut tiukat pari viimeisintä päivää töissä. Ollaan paalattu loppuun omat rehut tälle syksylle ja paljon muutakin on tapahtunut parin päivän sisään. Minun kroppa reagoi heti. Eilen illalla, kun leikkasin nurmikkoa tallilla niin iski aivan mahdoton lihansärky ja pääkipu. Kun pääsin iltatallista kotiin niin otin pari särkylääkettä ja menin heti peiton alle. En ole mitannut lämpöä, mutta varmasti sitä on. Olin viikonloppuna tekemisissä yhden kaverin kanssa, jolle tuli kuumetauti maanantaina niin sainkohan sen saman taudin sitten. Ei kiva. Töihin minun pitää silti tästäkin lähteä eli en aio jäädä kotiin sairastamaan.

Minulla oli viikonloppuna synttärit, täytin 33 vuotta ja ystävät olivat myös järjestäneet aivan ihanat yllätyspolttarit lauantaille. Juhlimme siis samaan aikaan vanhenemistani ja lähestyvää lipumistani avioliiton satamaan. Pääsin nauttimaan morsiussaunasta taikoineen ja kauneushoitoineen sekä ystävien mahtavasta seurasta mm. escape roomissa ja tottakai yöelämässä. Kaiken kruunasi hotellissa vietetty yö ja aamupala tietenkin. Oli ihan mahtava viikonloppu ja haluan kiittää näitä mun ystäviä vielä tämän kautta. Melkein tippa tulee linssiin, kun he näkivät niin paljon vaivaa vuokseni! Enää reilu kuukausi aikaa häihin. Vielä on järjesteltävää, joten luulen tuon ajan kuluvan vähän liiankin nopeasti!

Paljon olisi vielä muutakin kerrottavaa, mutta en tällä erää ehdi olla koneella tämän kauemmin. Tässä vielä piirakan ohje. Laitoin itse vadelmien lisäksi vähän puna- ja mustaviinimarjoja myös.

Vadelmapiirakka

Pohja:

1 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kauraleseitä

1 tl leivinjauhetta

1 muna

1 dl öljyä

0,5 dl maitoa

Täyte:

3 dl vadelmia (tai muita marjoja)

2 dl ranskankermaa

1 muna

0,75 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet. Lisää muna, öljy ja maito. Sekoita vähän. Varo, ettei taikina sitkisty. Taputtele löysä taikina piirasvuokaan. Ripottele vadelmat päälle. Sekoita muut täytteen aineet keskenään ja kaada seos vadelmien päälle.

Paista 200 asteessa 30 min.

Helppoa, kuin heinänteko. Eikun herkuttelemaaan!

Matalalentoa

Viime päivät ovat olleet minulle raskaita. Tänä aamuna, kun heräsin niin olo oli jotenkin erityisen väsynyt ja lähdin hitaasti käyntiin. Ei ehkä vähiten siksi, että meidän molemmat tytöt on muualla yökylässä ja olin etukäteen pyytänyt aamutalliin yhden tytön jakamaan ruokia hevosille, joten alitajunnassakin ajattelin, ettei tarvi herätä aamulla niin aikaisin. Onneksi meidän kuopus Väinö oli samaa mieltä ja vedimme sikeitä halikaulassa aamuyhdeksään saakka. Meiltä lähti myös tänään neljä highland-nautaa teurastamolle aamuvarhaisella (pieni mainos väliin: lihat tulevat pian tilallemme suoramyyntiin), joten Mikkokaan ei ollut minua kotona herättelemässä aamukahville.

Osa teistä facebookkia seuraavista lukijoista on varmaan huomannut, että minulla on muutama hevonen myynnissä, yhteensä neljä, ja raskaan viime päivistä on tehnyt se alati puhelimessa roikkuminen ja hevosten esittäminen. Pieni haikeuskin on jo iskenyt, koska nämä ko. hevoset on olleet meillä kauan ja ovat minulle tärkeitä työkavereita, mutta ymmärrätte varmaan etten voi kaikkia hevosia pitää täällä, kun normaali ratsastustuntitoiminta meillä alkaa olla lopuillaan. Toisaalta olen innoissani muutoksesta, että jatkamme ratsutus- ja valmennustallina, mutta onhan noista hevosista tullut rakkaita tietenkin. Olisin ihan sydämetön, jos sanoisin että niiden myyminen ei tunnu missään. Kai pitää vain toivoa, että kaikki löytävät sopivan ja hyvän kodin ajallaan. Mitään kiirettä meillä ei ole päästä niistä eroon, joten haluan itsekin varmistua, että oikea hevonen ja oikea ostaja kohtaavat.

Ulkona on harmaa sadepäivä, joten tuntuu luontevalta julkaista tässä samalla viime viikon perjantain tunnelmia sateisesta aamutallista. Toivotaan, että säätiedotuksiin on luottamista ja loppuviikosta olisi taas aurinkoisempaa keliä ja sitä myöten ripaus parempaa mieltäkin!