Matalalentoa

Viime päivät ovat olleet minulle raskaita. Tänä aamuna, kun heräsin niin olo oli jotenkin erityisen väsynyt ja lähdin hitaasti käyntiin. Ei ehkä vähiten siksi, että meidän molemmat tytöt on muualla yökylässä ja olin etukäteen pyytänyt aamutalliin yhden tytön jakamaan ruokia hevosille, joten alitajunnassakin ajattelin, ettei tarvi herätä aamulla niin aikaisin. Onneksi meidän kuopus Väinö oli samaa mieltä ja vedimme sikeitä halikaulassa aamuyhdeksään saakka. Meiltä lähti myös tänään neljä highland-nautaa teurastamolle aamuvarhaisella (pieni mainos väliin: lihat tulevat pian tilallemme suoramyyntiin), joten Mikkokaan ei ollut minua kotona herättelemässä aamukahville.

Osa teistä facebookkia seuraavista lukijoista on varmaan huomannut, että minulla on muutama hevonen myynnissä, yhteensä neljä, ja raskaan viime päivistä on tehnyt se alati puhelimessa roikkuminen ja hevosten esittäminen. Pieni haikeuskin on jo iskenyt, koska nämä ko. hevoset on olleet meillä kauan ja ovat minulle tärkeitä työkavereita, mutta ymmärrätte varmaan etten voi kaikkia hevosia pitää täällä, kun normaali ratsastustuntitoiminta meillä alkaa olla lopuillaan. Toisaalta olen innoissani muutoksesta, että jatkamme ratsutus- ja valmennustallina, mutta onhan noista hevosista tullut rakkaita tietenkin. Olisin ihan sydämetön, jos sanoisin että niiden myyminen ei tunnu missään. Kai pitää vain toivoa, että kaikki löytävät sopivan ja hyvän kodin ajallaan. Mitään kiirettä meillä ei ole päästä niistä eroon, joten haluan itsekin varmistua, että oikea hevonen ja oikea ostaja kohtaavat.

Ulkona on harmaa sadepäivä, joten tuntuu luontevalta julkaista tässä samalla viime viikon perjantain tunnelmia sateisesta aamutallista. Toivotaan, että säätiedotuksiin on luottamista ja loppuviikosta olisi taas aurinkoisempaa keliä ja sitä myöten ripaus parempaa mieltäkin!