Sileän ratsastusta loman jälkeen

Innostuinpas nyt postaamaan teille asiaa ratsastuksesta, kun olen päässyt tällä viikolla taas sorvin ääreen ja treenaamaan kunnolla kahta omaa hevosta. Lomat on lusittu ja lapset menivät kouluun ja päiväkotiin, joten keskittyminen omiin hevosiinkin on taas mahdollista. Tikru ja Arizona olivat käytännössä lomalla koko joulun ja kuun vaihteen, joten menin sileällä alkuviikon pelkästään, Tarkoitus on taas ensi viikolla päästä hyppäämään. Parin ratsastuskerran jälkeen menin vähän tarkemman sileän ratsastuksen molemmilla ja kerron nyt ihan vaihe vaiheelta mitä tein. Tästä voi halutessaan ottaa vinkkiä omaan ratsastukseen ja treenaamiseen.

Alkukäyntien ja ravien jälkeen tein uralla kevyessä ravissa jokaisen 6-8 askeleen välein voltin. Voltit ratsastin myös kevyessä ravissa ja ne tein halkaisijaltaan n. 6-8 m. Sitten suunnan vaihto ja tein samaa harjoitusta toiseen suuntaan. Tässä hevoset tuli mukavan pehmeiksi ja taipuisaksi. Tikrulla en mennyt kuin muutaman voltin molempiin suuntiin, niin se jo pöristeli rentona ja pyöreänä. Muistathan aina tehdä kaikki tehtävät molempiin suuntiin, jotta hevosen toinen puoli ei vahvistu toista enemmän ja hevonen pysyy suorana ja kaikilla avuilla. Huomioi myös suunnan vaihdoissa, että teet ne järkevällä ja tarpeeksi isolla kuviolla ilman, että hevosen tahti muuttuu ja voit jatkaa hevosen työstämistä toiseen kierrokseen sujuvasti.

Volttitehtävän jälkeen jatkoin tekemällä avotaivutuksia harjoitusravissa pitkille sivuille ja pitkän sivun lopussa käänsin taivutuksesta ulkopohkeella ja suoristin huolellisesti lyhyille sivuille. Tikrun kanssa helpotti ajatella, että molemmat kädet tulevat hieman uran sisäpuolelle kaulan pysyessä niiden keskellä ja että sisäpohje ajaa sisätakajalkaa ulkoetujalkaa kohti. Tikru meinasi myös hieman ylitaipua välillä ja painua kuolaimen alle, mutta siihen auttoi, kun pyysi hieman eteen, teki puolipidätteen, nosti sievästi ulko-ohjalla ja lyhensi molempia ohjia. Muista tässäkin tehtävässä tasaisesti molemmat suunnat.

Jatkoin avojen jälkeen suoralla hevosella ja nostin käynnistä laukan uralla. Valmistele hyvin ja ajattele nostossa sisäpohkeella ulko-ohjaa kohti ja erittäin suora hevonen. Laukkasin vain vähän ja istuin käyntiin. Nostin heti vastalaukan. Laukkasin taas vähän, siirryin käyntiin ja nostin myötälaukan. Jatkoin näin kunnes hevonen kuunteli vaihdot. Arizona meinaa aina vähän kuumahtaa tämmöisissä tehtävissä, mutta en suostu silti keskeyttämään harjoitusta, mitä olen tekemässä. Arizonalle on vain tärkeää, että se on erittäin suora nostoissa ja nostaa laukan pohkeesta ja pidän ohjalla kunnon tuntuman, jolloin se on hyvin molempien pohkeiden ja pohkeen ja ohjan välissä kontrollissa. Jatkoin vastalaukassa ja ratsastin viistosti kentän keskustaa kohti ja siitä voltin puolikkaalla takaisin uralle toiseen suuntaan eli ns. vastakaarron. Kun olin päässyt uralle, siirryin taas käyntiin ja nostin vastalaukkaa. Näin harjoitus jatkuu toiseen suuntaan. Tein taas vaihtoja käynnin kautta, kunnes hevonen kuunteli. Mielestäni myötä- ja vastalaukkojen vaihdoissa tämän kaltaisessa tehtävässä on loppujen lopuksi kyse ratsastajan pohjeavuista ja siitä kuinka hyvin hevonen niihin vastaa.

Vaihtojen jälkeen jatkoin myötälaukassa hevosen työstämistä vaihdellen perusistuntaa ja kevyttä istuntaa. Tein laukassa askeleen pidennystä ja askeleen lyhennystä. Kun hevonen oli hyvin lyhyessä laukassa, istuin pehmeästi satulaan. Hevonen ei saa muuttua. Pidin pohkeet lähellä, ulko-ohjaa tuntumalla ja ajattelin vain jatkavani juuri samaa tahtia. Hevoseni toimivat yleensä hyvin tämän tyyppisissä tehtävissä. Arizonassa oli havaittavissa innokkuutta loman jälkeen, mutta lopulta saatiin kontrolli tässäkin. Mielestäni myös tässä on kyse hevosen kouluttamisesta avuille. Jos hevosella on ongelmia, harjoittele enemmän. Hevoseen on oltava sama kontrolli olit sitten satulassa tai irti siitä ja sen tulee hyväksyä ratsastajansa istunnan vaihtelut eri tehtävissä.

Tämän viikon ratsastukset meillä on sujuneet oikein mukavasti ja hevoset tuntuvat olevan avuilla, vaikka on tuullut lujaa koko viikon. Odotan jo innolla, että pääsen ottamaan pikkuhyppyjä ensi viikolla. Meillä aloittaa maanantaina harjoittelija tallilla, joten voi olla mahdollista, että julkaisen täällä blogissa jatkossa kuvia ja miksei videonpätkääkin ratsastuksista, kun saan kuvausapua. Tähän asti tuo ratsastus on tänä talvena ollut melko yksinäistä hommaa, joten siksi kuvasaastettakin on tullut julkaistua enimmäkseen satulassa istuessa hevosten korvista ennen ja jälkeen ratsastuksen. Tuohon asiaan voisi panostaa, kun saadaan apuvoimia tallille.

Mukavia treenejä kaikille!

Essi

Tikru ratsastuksen jälkeen

Helppo sienikastike

Aamulla oli -26 pakkasta, joten en raskinut laittaa hevosia ulos ja kävin tallissa vain nakkaamassa aamuruat hevosille. Tallissa käynnin jälkeen alkoi tehdä mieli jotain hyvää syötävää, joten tein kuivatuista sienistä kastikkeen pastalle aineksista mitä meiltä nyt sattui löytymään.

Itse en ole sienimetsällä käynyt koskaan, mutta saimme tutuilta muutaman purkin heidän keräämiään ja kuivaamiaan sieniä viime syksynä. Olisi kyllä mukava käydä, mutta ensin pitäisi ehkä perehtyä mitä sieltä voi poimia ja mitä ei. Sienikastikkeen ohjeen olin kirjoittanut erittäin lyhkäisesti reseptivihkoni reunaan joskus vuonna mitälie, enkä yhtään muista mistä se on peräisin. Jouduin kuitenkin muuttelemaan sitä hiukan, koska yllätys yllätys minulla ei ollut kaikkia aineksia eikä kauppaan ajelu tuossa pakkaskelissä oikein houkuta. Päätin nyt kuitenkin laittaa kastikkeen ohjeen tänne, sellaisenaan kuin tänään sen tein, koska siitä tuli aika hyvä.

Käytin kastikkeeseen suppilovahveroita ja kantarelleja sekaisin. Ensin liotin sienet kylmässä vedessä, koska ne oli kuivattuja. En osaa sanoa paljonko sieniä oli. Kuivattuna ehkä noin 5 dl ellei enemmänkin. Vettä laitoin noin kolme desiä yhtä desiä kuivattuja sieniä kohti ja sienet olivat vedessä noin 30 minuuttia. Muut tarvittavat ainekset: valkoviini, voi, sipuli (meillä oli vain punasipulia tänään tarjolla, mutta tavallinenkin sipuli olisi käynyt), ruokakermaa, kasvisliemikuutio, hunajaa ja tietysti pastaa.

Ensin käännellään voissa pannulla sienet ja sipulisilppu. Lisätään voita ja paistetaan hetki. Lisätään 1 dl valkoviiniä ja puolikas kasvisliemikuutio. Annetaan kiehahtaa ja maustetaan 2 tl hunajaa. Lisätään lopuksi kaksi purkkia ruokakermaa, kiehautetaan ja maustetaan suolalla ja pippurilla oman maun mukaan. Tarjotaan keitetyn pastan kera. Nam!

Nyt kun oma kupu on ruokittu niin pitää palata takaisin talliin antamaan päiväruokia nelijalkaiselle herrasväelle, käyttämään niitä ulkona ja varmaan lantaakin on jo siivota asti karsinoissa.. Tallin siivouksen jälkeen lähdemme koko perheen voimin naapuriin 4-vuotiaan serkkupojan synttäreille.

Kirpsakkaa, mutta mukavaa pakkaspäivää sinullekin!

Essi

Pakkaspäivän ratsastusvaatteet

Kävin tänään ratsuttamassa asiakkaideni hevosia ja mieleeni tuli postata, kuinka pukeudun ratsastukseen, kun on pakkasta. Tänään ei ollut, kuin tuommonen helppo -8, joten ihan täyttä arsenaalia ei olisi tarvinnut. Pidän tunteja läpi vuoden tallillani ulkokentällä ja olen todennut, että eniten palelevat osat ratsastajilla on (tässä järjestyksessä) sormet, varpaat, reidet ja korvat. Tässä muutama vinkki, kuinka pysyä lämpimänä talven ratsastuksissa.

Aloitetaan kipristelevistä varpaista. Itse en pidä ollenkaan ratsastussaappaita talvella vaan tällaisia jo elämää nähneitä Helly Hansenin-talvikenkiä, joihin mahtuu perinteinen ja lämmin villasukka. Tärkeintä on tietenkin, että jalka (ja sukka ja kenkä) pysyy kuivana. Aikuisten oikeasti minun pitäisi jo ostaa uudet kengät, koska nämä ovat jo melko rumat ja kuluneet, mutta tiedätte varmaan tunteen, kun johonkin tottuu, eikä siitä oikein haluaisi luopuakaan.. Kannuksetkin on pysyneet näissä hyvin menossa mukana ja nämä kengät voin nykyään vain polkaista jalkaan avaamatta nauhoja. Onpa näillä tullut pidettyä tuntejakin ja suoritettua tallin siivouskin useampaan otteeseen. Voisi sanoa, että näillä on tunnearvoa.

Inhoan topparatsastushousuja, jotka tuntuvat kömpelöltä ja liukkailta. Käytän ihan normiratsastushousuja talvellakin lämpimien välihousujen kanssa ja siihen päälle puen nahkaiset kokochapsit. Kuvassa olevat chapsit on hööksiltä ja toista talvea käytössä. Maksoivat muistaakseni vajaa 140 euroa. Olen ollut tyytyväinen. Ei ole vielä kertaakaan palellut reisiä ratsastettaessa ja pitokin on huippu verrattuna toppiksiin. Vyöosaan tuli yksi ratkeema heti ekalla viikolla, mutta sen jälkeen ovat pysyneet päivittäisessä käytössä ehjinä. Kuvassa on chapsien alla kingslandin ihan peruspökät.

Nämä vihreät, ei niin kauniit, klassikkopoolot on ihan parhaita ratsastuspaitoja talvella. Tosin teen kyllä kaikki muutkin tilan työt näihin pukeutuneena. Löytyy useampi, niin aina voi vetää puhtaan kaapista päälle, kun edellinen menee pesuun. Paita hengittää ja on yllättävän lämmin. Korkea kaulus on tietysti myös iso plussa, ettei tarvitse erikseen kauluria tai huivia. Tähän päälle vain sitten villapaita tai fleece kelistä riippuen, ja jos oikein kylmäksi heittäytyy, niin vielä toppaliivi. Olen ratsastanut -20 pakkasessa niin että on ollut tämä poolo, fleecetakki ja tavallinen toppatakki eikä ole palellut.

Sitten ne pakkasessa tikustavat sormet. Eräs tallitytöistäni muistutti minua tämän talven alussa tästä ihan superhuipusta tavasta laittaa kumiset kertakäyttöhanskat talviratsastuskinttaiden alle ja voin kertoa, että ei ole kertaakaan palellut sormia. Käytän paljon noita nahkaisia kolmen sormen käsineitä (horze), mutta omistan myös muita talviratsastushanskoja. Pikku pakkasilla menee nämä kinttaat ihan itsekseenkin, mutta kylmemmillä pakkasilla ihan ehdoton laittaa nuo kumihanskat alle! Mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin ratsastuksen aikana palelevat sormet.

Kypärän alle puen aina talvella näitä neulottuja kypärämyssyjä, jotka on tarkoitettu turvakypärien alle. Kiitos rakkaalle miehelleni ideasta. Näitä myy netissä ainakin stark-suomi ja näyttää maksavan siellä kokonaiset 7,90 €/ kpl. Tykkään, koska lakki ei liiku kypärän alla eikä hikoile ja korvat pysyy lämpimänä. Mikään maailman kaunein lakki ei ehkä ole, mutta hyvä käytössä. Itselläni on kesällä eri kypärä, kuin talvella, koska (kesä)kypärä tuli aikanaan ostettua niin pientä kokoa, ettei sinne alle mahdu mikään lakki.

Takki vähän vilahtaa kuvassa eli ihan tuommoisella perus Helly Hansenin-toppatakilla olen ratsastanut paljon ja on lämmin ja hyvä takki. Omistan myös horzen toppatakkeja kaikissa sateenkaaren väreissä, mutta ne ei mielestäni ole niin kivoja ja tyköistuvia. Yhden kingslandin toppiksen ostin ja siitä meni vetskari heti. Joissakin paikoissa pidän yhtä aikaa valmennuksia ja ratsastan eli voi olla, että ensin olen hevosen selässä ja sen jälkeen seison kentän reunalla, niin silloin minulla on extrapitkä musta untuvatakki mukana, jonka vaihdan päälle, ettei tule kylmä ratsastuksen jälkeen. Tunninpitotakki ei ole vielä pettänyt kertaakaan. Se on aivan superlämmin ja ihana takki, only-merkkinen ja monta, monta, monta vuotta vanha.

Reippaita ja mukavia pakkasratsastuksia kaikille, pysykää lämpimänä!

Essi

Aloittamisen taika

Meillä uusi vuosi vaihtui erittäin rauhallisissa merkeissä ja juuri niin simppelisti, kuin halusimmekin. Otin hevoset ja koirat ajoissa sisään, että säästyvät rakettien paukkeelta. Illalla kävimme koko perheellä katsomassa ilotulituksen kylällä ja sen jälkeen menimme naapuriin kylään. Söimme herkkuja, kilisteltiin kuoharit keskiyön aikaan, lapset sai leikkiä keskenään, valvoa hieman myöhempään, kuin normaalisti.. sitten tultiinkin jo kotiin nukkumaan. Miten rentoa ja mukavaa. Kävin yöllä vielä tarkistamassa hevoset, että onhan kaikki ihan ok. Siellä ne tallissa söivät heiniä ihan levollisina ja kuuntelivat radiota.

Paljon touhua on mahtunut tähän viikonloppuun. Tehtiin vanhan navetan puolelle isompaa makuutilaa neljälle charolaishieholle. Pääsevät nyt helposti kulkemaan navetasta sisään ja ulos jaloittelualueelle miten haluavat. Lisäksi erotettiin perjantaina muutama sopivan iän saavuttanutta highland-sonnipoikaa emoistaan ja ne pääsivät sonnilaumaan. Alla kuvia.

Kuin alkaneen vuoden kunniaksi tänä aamuna syntyi lapinlehmä Herkulle hyvän kokoinen sonnivasikka ja sekä poikiminen että maitobaarille meno sujui ilman apuja. Ennen joulua syntyi edellinen lappalaisvasikka Martta-lehmälle ja pienen tytön nimeksi tuli Narnia. Martankin poikiminen meni ilman apuja, vaikka kyseessä oli ensikertalainen.

Vuoden vaihtumisesta sen verran, että lupauksia en tee, kovin paljon en haluaisi mitään elämässäni muuttakaan, mutta silti joku kiva aloittamisen taika vuoden vaihteessa kuitenkin on. Tekee mieli inspiroitua, suunnitella, ideoida ja kehittää asioita tallilla ja kotona. On jotenkin kutkuttavaa olla ihan uuden vuoden alussa. Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. Alkaneelta vuodelta 2017 toivon terveyttä, yhteistä aikaa perheen kanssa, rakkautta, jaksamista, hyvää asennetta kodin arkeen ja työntekoon - teille myös!

Essi

Lähdössä siirtämään sonnipoikia

Pikku sonni Napoleon katsoo, kun emo Afira on aidan toisella puolella

Lapset mukana menossa