Häät 10.10

Meidät vihittiin 10.10.2017.. mutta miksi juuri 10.10. ja vielä arkipäivänä? Tuo oli kysymys, johon törmäsimme usein tämän syksyn aikana. Mieheni edesmennyt pappa olisi täyttänyt tuona päivänä 100-vuotta ja lisäksi tapasimme mieheni kanssa toisemme noin 10 vuotta sitten. 10.10 on myös Aleksis Kiven päivä ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Päivä tuntui juuri oikealta meille. Appiukkoni kyllä epäili puhetta pitäessään, että valitsin kyseisen päivän siksi, että mieheni ei koskaan unohtaisi sitä :)

Tilasin hääpuvun JJ´S Houselta omien mittojeni mukaan ja puku oli täydellinen!
Vihkisormukseksi valikoitui Kultajouselta siro valkokultainen timanttisormus.
Kuva: Irmeli Kukka

Kuva: Marko Luoto/ Nastymonkeey

Meidät vihittiin perinteisesti kirkossa ja täytyy tunnustaa, että eniten jännitti alttarille kävely. Onneksi oli oma isä kävelemässä vierellä ja lupasi pitää pystyssä. Kun selvisin alttarille asti niin loppu meni erittäin luontevasti. Papin puheista päällimmäisenä jäi mieleen se, että avioliittolupauksessa ei sanota, että rakastaa joka hetki, vaan niin kuin sana kertoo, luvataan vain tahtoa. Tuo oli minusta aika hyvä ajatus. Tottakai me toisiamme rakastetaan, mutta eihän se arki pitkässä parisuhteessa kenelläkään ole pelkkää iloa ja rakkautta. Aina joskus se vaatii vähän enemmän sitä tahtoa.

Kirkosta poistuttiin avioparina Myrskyluodon Maijan tahtiin ja tuosta sävelmästä saan todennäköisesti jatkossa vieläkin isommat kylmät väreet kuin aiemmin. Se oli hieno hetki.

Vihkimisen jälkeen otettiin hääkuvia kirkon edustalla ja Paavolan museolla Marko Luodon (Nastymonkeey) kanssa ja olen erittäin tyytyväinen kuviin. Suosittelen lämpimästi! Olen saanut osan koevedoksista ja muutama Markon kuva on tässäkin postauksessa. Marko kuunteli hyvin toiveitamme, mutta toteutti myös samalla omaa visiotaan ja sai taidokkaasti kylmissään värjöttävästä hääparista varsin edustavia kuvia. Oi kyllä! Häissämme satoi iltaan saakka.. mutta sehän tuo kai onnea?

Kuva: Marko Luoto/ Nastymonkeey 

Tässä oiotaan hääpuvun helmaa kuvausta varten. Vaaleanpunainen takki: H&M. Kuvat: Irmeli Kukka

Mieleisen hääkimpun loihti Kukkakauppa Kamilla Paavolassa

Minulla oli yhteensä kolme morsiusneitoa ja tässä kuvassa yksi heistä:
Rakas ystäväni Marika, joka vastasi myös päivän koskettavasta lauluesityksestä.

Kotimaiset käsin kierrätysmateriaalista valmistetut Siipikorvikset:
My Favourite Piece, Leather Feather Collection.
Hääkampauksen teki Laukkaletti, Paavola.
Hiuskoru: zina.fi

Ruokailu järjestettiin Paavolan seurakuntatalolla, jossa kävin morsiusneitoni kanssa edellisenä iltana koristelemassa valmiiksi. Häämenu sisälsi muusin, perinteistä lihapataa meidän omasta naudasta, supermummon puolukkasurvosta, omenavihersalaattia sekä rieskaa ja juustoa. Jälkiruaksi oli kahvi ja kakku. Mieheni isä piti koskettavan puheen ja rakas ystäväni lauloi Stellan Häävalssin, jonka sanoituksia oli myös meidän hääkutsuissa. Luulin, että olin selvinnyt päivästä kyynelehtimättä, mutta tässä vaiheessa aloitin senkin edestä.

Kuvat: Irmeli Kukka 

Vieraskirjana toimi taulu, johon vieraat saivat pudottaa puusydämen omalla tekstillä.
Tämä taulu tulee uuden kodin seinälle muistoksi häistä.

Kumpikin on että nyt se kakku pöytään ja äkkiä niin päästään kattoo missä se kaappi seisoo..

..ja niinhän siinä kävi, että mie polokasin ennenku toinen ehti kissaa sanua! Hah.

Ihana morsiusneitoni Tiina askarteli kakkuviirin.

Meillä oli illanviettopaikaksi varattu metsästysseuran maja, jossa ilta kului ulkotulien loimussa savusaunan ja paljun kera rentoillen. Iltapalaksi vieraille mökillä oli erilaisia salaatteja, leipää sekä highlanderin ribsejä ja sisäfileepihvejä.

Olen niin onnellinen, kun kaikki sujui hyvin häissä ja osasin nauttiakin päivästä stressaamatta liikaa. Paikalla oli meille tärkeitä ihmisiä ja häät oli aika intiimit, koska vieraita oli vain noin 30. Häitään järjestäville morsiamille antaisin tällä kokemuksella vain yhden vinkin ja se kuuluu:

Don´t stress- everything is going to be perfect!

Kuva: Irmeli Kukka. Kuvauspaikka: Paavolan Museo

Rakkauden täyteistä perjantaita

ja viikonloppua teille!
Toivoo entinen neiti, nykyinen rouva.

Kohti unelmien kotia

Aikaa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Hääkiireet ja muut muutokset elämässä ovat pitäneet minut ja koko perheen kiireisenä. Viimeksi kirjoitin, että häihin on aikaa noin kolme viikkoa. No nyt niistä häistä ON yli kaksi viikkoa aikaa. Ei voi muuta kuin todeta, että päivät juoksevat vauhdilla. Naimisiin menon johdosta sukunimeni vaihtui. En koe, että elämä aviossa tuntuisi mitenkään erilaiselta, mutta on todella ihana, että lopulta menimme naimisiin ja mikä olisi ollut parempi päivä siihen kuin 10.10. En nyt kuitenkaan avaa tässä tämän enempää häistä tai päivän merkityksestä teille, koska niistä on tulossa pian oma rakkausöveripostaus kuvien kera.

Kirjoitin myös viimeksi, että muutakin jännää on häiden lisäksi tapahtumassa. Instagramissa paljastin jo, että meistä tuli virallisesti uuden kodin omistajat. Sydän tekee kyllä jo tätä kirjoittaessa jotain ylimääräisiä pomppuja, mutta voi olla että pääsemme aloittamaan muuton jo viikonloppuna. Kun kävin ensimmäisen kerran talolla, jota Moisalaksikin kutsutaan niin tiesin heti, että siitä tulee meidän koti! Kuulostaa kliseiseltä, mutta näin se meni. Kyseessä on vanha maalaistalo ja pihapiiri, josta löytyy navetta, konesuoja ja ihania punaisia hirsiaittoja. Päärakennus on yli sata vuotta vanha ja juuri sellainen, josta olen unelmoinut!

Kun istuin ensimmäistä kertaa talossa päätykamarin sohvalla, josta näkee koko talon läpi pirtin isoihin ikkunoihin saakka niin kauan kadoksissa ollut sisustusintoni lähti täyteen laukkaan. En malta odottaa, että saa pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata kohti uutta sivua elämässä. Osa naudoistamme on jo muuttanut uuteen paikkaan. Hevoset ovat vielä vanhalla tallillaan ja jäävätkin sinne ainakin toistaiseksi. Ehkä vielä joku päivä kaikki eläimetkin löytävät tiensä tuon talon ympärille.

Oikein ihanaa torstai-iltaa kaikille.

Lupaan myötä- ja vastamäessä, että teen pian hääpostauksen!

- Essi

p.s. Tarkkasilmäisimmät huomasivat varmaan, että vaihdoin blogin otsikoksi "Elämää tallilla ja talossa", joka kuvastaa minusta paremmin blogin sisältöä.. plus ajattelin pedata jo valmiiksi sitä kuvatulvaa mikä meidän ihanasta uudesta kodista on tulossa!