lauantai 4. marraskuuta 2017

Muuttopuuhissa

Viikko uudessa kodissa on vierähtänyt nopeasti. Tasan viikko sitten kannettiin miehen kanssa huonekaluja hevoskuorma-autoon. Tuotiin aluksi vain tarpeelliset jutut tänne ja pikkuhiljaa päivittäin olen käynyt hakemassa lisää tavaraa samalla, kun olen käynyt hoitamassa hevoset Niemelässä. Meillä on hyvin aikaa tyhjentää ja siivota vanha koti ennen sinne saapuvia uusia asukkaita. Vaikka kiire ei vanhalta kodilta pois olisi ollutkaan, niin päätettiin yöpyä täällä silti niin pian kuin mahdollista. Esikoisen koulu vaihtui syysloman jälkeen ja täältä on sinne koulukuljetus. Ja täytyy tunnustaa, että ei maltettu jäädä enää vanhaan kotiin. Haluttiin kaikki päästä tänne ASAP! :)



Uuden kodin pihapiiri aamuhämärissä
Viime viikonloppu ja alkuviikko meni siivoillessa. Uunin päältä purettiin vanha lämminvesivaraaja niin siitä tuli melko sotku pitkin olohuoneen lattiaa ja seiniä, mutta se on onneksi enää muisto vain. Meillä kävi maanantaina ammattisiivoaja tekemässä muuttosiivouksen ja päivittäin on tullut sitten käytyä vielä paikkoja läpi. Pikkuhiljaa alkaa selkenemään, että mitä tavaraa mihinkin kaappiin laitetaan ja myös hieman enemmän oman kodin tunnelmaa tullut, kun olen tuonut omia tärkeitä tavaroita tänne. Tänään on jo sitten malttanut välillä vähän hengähtääkin keittiön puusohvalla ja nostaa jalat kohti kattoa.

Uuden kodin kahdessa makuuhuoneessa on pönttöuunit, jotka on minusta kauniit ja lämmityksen kannalta käytännöllisetkin. Ja nämä vanhat väliovet makuuhuoneisiin ovat ihanat!
Suunnitelmissa on jossain vaiheessa purkaa vanhat lautalattiat esiin.


Muuton myötä meille tuli tänään lisää pihvirotuisia emolehmiä tai ne ovat vielä hiehoja, jotka eivät ole kantavia, mutta onneksi hankimme vajaa vuosi sitten niille sopivan oman siitossonnin. Hän eli Mini nimeltään pääsee sitten tutustumaan aikanaan uusiin tyttöihin. Päivemmällä tein kotihommia ja samalla lämpesi leivinuuni ja molemmat pönttöuunit. Meillä on vain yksi ainokainen puunkantokori täällä, jonka mies aina jättää ulkosaunalle, joten täytin vielä pönttöuunien läheisyydessä olevat puuarkut pikkupuilla valmiiksi ja vein ulkosaunalle pahvilaatikolla pikkupuita. Hankintalistalle pitänee laittaa lisää koreja puunkantoa varten. Meillähän saattaa mennä muuten ukon kanssa sukset ristiin tuon yhden korin takia :)

Luminen piha auringonpaisteessa on kuin talven ihmemaa.





On tämä meidän uusi koti kyllä niin ihana. Ei pelkästään sen takia, että on enemmän tilaa ja emolehmät samassa pihassa, vaan täällä on semmoista aidon vanhan maatalon tunnelmaa. Meillä oli eilen miehen kanssa keskustelua siitä, että onko muuttaminen tänne muuttanut meissä itsessä tai meidän koko perheessä jotain. Molemmilla oli onnellisempi olo ja uutta virtaa. Eikö se kerro jo aika paljon!

Ihanaa viikonloppua muruset!
Nauttikaa elämästä - minä ainakin aion!


torstai 26. lokakuuta 2017

Häät 10.10

Meidät vihittiin 10.10.2017.. mutta miksi juuri 10.10. ja vielä arkipäivänä? Tuo oli kysymys, johon törmäsimme usein tämän syksyn aikana. Mieheni edesmennyt pappa olisi täyttänyt tuona päivänä 100-vuotta ja lisäksi tapasimme mieheni kanssa toisemme noin 10 vuotta sitten. 10.10 on myös Aleksis Kiven päivä ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Päivä tuntui juuri oikealta meille. Appiukkoni kyllä epäili puhetta pitäessään, että valitsin kyseisen päivän siksi, että mieheni ei koskaan unohtaisi sitä :)

Tilasin hääpuvun JJ´S Houselta omien mittojeni mukaan ja puku oli täydellinen!
Vihkisormukseksi valikoitui Kultajouselta siro valkokultainen timanttisormus.
Kuva: Irmeli Kukka

Kuva: Marko Luoto/ Nastymonkeey

Meidät vihittiin perinteisesti kirkossa ja täytyy tunnustaa, että eniten jännitti alttarille kävely. Onneksi oli oma isä kävelemässä vierellä ja lupasi pitää pystyssä. Kun selvisin alttarille asti niin loppu meni erittäin luontevasti. Papin puheista päällimmäisenä jäi mieleen se, että avioliittolupauksessa ei sanota, että rakastaa joka hetki, vaan niin kuin sana kertoo, luvataan vain tahtoa. Tuo oli minusta aika hyvä ajatus. Tottakai me toisiamme rakastetaan, mutta eihän se arki pitkässä parisuhteessa kenelläkään ole pelkkää iloa ja rakkautta. Aina joskus se vaatii vähän enemmän sitä tahtoa.

Kirkosta poistuttiin avioparina Myrskyluodon Maijan tahtiin ja tuosta sävelmästä saan todennäköisesti jatkossa vieläkin isommat kylmät väreet kuin aiemmin. Se oli hieno hetki.

Vihkimisen jälkeen otettiin hääkuvia kirkon edustalla ja Paavolan museolla Marko Luodon (Nastymonkeey) kanssa ja olen erittäin tyytyväinen kuviin. Suosittelen lämpimästi! Olen saanut osan koevedoksista ja muutama Markon kuva on tässäkin postauksessa. Marko kuunteli hyvin toiveitamme, mutta toteutti myös samalla omaa visiotaan ja sai taidokkaasti kylmissään värjöttävästä hääparista varsin edustavia kuvia. Oi kyllä! Häissämme satoi iltaan saakka.. mutta sehän tuo kai onnea?

Kuva: Marko Luoto/ Nastymonkeey 
Tässä oiotaan hääpuvun helmaa kuvausta varten. Vaaleanpunainen takki: H&M. Kuvat: Irmeli Kukka
Mieleisen hääkimpun loihti Kukkakauppa Kamilla Paavolassa



Minulla oli yhteensä kolme morsiusneitoa ja tässä kuvassa yksi heistä:
Rakas ystäväni Marika, joka vastasi myös päivän koskettavasta lauluesityksestä.

Kotimaiset käsin kierrätysmateriaalista valmistetut Siipikorvikset:
My Favourite Piece, Leather Feather Collection.
Hääkampauksen teki Laukkaletti, Paavola.
Hiuskoru: zina.fi

Ruokailu järjestettiin Paavolan seurakuntatalolla, jossa kävin morsiusneitoni kanssa edellisenä iltana koristelemassa valmiiksi. Häämenu sisälsi muusin, perinteistä lihapataa meidän omasta naudasta, supermummon puolukkasurvosta, omenavihersalaattia sekä rieskaa ja juustoa. Jälkiruaksi oli kahvi ja kakku. Mieheni isä piti koskettavan puheen ja rakas ystäväni lauloi Stellan Häävalssin, jonka sanoituksia oli myös meidän hääkutsuissa. Luulin, että olin selvinnyt päivästä kyynelehtimättä, mutta tässä vaiheessa aloitin senkin edestä.

Kuvat: Irmeli Kukka 


Vieraskirjana toimi taulu, johon vieraat saivat pudottaa puusydämen omalla tekstillä.
Tämä taulu tulee uuden kodin seinälle muistoksi häistä.


Kumpikin on että nyt se kakku pöytään ja äkkiä niin päästään kattoo missä se kaappi seisoo..


..ja niinhän siinä kävi, että mie polokasin ennenku toinen ehti kissaa sanua! Hah.

Ihana morsiusneitoni Tiina askarteli kakkuviirin.






Meillä oli illanviettopaikaksi varattu metsästysseuran maja, jossa ilta kului ulkotulien loimussa savusaunan ja paljun kera rentoillen. Iltapalaksi vieraille mökillä oli erilaisia salaatteja, leipää sekä highlanderin ribsejä ja sisäfileepihvejä.

Olen niin onnellinen, kun kaikki sujui hyvin häissä ja osasin nauttiakin päivästä stressaamatta liikaa. Paikalla oli meille tärkeitä ihmisiä ja häät oli aika intiimit, koska vieraita oli vain noin 30. Häitään järjestäville morsiamille antaisin tällä kokemuksella vain yhden vinkin ja se kuuluu:

Don´t stress- everything is going to be perfect!

Kuva: Irmeli Kukka. Kuvauspaikka: Paavolan Museo

Rakkauden täyteistä perjantaita
ja viikonloppua teille!
Toivoo entinen neiti, nykyinen rouva.



Kohti unelmien kotia

Aikaa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Hääkiireet ja muut muutokset elämässä ovat pitäneet minut ja koko perheen kiireisenä. Viimeksi kirjoitin, että häihin on aikaa noin kolme viikkoa. No nyt niistä häistä ON yli kaksi viikkoa aikaa. Ei voi muuta kuin todeta, että päivät juoksevat vauhdilla. Naimisiin menon johdosta sukunimeni vaihtui. En koe, että elämä aviossa tuntuisi mitenkään erilaiselta, mutta on todella ihana, että lopulta menimme naimisiin ja mikä olisi ollut parempi päivä siihen kuin 10.10. En nyt kuitenkaan avaa tässä tämän enempää häistä tai päivän merkityksestä teille, koska niistä on tulossa pian oma rakkausöveripostaus kuvien kera.


Kirjoitin myös viimeksi, että muutakin jännää on häiden lisäksi tapahtumassa. Instagramissa paljastin jo, että meistä tuli virallisesti uuden kodin omistajat. Sydän tekee kyllä jo tätä kirjoittaessa jotain ylimääräisiä pomppuja, mutta voi olla että pääsemme aloittamaan muuton jo viikonloppuna. Kun kävin ensimmäisen kerran talolla, jota Moisalaksikin kutsutaan niin tiesin heti, että siitä tulee meidän koti! Kuulostaa kliseiseltä, mutta näin se meni. Kyseessä on vanha maalaistalo ja pihapiiri, josta löytyy navetta, konesuoja ja ihania punaisia hirsiaittoja. Päärakennus on yli sata vuotta vanha ja juuri sellainen, josta olen unelmoinut!

Kun istuin ensimmäistä kertaa talossa päätykamarin sohvalla, josta näkee koko talon läpi pirtin isoihin ikkunoihin saakka niin kauan kadoksissa ollut sisustusintoni lähti täyteen laukkaan. En malta odottaa, että saa pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata kohti uutta sivua elämässä. Osa naudoistamme on jo muuttanut uuteen paikkaan. Hevoset ovat vielä vanhalla tallillaan ja jäävätkin sinne ainakin toistaiseksi. Ehkä vielä joku päivä kaikki eläimetkin löytävät tiensä tuon talon ympärille.



Oikein ihanaa torstai-iltaa kaikille.
Lupaan myötä- ja vastamäessä, että teen pian hääpostauksen!

- Essi

p.s. Tarkkasilmäisimmät huomasivat varmaan, että vaihdoin blogin otsikoksi "Elämää tallilla ja talossa", joka kuvastaa minusta paremmin blogin sisältöä.. plus ajattelin pedata jo valmiiksi sitä kuvatulvaa mikä meidän ihanasta uudesta kodista on tulossa!

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Keskiviikon tuumailuja

Mulla on molemmissa paikoissa, kotipihalla ja tallin pihalla, ruukuissa kuolleet kesäkukat vielä. Kävelen joka päivä niiden ohi ja ajattelen, että nuokin pitäis jo heittää pois. Mitään syyskukkia en ole laittanut ja en usko, että laitankaan. Ajattelin olla tässä suhteessa laiska ja nauttia vain luonnon väriloistosta eli tulevasta ruskasta.. ja tietty hommautua eroon noista kituvista kesäkukistani. Otin myös amppelimansikan pihalta eteiseen, koska se on vielä aika hyvävointinen. Mietin, että kaivanko sen talveksi maahan vain kokeilenko selviääkö se noin. Vielä ei sitä syksyn kirkkainta värien kirjoa ole pihalla näkynyt, mutta pikkuhiljaa sinne suuntaan menossa. Tänään oli muuten kiva olla aamutallissa ja vähän kuvata pihalla ja haikkulaitsalla, kun ei satanut!

Marja-aronia meidän pihalla


Mua mietityttää yksi juttu. Olen jo aika pitkään tuumaillut, että pitäisikö minulla olla kaksi insta-tiliä. Tämä ajatus kumpuaa lähinnä siitä, että hevoset ovat minulle työtä ja haluaisin erottaa instassakin työn ja vapaa-ajan toisistaan. Välillä mietin voinko julkaista jotain tiettyjä kuvia tai mitä voin kirjoittaa kuvien alle, koska edustan siellä myös samalla yrittäjä minääni. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. En usko, että olen ainoa, joka on joutunut tätä asiaa pohtimaan.

Tähän asti yksi tili on ollut ok, mutta olen huomannut, että seuraajissani on osa sellaisia, jotka varmaan haluaisi nähdä pelkkiä hevos- ja ratsastuskuvia ja taas toisaalta on tyyppejä, joita kiinnostaisi ehkä enemmän nähdä kuvia perhe-elämästä ja vapaa-ajasta. Tämän huomaa esimerkiksi siitä, kun julkaisen monta hevoskuvaa peräkkäin niin saattaa tulla uusia hevosista kiinnostuneita seuraajia, ja kun taas laitankin yhtäkkiä kuvan kotoa niin nämä seuraajat tippuvat pois. Ei sillä, että laittaisin kuvia pelkästään saadakseni seuraajia lisää! :) Tarkoitan, että erottamalla hevosjutut omilleen, feedi olisi selkeämpi myös seuraajille.

Lisäksi vielä se (toivottavasti tämä ei tule yllätyksenä kellekään), että minua kiinnostaa ihan älyttömästi muutkin asiat tässä maailmassa, kuin hevoset ja olisi vapauttavaa, jos voisi toteuttaa itseään vapaasti henk.koht. feedillä. Toinen olisi siis vaan niille työjutuille eli hevostallin elämälle ja toinen olisi vapaamuotoisempi, mihin voisin julkaista vaikka piha-, sisustus-, perhe-elämä-, asu-, kokkailu- ja oman-pärstän-kuvia - mitä tähänkin asti olen tehnyt. Kahta blogia kuitenkaan tuskin jaksan alkaa pitämään, joten tämä blogi-homma jääköön yhdeksi kokonaisuudeksi. Muutenkin täällä on ollut melko vähän juttua minun henk.koht. elämästä eli enemmän on ollut hevoshöpinää ja asiaa maatilalta.

 Mitä mieltä olette? Jättäkäähän kommentti. Varsinkin, jos teillä itsellä on ollut tämmöisiä samanlaisia ongelmia/ pohdintoja :)

Syksyn värejä alkaa pikkuhiljaa ilmestyä pihalle


Kävin aamutallin jälkeen moikkamaassa haikkuja laitsalla. Kuvissa on sonni Don Juan Mymmeli-lehmän ja kahden hiehon kanssa.









Tästä äkkiseltään, kun laskee niin häihin on enää vajaa kolme viikkoa aikaa. Pienen pientä jännitystä alkaa olla havaittavissa. Pari isompaa juttua on vielä kokonaan hoitamatta, esim. kukat! Mutta ei hätää, aion tällä viikolla ottaa tuon asian hoitaakseni. Tämä on kyllä melkoinen syksy kaiken kaikkiaan. Häiden lisäksi muutakin jännää luvassa, mutta kerron siitä tuonnempana.

Oikein kivaa keskiviikkoa kaikille! Olkaa reippaina.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Video tallilta

Olenko ainoa, jolla loppuu tunnit vuorokaudesta kesken joka päivä? Ehdit vähän jotain tehdä niin on jo ilta ihan pimeä. Viime viikolla piti alkaa pitämään ulkovaloja tallilla päällä, kun teki iltatallia. Oli ihan outoa. Ja tuo sade! Loppuis jo. Vielä ei ole sellaisia ihania viileitä ja aurinkoisia syyskelejä ollutkaan. Niitä odotellessa.

Bablo on muuttanut uuteen kotiin ja se kyllä kirpaisi toden teolla. Tottakai olen iloinen, että hevonen meni kaupan ja uudesta kodista on kuulunut pelkkää hyvää, mutta en voi väittää etten ikävöisi Babloa. Se ehti olla meillä viisi vuotta. Ostin sen ulkomailta, kun se oli 5-vuotias poikanen. Toivon, että kaikki sujuu uudessa paikassa hyvin ja uusi omistaja saa hevosesta kaiken sen laadun irti. Bablo on oikeasti hieno hevonen.

Mulla oli joku aika sitten motivaatiopula oman ratsastuksen suhteen ja tuntui että vaan junnaan paikallaan. Tottakai mun oli pakko ratsastaa, kun ratsastan työkseni, mutta se ei vaan innostanut samalla tavalla. Hevoset oli kivoja, mutta silti fiilis oli hukassa. Jonkinlainen nollaus tuossakin asiassa auttoi, koska jostain syystä siihen ratsastukseen on taas tullut hohtoa takaisin. Nyt en oikeastaan malttaisi olla pois hevosen selästä. Varsinkin Arizonan kanssa haluaisin treenata enemmän, koska se oli niin paljon siittolalla kesällä, että ollaan jouduttu palaamaan ihan basicceihin. Alla olevassa videossa onkin vähän Arizonan ratsastusta. Sen kanssa menen tällä hetkellä vaan sileällä ja kohottelen kuntoa, mutta vielä olis kiva päästä hyppäämäänkin edes pieniä esteitä ennen mahan kasvua. Käykö teille muillekin joskus noin, että oma motivaatio ratsastukseen aaltoilee?

Unohdin kertoa viime kirjoituksessa, että polttareissa kävimme laulamassa karaokea ja voi että se oli mukavaa. Olen taas innostunut laulamisesta ja nämä puolitoista viikkoa ovat kanssa eläjäni saaneet kuunnella vaikka minkälaista lallatusta kotona, autossa, tallilla.. Parasta on, että latasin puhelimeen sovelluksen, jolla voi äänittää omaa laulua. Oli aika karua kuunneltavaa ensimmäiset versiot, kun ei minulla ole mitään oppeja eikä harjoittelutaustaa tähän asiaan, mutta tarpeeksi monta kertaa kun lauloin niin jopas sieltä tuli ihan ok pätkää. Kehtasin jopa julkaistakin sinne muutaman laulun. Kerään rohkeutta, että laitan jotain esimerkiksi instagramiin myös. Stay tuned! :)

Tähän loppuun vielä tallilta video:


Toivotan aurinkoa sateiseen tiistai iltapäivääsi! 

torstai 7. syyskuuta 2017

Videota tallilta ja vadelmapiirakka

Meillä on kolme lasta. Vanhin on koulussa ja kaksi pienempää ovat osa-aikaisessa hoidossa eli noin kolme päivää viikossa. Tarkoittaa sitä, että kahtena arkipäivänä viikossa pienimmät on mukana tallihommissa ja viikonloppuaamuina yleensä koko porukka on mukana, ellei mies jää lasten kanssa aamulla kotiin.

Miten tallihommat sitten sujuu pienten lasten kanssa? Sanoisin, että nykyään helpommin jo, kun kaikki lapset kävelevät omin jaloin ja kertovat, kun on vessahätä (nämä kaksi asiaa oikeasti aiheuttavat eniten haasteita, kun lapset on pieniä - äidit tietää). Heillä on myös kivoja (lue: liian vauhdikkaita) yhteisiä leikkejä tallilla, joten minun ei tarvi itse pitää seuraa ja tehdä töitä yhtä aikaa. Pelkkä valvominen riittää ja sitähän kyllä riittää vielä vuosiksi eteenpäin - enenemässä määrin. Vauvojen ja ihan pienien taaperoiden kanssa oli kuitenkin enemmän sitä aikaa vievää tekemistä, kun piti imettää välillä, vaihdella vaippaa ja pitää vielä seuraakin, jos joku istui vaunuissa. Huoh. Onneksi se aika on ohi! :)

Laitan nyt tähän väliin videon yhdeltä talliaamulta eokuulta, kun koko porukka oli mukana niin näette vähän mitä touhuamme siellä. Ei se niin kamalaa ole tehdä töitä, kun lapset on mukana. Varsinkin kun he ovat tottuneet olemaan tallilla ja tällaiset aamut, kun me molemmat vanhemmat ollaan paikan päällä, niin ne on jopa sitä arjen luksusta. Videolla vilahtaa ihan lopussa piirakka, joka on maailman helpoin tehdä. Kirjoitan sen ohjeen tämän postauksen loppuun. Meillä on tullut tänä syksynä ihan älyttömästi vadelmia, joten niistä tulee tehtyä herkkuja kahvin kylkeen.


Meillä on ollut tiukat pari viimeisintä päivää töissä. Ollaan paalattu loppuun omat rehut tälle syksylle ja paljon muutakin on tapahtunut parin päivän sisään. Minun kroppa reagoi heti. Eilen illalla, kun leikkasin nurmikkoa tallilla niin iski aivan mahdoton lihansärky ja pääkipu. Kun pääsin iltatallista kotiin niin otin pari särkylääkettä ja menin heti peiton alle. En ole mitannut lämpöä, mutta varmasti sitä on. Olin viikonloppuna tekemisissä yhden kaverin kanssa, jolle tuli kuumetauti maanantaina niin sainkohan sen saman taudin sitten. Ei kiva. Töihin minun pitää silti tästäkin lähteä eli en aio jäädä kotiin sairastamaan.

Minulla oli viikonloppuna synttärit, täytin 33 vuotta ja ystävät olivat myös järjestäneet aivan ihanat yllätyspolttarit lauantaille. Juhlimme siis samaan aikaan vanhenemistani ja lähestyvää lipumistani avioliiton satamaan. Pääsin nauttimaan morsiussaunasta taikoineen ja kauneushoitoineen sekä ystävien mahtavasta seurasta mm. escape roomissa ja tottakai yöelämässä. Kaiken kruunasi hotellissa vietetty yö ja aamupala tietenkin. Oli ihan mahtava viikonloppu ja haluan kiittää näitä mun ystäviä vielä tämän kautta. Melkein tippa tulee linssiin, kun he näkivät niin paljon vaivaa vuokseni! Enää reilu kuukausi aikaa häihin. Vielä on järjesteltävää, joten luulen tuon ajan kuluvan vähän liiankin nopeasti!

Paljon olisi vielä muutakin kerrottavaa, mutta en tällä erää ehdi olla koneella tämän kauemmin. Tässä vielä piirakan ohje. Laitoin itse vadelmien lisäksi vähän puna- ja mustaviinimarjoja myös.

Vadelmapiirakka

Pohja:

1 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kauraleseitä
1 tl leivinjauhetta
1 muna
1 dl öljyä
0,5 dl maitoa

Täyte:

3 dl vadelmia (tai muita marjoja)
2 dl ranskankermaa
1 muna
0,75 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet. Lisää muna, öljy ja maito. Sekoita vähän. Varo, ettei taikina sitkisty. Taputtele löysä taikina piirasvuokaan. Ripottele vadelmat päälle. Sekoita muut täytteen aineet keskenään ja kaada seos vadelmien päälle.

Paista 200 asteessa 30 min.

Helppoa, kuin heinänteko. Eikun herkuttelemaaan!







tiistai 29. elokuuta 2017

Synttäripoika Bongo

Kaikki, jotka ovat käyneet meidän tallilla, tietävät kuka on Bongo! Bongo on ihastusta herättävä ruskea-valkolaikullinen pieni risteytysponi, jolla on varmasti maailman kultaisin luonne poniksi. Bongon arvioitu syntymävuosi on 1992, joten pikaisella laskutoimituksella se tulee tänä vuonna 25-vuotiaaksi. Sen kunniaksi kirjoitetaan Bongosta ihan oma postaus tänne blogiin. Vaikka ponilla on jo ikää tuon verran niin mitään sairauksia tai vaivoja sillä ei ole. Pienet esteetkin ylittyvät vielä ja sillä ratsastetaan edelleen noin neljä kertaa viikossa.



Aiemmin Bongo oli meidän tallilla tuntikäytössä ja talutusponina koko perheen tapahtumissa. Silti sen tärkein tehtävä on ollut koko ajan olla esikoiseni Vilman ensiponi. Nykyään asiakastöitä ei enää tehdäkään Bongon kanssa, joten Vilma on oikeastaan ainoa, joka sen kanssa touhuaa. Vilma täyttää itse lokakuussa 8-vuotta ja on ratsastanut Bongolla 2-vuotiaasta saakka. Näiden kahden välille on kehittynyt erittäin luja side. Vilma voi olla vaikka miten päin Bongon selässä ja ratsastella sillä pitkin pihoja, mutta vieras lapsi ei voi näin tehdä. Silloin ponin ilme muuttuu lempeästä jännittyneeksi - ja kyydissä ei pysytäkään enää niin helposti!




Bongo on luonteeltaan rauhallinen, kiltti ja on aina pitänyt lapsista. Se ei koskaan pure tai potki ja hoidettaessa sen voi vääntää vaikka solmuun. Ratsastettaessa pitää kuitenkin olla topakka, muuten ei kiinnosta liikkua tai sitten kun liikutaan niin takapäästä saattaa lentää ilopukki jos toinenkin. Tässä asiassa Vilma on onneksi kehittynyt ratsastajana. Kun vielä pari vuotta sitten piti tiristellä itkua pukittavan ponin kyydissä niin nykyään poniin laitetaan vauhtia lisää. "Tuulten laukkaa!" huutelee Vilma, kun Bongon pitää mennä täysiä pitkin kenttää.

Muita poneja ja hevosia kohtaan Bongo on ehdoton kukkulan kuningas ja se sanoo etustaan huitomalla kaapin paikan varsinkin muille ruunille - oli toisen säkäkorkeus mitä tahansa! Tämän vuoksi Bongo tarhaa yksin. Kokeilimme Bongoa joskus toisen ruunan kanssa samaan tarhaan, mutta se päättyi niin että poni alisti kolme kertaa itseään isomman hevosen polvilleen puremalla sitä polvitaipeista ja kyljistä.




Bongo ei ymmärtänyt tätä kuvaushömpötystä vaan käytti tilaisuuden hyväkseen ja piehtaroi mullassa.




Kärryttelyponinakin Bongo on ollut. Vilma sai 5-vuotiaana joululahjaksi uudet ponikärryt ja niitä piti heti tietysti päästä testaamaan. Muuten kärryttelykin sujuu, mutta pysähtyä ei saa pitkäksi aikaa. Silloin Bongo esittelee hienoimman liikkeensä, joka on taidokasta kävelyä takajaloilla.

Äitinä toivon, että Bongolla olisi vielä monia terveitä elinvuosia jäljellä, koska se on kimpale kultaa. Bongo on Vilmalle niin tärkeä. Kauhulla odottelen sitä päivää, kun tuosta ponista aika jättää. Meillä on ollut kotona jonkun verran puhetta isomman ponin ostosta jo pelkästään sen takia, että Vilma haluaisi treenata jo isompia esteitä. Niihin Bongon kapasiteetti ei oikein riitä ja ikää on jo ehkä hieman liikaa. Kisailukin on tytöllä haaveissa. Toistaiseksi isommasta ponista haaveilu on kuitenkin jäänyt meillä vain netti-ilmoitusten selailuksi. Mitään kiirettä meillä ei ole ja Bongosta ei olla luopumassa kuitenkaan. Vilmalle tuntuu olevan tärkeää se että Bongo on ja pysyy edelleen, vaikka uusi poni tulisi. Onhan meillä onneksi Vilman pienemmät sisarukset, joille Vilma ja Bongo voivat yhdessä opettaa tätä parasta hevoselämää.

Mä lähden nyt aamutalliin hoitamaan tätä suloista ponipapparaista ja muita heppoja. 
Ihanaa keskiviikon aamua teille ihan jokaiselle!