Synttäripoika Bongo

Kaikki, jotka ovat käyneet meidän tallilla, tietävät kuka on Bongo! Bongo on ihastusta herättävä ruskea-valkolaikullinen pieni risteytysponi, jolla on varmasti maailman kultaisin luonne poniksi. Bongon arvioitu syntymävuosi on 1992, joten pikaisella laskutoimituksella se tulee tänä vuonna 25-vuotiaaksi. Sen kunniaksi kirjoitetaan Bongosta ihan oma postaus tänne blogiin. Vaikka ponilla on jo ikää tuon verran niin mitään sairauksia tai vaivoja sillä ei ole. Pienet esteetkin ylittyvät vielä ja sillä ratsastetaan edelleen noin neljä kertaa viikossa.

Aiemmin Bongo oli meidän tallilla tuntikäytössä ja talutusponina koko perheen tapahtumissa. Silti sen tärkein tehtävä on ollut koko ajan olla esikoiseni Vilman ensiponi. Nykyään asiakastöitä ei enää tehdäkään Bongon kanssa, joten Vilma on oikeastaan ainoa, joka sen kanssa touhuaa. Vilma täyttää itse lokakuussa 8-vuotta ja on ratsastanut Bongolla 2-vuotiaasta saakka. Näiden kahden välille on kehittynyt erittäin luja side. Vilma voi olla vaikka miten päin Bongon selässä ja ratsastella sillä pitkin pihoja, mutta vieras lapsi ei voi näin tehdä. Silloin ponin ilme muuttuu lempeästä jännittyneeksi - ja kyydissä ei pysytäkään enää niin helposti!

Bongo on luonteeltaan rauhallinen, kiltti ja on aina pitänyt lapsista. Se ei koskaan pure tai potki ja hoidettaessa sen voi vääntää vaikka solmuun. Ratsastettaessa pitää kuitenkin olla topakka, muuten ei kiinnosta liikkua tai sitten kun liikutaan niin takapäästä saattaa lentää ilopukki jos toinenkin. Tässä asiassa Vilma on onneksi kehittynyt ratsastajana. Kun vielä pari vuotta sitten piti tiristellä itkua pukittavan ponin kyydissä niin nykyään poniin laitetaan vauhtia lisää. "Tuulten laukkaa!" huutelee Vilma, kun Bongon pitää mennä täysiä pitkin kenttää.

Muita poneja ja hevosia kohtaan Bongo on ehdoton kukkulan kuningas ja se sanoo etustaan huitomalla kaapin paikan varsinkin muille ruunille - oli toisen säkäkorkeus mitä tahansa! Tämän vuoksi Bongo tarhaa yksin. Kokeilimme Bongoa joskus toisen ruunan kanssa samaan tarhaan, mutta se päättyi niin että poni alisti kolme kertaa itseään isomman hevosen polvilleen puremalla sitä polvitaipeista ja kyljistä.

Bongo ei ymmärtänyt tätä kuvaushömpötystä vaan käytti tilaisuuden hyväkseen ja piehtaroi mullassa.

Kärryttelyponinakin Bongo on ollut. Vilma sai 5-vuotiaana joululahjaksi uudet ponikärryt ja niitä piti heti tietysti päästä testaamaan. Muuten kärryttelykin sujuu, mutta pysähtyä ei saa pitkäksi aikaa. Silloin Bongo esittelee hienoimman liikkeensä, joka on taidokasta kävelyä takajaloilla.

Äitinä toivon, että Bongolla olisi vielä monia terveitä elinvuosia jäljellä, koska se on kimpale kultaa. Bongo on Vilmalle niin tärkeä. Kauhulla odottelen sitä päivää, kun tuosta ponista aika jättää. Meillä on ollut kotona jonkun verran puhetta isomman ponin ostosta jo pelkästään sen takia, että Vilma haluaisi treenata jo isompia esteitä. Niihin Bongon kapasiteetti ei oikein riitä ja ikää on jo ehkä hieman liikaa. Kisailukin on tytöllä haaveissa. Toistaiseksi isommasta ponista haaveilu on kuitenkin jäänyt meillä vain netti-ilmoitusten selailuksi. Mitään kiirettä meillä ei ole ja Bongosta ei olla luopumassa kuitenkaan. Vilmalle tuntuu olevan tärkeää se että Bongo on ja pysyy edelleen, vaikka uusi poni tulisi. Onhan meillä onneksi Vilman pienemmät sisarukset, joille Vilma ja Bongo voivat yhdessä opettaa tätä parasta hevoselämää.

Mä lähden nyt aamutalliin hoitamaan tätä suloista ponipapparaista ja muita heppoja. 

Ihanaa keskiviikon aamua teille ihan jokaiselle!