Keskiviikon tuumailuja

Mulla on molemmissa paikoissa, kotipihalla ja tallin pihalla, ruukuissa kuolleet kesäkukat vielä. Kävelen joka päivä niiden ohi ja ajattelen, että nuokin pitäis jo heittää pois. Mitään syyskukkia en ole laittanut ja en usko, että laitankaan. Ajattelin olla tässä suhteessa laiska ja nauttia vain luonnon väriloistosta eli tulevasta ruskasta.. ja tietty hommautua eroon noista kituvista kesäkukistani. Otin myös amppelimansikan pihalta eteiseen, koska se on vielä aika hyvävointinen. Mietin, että kaivanko sen talveksi maahan vain kokeilenko selviääkö se noin. Vielä ei sitä syksyn kirkkainta värien kirjoa ole pihalla näkynyt, mutta pikkuhiljaa sinne suuntaan menossa. Tänään oli muuten kiva olla aamutallissa ja vähän kuvata pihalla ja haikkulaitsalla, kun ei satanut!

Marja-aronia meidän pihalla

Mua mietityttää yksi juttu. Olen jo aika pitkään tuumaillut, että pitäisikö minulla olla kaksi insta-tiliä. Tämä ajatus kumpuaa lähinnä siitä, että hevoset ovat minulle työtä ja haluaisin erottaa instassakin työn ja vapaa-ajan toisistaan. Välillä mietin voinko julkaista jotain tiettyjä kuvia tai mitä voin kirjoittaa kuvien alle, koska edustan siellä myös samalla yrittäjä minääni. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. En usko, että olen ainoa, joka on joutunut tätä asiaa pohtimaan.

Tähän asti yksi tili on ollut ok, mutta olen huomannut, että seuraajissani on osa sellaisia, jotka varmaan haluaisi nähdä pelkkiä hevos- ja ratsastuskuvia ja taas toisaalta on tyyppejä, joita kiinnostaisi ehkä enemmän nähdä kuvia perhe-elämästä ja vapaa-ajasta. Tämän huomaa esimerkiksi siitä, kun julkaisen monta hevoskuvaa peräkkäin niin saattaa tulla uusia hevosista kiinnostuneita seuraajia, ja kun taas laitankin yhtäkkiä kuvan kotoa niin nämä seuraajat tippuvat pois. Ei sillä, että laittaisin kuvia pelkästään saadakseni seuraajia lisää! :) Tarkoitan, että erottamalla hevosjutut omilleen, feedi olisi selkeämpi myös seuraajille.

Lisäksi vielä se (toivottavasti tämä ei tule yllätyksenä kellekään), että minua kiinnostaa ihan älyttömästi muutkin asiat tässä maailmassa, kuin hevoset ja olisi vapauttavaa, jos voisi toteuttaa itseään vapaasti henk.koht. feedillä. Toinen olisi siis vaan niille työjutuille eli hevostallin elämälle ja toinen olisi vapaamuotoisempi, mihin voisin julkaista vaikka piha-, sisustus-, perhe-elämä-, asu-, kokkailu- ja oman-pärstän-kuvia - mitä tähänkin asti olen tehnyt. Kahta blogia kuitenkaan tuskin jaksan alkaa pitämään, joten tämä blogi-homma jääköön yhdeksi kokonaisuudeksi. Muutenkin täällä on ollut melko vähän juttua minun henk.koht. elämästä eli enemmän on ollut hevoshöpinää ja asiaa maatilalta.

 Mitä mieltä olette? Jättäkäähän kommentti. Varsinkin, jos teillä itsellä on ollut tämmöisiä samanlaisia ongelmia/ pohdintoja :)

Syksyn värejä alkaa pikkuhiljaa ilmestyä pihalle

Kävin aamutallin jälkeen moikkamaassa haikkuja laitsalla. Kuvissa on sonni Don Juan Mymmeli-lehmän ja kahden hiehon kanssa.

Tästä äkkiseltään, kun laskee niin häihin on enää vajaa kolme viikkoa aikaa. Pienen pientä jännitystä alkaa olla havaittavissa. Pari isompaa juttua on vielä kokonaan hoitamatta, esim. kukat! Mutta ei hätää, aion tällä viikolla ottaa tuon asian hoitaakseni. Tämä on kyllä melkoinen syksy kaiken kaikkiaan. Häiden lisäksi muutakin jännää luvassa, mutta kerron siitä tuonnempana.

Oikein kivaa keskiviikkoa kaikille! Olkaa reippaina.

Video tallilta

Olenko ainoa, jolla loppuu tunnit vuorokaudesta kesken joka päivä? Ehdit vähän jotain tehdä niin on jo ilta ihan pimeä. Viime viikolla piti alkaa pitämään ulkovaloja tallilla päällä, kun teki iltatallia. Oli ihan outoa. Ja tuo sade! Loppuis jo. Vielä ei ole sellaisia ihania viileitä ja aurinkoisia syyskelejä ollutkaan. Niitä odotellessa.

Bablo on muuttanut uuteen kotiin ja se kyllä kirpaisi toden teolla. Tottakai olen iloinen, että hevonen meni kaupan ja uudesta kodista on kuulunut pelkkää hyvää, mutta en voi väittää etten ikävöisi Babloa. Se ehti olla meillä viisi vuotta. Ostin sen ulkomailta, kun se oli 5-vuotias poikanen. Toivon, että kaikki sujuu uudessa paikassa hyvin ja uusi omistaja saa hevosesta kaiken sen laadun irti. Bablo on oikeasti hieno hevonen.

Mulla oli joku aika sitten motivaatiopula oman ratsastuksen suhteen ja tuntui että vaan junnaan paikallaan. Tottakai mun oli pakko ratsastaa, kun ratsastan työkseni, mutta se ei vaan innostanut samalla tavalla. Hevoset oli kivoja, mutta silti fiilis oli hukassa. Jonkinlainen nollaus tuossakin asiassa auttoi, koska jostain syystä siihen ratsastukseen on taas tullut hohtoa takaisin. Nyt en oikeastaan malttaisi olla pois hevosen selästä. Varsinkin Arizonan kanssa haluaisin treenata enemmän, koska se oli niin paljon siittolalla kesällä, että ollaan jouduttu palaamaan ihan basicceihin. Alla olevassa videossa onkin vähän Arizonan ratsastusta. Sen kanssa menen tällä hetkellä vaan sileällä ja kohottelen kuntoa, mutta vielä olis kiva päästä hyppäämäänkin edes pieniä esteitä ennen mahan kasvua. Käykö teille muillekin joskus noin, että oma motivaatio ratsastukseen aaltoilee?

Unohdin kertoa viime kirjoituksessa, että polttareissa kävimme laulamassa karaokea ja voi että se oli mukavaa. Olen taas innostunut laulamisesta ja nämä puolitoista viikkoa ovat kanssa eläjäni saaneet kuunnella vaikka minkälaista lallatusta kotona, autossa, tallilla.. Parasta on, että latasin puhelimeen sovelluksen, jolla voi äänittää omaa laulua. Oli aika karua kuunneltavaa ensimmäiset versiot, kun ei minulla ole mitään oppeja eikä harjoittelutaustaa tähän asiaan, mutta tarpeeksi monta kertaa kun lauloin niin jopas sieltä tuli ihan ok pätkää. Kehtasin jopa julkaistakin sinne muutaman laulun. Kerään rohkeutta, että laitan jotain esimerkiksi instagramiin myös. Stay tuned! :)

Tähän loppuun vielä tallilta video:

Toivotan aurinkoa sateiseen tiistai iltapäivääsi! 

Videota tallilta ja vadelmapiirakka

Meillä on kolme lasta. Vanhin on koulussa ja kaksi pienempää ovat osa-aikaisessa hoidossa eli noin kolme päivää viikossa. Tarkoittaa sitä, että kahtena arkipäivänä viikossa pienimmät on mukana tallihommissa ja viikonloppuaamuina yleensä koko porukka on mukana, ellei mies jää lasten kanssa aamulla kotiin.

Miten tallihommat sitten sujuu pienten lasten kanssa? Sanoisin, että nykyään helpommin jo, kun kaikki lapset kävelevät omin jaloin ja kertovat, kun on vessahätä (nämä kaksi asiaa oikeasti aiheuttavat eniten haasteita, kun lapset on pieniä - äidit tietää). Heillä on myös kivoja (lue: liian vauhdikkaita) yhteisiä leikkejä tallilla, joten minun ei tarvi itse pitää seuraa ja tehdä töitä yhtä aikaa. Pelkkä valvominen riittää ja sitähän kyllä riittää vielä vuosiksi eteenpäin - enenemässä määrin. Vauvojen ja ihan pienien taaperoiden kanssa oli kuitenkin enemmän sitä aikaa vievää tekemistä, kun piti imettää välillä, vaihdella vaippaa ja pitää vielä seuraakin, jos joku istui vaunuissa. Huoh. Onneksi se aika on ohi! :)

Laitan nyt tähän väliin videon yhdeltä talliaamulta eokuulta, kun koko porukka oli mukana niin näette vähän mitä touhuamme siellä. Ei se niin kamalaa ole tehdä töitä, kun lapset on mukana. Varsinkin kun he ovat tottuneet olemaan tallilla ja tällaiset aamut, kun me molemmat vanhemmat ollaan paikan päällä, niin ne on jopa sitä arjen luksusta. Videolla vilahtaa ihan lopussa piirakka, joka on maailman helpoin tehdä. Kirjoitan sen ohjeen tämän postauksen loppuun. Meillä on tullut tänä syksynä ihan älyttömästi vadelmia, joten niistä tulee tehtyä herkkuja kahvin kylkeen.

Meillä on ollut tiukat pari viimeisintä päivää töissä. Ollaan paalattu loppuun omat rehut tälle syksylle ja paljon muutakin on tapahtunut parin päivän sisään. Minun kroppa reagoi heti. Eilen illalla, kun leikkasin nurmikkoa tallilla niin iski aivan mahdoton lihansärky ja pääkipu. Kun pääsin iltatallista kotiin niin otin pari särkylääkettä ja menin heti peiton alle. En ole mitannut lämpöä, mutta varmasti sitä on. Olin viikonloppuna tekemisissä yhden kaverin kanssa, jolle tuli kuumetauti maanantaina niin sainkohan sen saman taudin sitten. Ei kiva. Töihin minun pitää silti tästäkin lähteä eli en aio jäädä kotiin sairastamaan.

Minulla oli viikonloppuna synttärit, täytin 33 vuotta ja ystävät olivat myös järjestäneet aivan ihanat yllätyspolttarit lauantaille. Juhlimme siis samaan aikaan vanhenemistani ja lähestyvää lipumistani avioliiton satamaan. Pääsin nauttimaan morsiussaunasta taikoineen ja kauneushoitoineen sekä ystävien mahtavasta seurasta mm. escape roomissa ja tottakai yöelämässä. Kaiken kruunasi hotellissa vietetty yö ja aamupala tietenkin. Oli ihan mahtava viikonloppu ja haluan kiittää näitä mun ystäviä vielä tämän kautta. Melkein tippa tulee linssiin, kun he näkivät niin paljon vaivaa vuokseni! Enää reilu kuukausi aikaa häihin. Vielä on järjesteltävää, joten luulen tuon ajan kuluvan vähän liiankin nopeasti!

Paljon olisi vielä muutakin kerrottavaa, mutta en tällä erää ehdi olla koneella tämän kauemmin. Tässä vielä piirakan ohje. Laitoin itse vadelmien lisäksi vähän puna- ja mustaviinimarjoja myös.

Vadelmapiirakka

Pohja:

1 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kauraleseitä

1 tl leivinjauhetta

1 muna

1 dl öljyä

0,5 dl maitoa

Täyte:

3 dl vadelmia (tai muita marjoja)

2 dl ranskankermaa

1 muna

0,75 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet. Lisää muna, öljy ja maito. Sekoita vähän. Varo, ettei taikina sitkisty. Taputtele löysä taikina piirasvuokaan. Ripottele vadelmat päälle. Sekoita muut täytteen aineet keskenään ja kaada seos vadelmien päälle.

Paista 200 asteessa 30 min.

Helppoa, kuin heinänteko. Eikun herkuttelemaaan!