Synttäripoika Bongo

Kaikki, jotka ovat käyneet meidän tallilla, tietävät kuka on Bongo! Bongo on ihastusta herättävä ruskea-valkolaikullinen pieni risteytysponi, jolla on varmasti maailman kultaisin luonne poniksi. Bongon arvioitu syntymävuosi on 1992, joten pikaisella laskutoimituksella se tulee tänä vuonna 25-vuotiaaksi. Sen kunniaksi kirjoitetaan Bongosta ihan oma postaus tänne blogiin. Vaikka ponilla on jo ikää tuon verran niin mitään sairauksia tai vaivoja sillä ei ole. Pienet esteetkin ylittyvät vielä ja sillä ratsastetaan edelleen noin neljä kertaa viikossa.

Aiemmin Bongo oli meidän tallilla tuntikäytössä ja talutusponina koko perheen tapahtumissa. Silti sen tärkein tehtävä on ollut koko ajan olla esikoiseni Vilman ensiponi. Nykyään asiakastöitä ei enää tehdäkään Bongon kanssa, joten Vilma on oikeastaan ainoa, joka sen kanssa touhuaa. Vilma täyttää itse lokakuussa 8-vuotta ja on ratsastanut Bongolla 2-vuotiaasta saakka. Näiden kahden välille on kehittynyt erittäin luja side. Vilma voi olla vaikka miten päin Bongon selässä ja ratsastella sillä pitkin pihoja, mutta vieras lapsi ei voi näin tehdä. Silloin ponin ilme muuttuu lempeästä jännittyneeksi - ja kyydissä ei pysytäkään enää niin helposti!

Bongo on luonteeltaan rauhallinen, kiltti ja on aina pitänyt lapsista. Se ei koskaan pure tai potki ja hoidettaessa sen voi vääntää vaikka solmuun. Ratsastettaessa pitää kuitenkin olla topakka, muuten ei kiinnosta liikkua tai sitten kun liikutaan niin takapäästä saattaa lentää ilopukki jos toinenkin. Tässä asiassa Vilma on onneksi kehittynyt ratsastajana. Kun vielä pari vuotta sitten piti tiristellä itkua pukittavan ponin kyydissä niin nykyään poniin laitetaan vauhtia lisää. "Tuulten laukkaa!" huutelee Vilma, kun Bongon pitää mennä täysiä pitkin kenttää.

Muita poneja ja hevosia kohtaan Bongo on ehdoton kukkulan kuningas ja se sanoo etustaan huitomalla kaapin paikan varsinkin muille ruunille - oli toisen säkäkorkeus mitä tahansa! Tämän vuoksi Bongo tarhaa yksin. Kokeilimme Bongoa joskus toisen ruunan kanssa samaan tarhaan, mutta se päättyi niin että poni alisti kolme kertaa itseään isomman hevosen polvilleen puremalla sitä polvitaipeista ja kyljistä.

Bongo ei ymmärtänyt tätä kuvaushömpötystä vaan käytti tilaisuuden hyväkseen ja piehtaroi mullassa.

Kärryttelyponinakin Bongo on ollut. Vilma sai 5-vuotiaana joululahjaksi uudet ponikärryt ja niitä piti heti tietysti päästä testaamaan. Muuten kärryttelykin sujuu, mutta pysähtyä ei saa pitkäksi aikaa. Silloin Bongo esittelee hienoimman liikkeensä, joka on taidokasta kävelyä takajaloilla.

Äitinä toivon, että Bongolla olisi vielä monia terveitä elinvuosia jäljellä, koska se on kimpale kultaa. Bongo on Vilmalle niin tärkeä. Kauhulla odottelen sitä päivää, kun tuosta ponista aika jättää. Meillä on ollut kotona jonkun verran puhetta isomman ponin ostosta jo pelkästään sen takia, että Vilma haluaisi treenata jo isompia esteitä. Niihin Bongon kapasiteetti ei oikein riitä ja ikää on jo ehkä hieman liikaa. Kisailukin on tytöllä haaveissa. Toistaiseksi isommasta ponista haaveilu on kuitenkin jäänyt meillä vain netti-ilmoitusten selailuksi. Mitään kiirettä meillä ei ole ja Bongosta ei olla luopumassa kuitenkaan. Vilmalle tuntuu olevan tärkeää se että Bongo on ja pysyy edelleen, vaikka uusi poni tulisi. Onhan meillä onneksi Vilman pienemmät sisarukset, joille Vilma ja Bongo voivat yhdessä opettaa tätä parasta hevoselämää.

Mä lähden nyt aamutalliin hoitamaan tätä suloista ponipapparaista ja muita heppoja. 

Ihanaa keskiviikon aamua teille ihan jokaiselle!

Noutajan syyshuolto

No moi ja ylätassuviitonen kaikille! Kaappasin tämän emäntäni blogin hetkeksi, koska minulla on teille karvakamuille tärkeää kerrottavaa.

Minä olen Mosku, 8-vuotias novascotiannoutaja uros. Näytän yleensä syksyllä metsänpeikolta, koska asun isäntäni ja emäntäni kanssa maatilalla, jossa asuu myös hevosia ja nautoja. Rakastan kävellä edes takaisin rapakoissa ja möyriä pitkin maatilan pihamaata. Käyn myös sorsametsillä isännän kanssa ja pulahtelen uimaan vapaaehtoisestikin kotimme takapihalla joen rannassa. Syksy on meille noutajille aktiivista ja mukavaa aikaa, mutta onhan se toisaalta vähän työlästäkin. Aina kun menemme sisälle, emäntäni joutuu käyttämään minut suihkun kautta. Muuten karvoistani varisee hiekkaa ihan joka puolelle!

Eilen kaikki sitten muuttui. Minusta tulikin salonkikelpoinen helposti pestävä koira, kun pääsin käymään emäntäni kanssa Tassutaikurilla noutajan syyshuollossa. Minulta kevennettiin turkkia ja siistittiin koko poika kuonosta hännänpäähän. Onpa nyt mukavampi olo ja emännälläkään ei ole niin suuri työmaa saada minua aamutallin jälkeen sisälle laskettavaan kuntoon. Tässä postauksessa on kuvasatoa eiliseltä, kun olin Tassutaikurin asiakkaana.

Tässä makoilen tallin käytävällä vielä autuaan tietämättömänä siitä, että pian karvakorvani ja vaivalla kasvattamani jalkaheltat saavat kyytiä.

Kun saavuimme Tassutaikurille minut nostettiin tällaiselle pöydälle. Ensin minua hieman mietitytti ja rullasin edes takaisin. Tämä oli vasta toinen kerta minulle trimmauspöydällä, mutta onneksi Tassutaikurin Marika oli tosi kiva minulle, opetti ja kehui. Pian osasinkin olla nätisti. Ensin Marika katsoi minut läpi, että onko turkissani selvitettäviä takkuja tai huopuuntunutta karvaa ja vaihtoi muutenkin emännän kanssa sanasen siitä, onko minulla mitään arkoja paikkoja tai vaivoja. Nämä asiat on kuulemma hyvä kertoa trimmaajalle etukäteen, jotta trimmaushetki olisi meille koirille mahdollisimman miellyttävä.

Seuraavaksi minulta tyhjennettiin anaalirauhaset. Tämä toimitus on tärkeää tehdä minulle säännöllisesti, koska se vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka haistan ja noudan lintuja. Takapääni olikin kipeä, kun menimme Tassutaikurille, mutta kotiin lähtiessä kipu oli kokonaan poissa. Anaalirauhasten tyhjennysten jälkeen me mentiin suihkuun. Minä olen tottunut veteen, mutta tuo suihkussa käyminen nyt ei välttämättä ole se kaikista kivoin homma. No, siitäkin selvisin onneksi varmoissa käsissä.

Suihkun jälkeen minulta kuivattiin turkki ja sitten käytiin karvojeni kimppuun.

Enkö olekin melko pöyhkeä kuivauksen jälkeen?

Kynnetkin leikattiin ja samalla huomattiin, että minulta oli revennyt yksi kannuskynsi. Tassu on ollut kipeä sen takia. Onneksi tämä tarkkasilmäinen taikuri huomasi sen.

Takatassujen kynsien leikkaus...tylsää.

Seuraavaksi minulta ajeltiin tassun pohjista karvat koneella. Annoin tehdä sen tosi hyvin vaikka tämä oli ensimmäinen kerta minulle. Huomioithan tässä kuvassa vielä omilla paikoillaan olevat paksut karvakorvani. Tassujen jälkeen nekin laitettiin ojennukseen.

Varvasvälikarvat otettiin saksilla.

Tässä kuvassa minulta otetaan pohjavillaa vähemmäksi.

Eikös tullutkin siisti poika? En oikein osannut seistä pöydällä rennosti, joten sain Tassutaikurilta huippuhyviä nameja (joita sain myös trimmauksen yhteydessä) ja minua opetettiin seisomaan. En ole näyttelykoira, mutta kivahan se on jos vähän osaa poseerata uuden turkin kunniaksi!

No tämän minä osasin. Teen kotonakin näin useasti.

Lopuksi minulta viimeisteltiin vielä tassut ja niitä kehuttiin maailman söpöimmiksi.

Annapas tänne niitä nameja!

Kiitos Tassutaikuri! Ollaan kavereita.

Valmis!

Mikäli sinäkin haluat käydä siistimässä turkkisi niin nyt kannattaa toimia, nimittäin syyskuun loppuun mennessä saat tutustumistarjouksena trimmauksen loppusummasta -15 % alennuksen!

Tassutaikuri tekee rodunomaisen kotitrimmauksen kaiken rotuisille koirille. Myös sekarotuiset koirat ovat lämpimästi tervetulleita. Me koirat emme tarvitse karvanhuoltoa vain kauneudellisista syistä vaan myös terveydellisistä. Kotikoiratkin voivat tulla Tassutaikurin asiakkaaksi. Jos olet pentu niin voit mennä Tassutaikurille opettelemaan näitä juttuja, niin olet aikuisena yhtä taitava hemmoteltava, kuin minä!

Yhteystiedot ja lisätietoja saat TASSUTAIKURIN sivuilta. Käytä syystarjous hyväksi nyt niin Tassutaikuri taikoo sut yhtä fiiniksi, kuin minä. Ihanaa viikonlopun loppua kaikille ja energistä uutta viikkoa!

Teidän kaikkien kaveri, Mosku

Tekemistä sadepäivälle

Syksy on alkanut. Tänään aamutallissa piti tepastella sadetakin ja kumpparien kanssa ja loimitin kaikki hevoset tarhaan! Niin kylmältä tuntui, kun tihkutti vettä taivaan täydeltä. Voi olla, että kesä oli siinä. Aurinkoisia päiviä voi tietysti tulla, mutta kesän lämpö on jo mennyt. Iltojen viileys ja pimeys houkuttaa aina yhä aikaisemmin sisälle kodin lämpöön ja oman peiton alle. Minä en ainakaan viitsi huonolla kelillä hirveästi touhuta ulkona tai tallilla mitään ylimääräistä. Mitä tekemistä sadepäivinä sitten on? Ajattelin tässä postauksessa kirjoittaa mitä minä yleensä teen sadepäivinä perustallihommien lisäksi.

Kaikki ratsastuskuvat c.Irmeli Kukka. Tämä hevonen on Milo, 12 v FWB-ruuna.

Huonosta ilmasta ei pidä valittaa. Sääoloille ei vaan voi mitään. Sadepäivissä on hyvätkin puolensa vaikka aina ei siltä tunnu. Kesällä varsinkin luonto virkistyy ja voi hyvällä omalla tunnolla pysytellä sisätiloissa ja tehdä kotona keskeneräisiä asioita. Mutta toki jos tuntuu siltä, että on pakko päästä ulos niin eihän me sokerista olla! Sateellakin voi ratsastaa ja tehdä kaikki samat jutut mitä poutasäällä. Se ehkä vaatii vain hieman erilaisen vaatetuksen ja tahtotilan.

Minulla on ollut tapana aina sadepäivinä päivittää blogia ja viettää aikaa läppärillä, kuten nytkin. Kävin myös näitä Milon ja Tikrun ratsastuskuvia läpi ja laitoin youtube kanavalleni latautumaan uutta materiaalia. Yleensä hoidan myös työjuttuja koneella ja käyn läpi sähköpostin. Jos aikaa jää niin katson muiden videoita, luen blogeja ja surffailen muutenkin netin ihmeellisessä maailmassa.

Estekisojen katsominen on myös yksi lempijutuistani. Se on myös yksi inspiraation lähde omaan treenaamiseen. Aina katsoessa tekee mieli lähteä ratsastamaan ja oppimaan lisää! Aikaa läppärillä saa kulumaan KAUAN ja siinä samalla on mukava kuunnella omaa lempimusaa, juoda kahvia ja syödä jotain herkkua. Sarjojen katsomisessa olen huono, mutta meillä on ollut käytössä C-more noin kuukauden ajan niin sieltä ollaan katsottu elokuvia välilllä.

Päiväunet. Mikä ihana juttu sadepäivänä, mutta toteutuu meillä harvoin. Meillä on kolme pientä lasta, joten harvoin talossa on niin rauhallista, että saisi ihan unen päästä kiinni, mutta jos hyvin käy niin saatetaan yhdessä nukahtaa iltapäivällä tunniksi tai pariksikin. Ehkä parasta mitä tiedän.

Sadepäivänä voin myös innostua siivoamaan kotona. Koko taloa ei tarvitse pyykätä, mutta voi inspiroitua jostain sellaisesta mihin ei ehkä poutasäällä tunnu löytyvän aikaa esimerkiksi vaatekaapin siivous, kuiva-ainekaapin järjestely tai saunan pesu.. Mikä vain tuntuu sillä hetkellä sopivalta hommalta. Olen myös huomannut, että pieni porkkana itselle toimii näissä muuten niin vastenmielisissä siivousjutuissa hyvin. Esimerkiksi olen nykyään tilannut tai ostanut uusia vaatteita itselle palkinnoksi vaatekaapin siivoamisesta ja organisoinnista. Toimii! Tämän saman voi toteuttaa tallilla. Vaikket välttämättä halua lähteä sateeseen ratsastamaan, voit aina siivota varustehuonetta, omaa varustekaappiasi tai vaikka pestä hevosesi kamppeet. Ja tästä palkinnoksi tietenkin voisi tilata jotain pientä kivaa varustekaappia täyttämään.

Sadepäivä - aina hyvä syy leipoa! Pellillinen suussasulavaa mokkapalaa tai ihanalle tuoksuvat pehmeät voisilmäpullat kahvin kanssa saa aina paremmalle mielelle. Leivontapuuhiin voi ottaa myös lapset mukaan niin kaikilla on kivaa tekemistä yhdessä.

Sadepäivänä voin myös soittaa ystävälle maratonpuhelun tai mennä ihan kylään asti. Voisin toki myös ensin laittaa kodin kuntoon, leipoa jotain hyvää ja kutsua sitten ystävän meille.. mutta jos laiskottaa niin voin skipata siivoukset ja leipomiset ja miettiä kenen luona on parasta ruokaa ja leipomuksia ja kutsua itse itseni sinne!

Cooltiger kotikentällään

Etupuomi tippuu!

Sadepäivänä voi tehdä toki paljon muutakin, mutta tässä nämä minun yleisimmät jutut. Minusta sadepäivät ei ole ollenkaan tylsiä. Minulla on yleensä niin paljon tekemistä, että ne kuluvat jopa liian nopeaa. Tänäänkin ollaan jo melkein illassa menossa ja tuntuu, etten ole ehtinyt tehdä vielä mitään!

Tässä loppuun vielä pari ratsastusvideota, jotka on kuvattu samoina päivinä näiden ratsastuskuvien kanssa. Olen jo julkaissut videot Youtube-kanavallani (Niemelän Hevospalvelu), mutta niitä ei ole vielä täällä blogin puolella näkynyt. Ensimmäinen on ratsastustreenivideota Tikrusta kotosalla ja toinen video on 12 v FWB-ruuna Milosta, joka on myynnissä. Milo on ollut minulla kahdeksan vuotta, joten kevyin mielin en ole siitä luopumassa. Kyselyjä Milosta on tullut paljon, mutta vielä sitä juuri oikeaa ihmistä ei ole sattunut kohdalle.

Super mukavaa viikonlopun alkua kaikille sateesta huolimatta!