keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Täällä ollaan taas

Aikaa on vierähtänyt, kun viimeksi kirjoitin blogia. Ajattelin jopa, että blogin pito on mennyttä elämää. Tuntui keväällä ja alkukesästä, etten vaan enää ikinä never ever ehdi kirjoittaa/ kuvata yhtään mitään ja onko minulla mitään järkevää sanottavaakaan.. mutta sitten muutama rohkea on kysynyt milloin kirjoitan taas ja ajatus itselläkin ollut esim kuvata hevosista materiaalia, joten täällä ollaan ja asiaakin olisi taas enemmän kuin koskaan! Mistä sitä aikaa saisi lisää?

Toivottavasti luette vielä näitä kirjoituksiani, katsotte kuvia ja videoita ja kestätte välillä pienet tauot myös.



Yli puoli vuotta siitä, kun muutettiin uudelle talolle ja täytyy sanoa, että vieläkin on muuton tuntua, kun eteisessä on pari laatikkoa epämääräistä tavaraa purkamatta ja perähuoneessa minun vaatteita kassissa. Minulle on tullut yllätyksenä, kuinka kauan kotiutuminen uuteen paikkaan aikuisiällä vie. Nuorena sitä vain muutti uuteen asuntoon, uuteen kaupunkiin ilman minkäänlaista jännitystä tulevasta tai pohdintoja millaiset naapurit, millainen liikenne, millainen kauppamatka jne. Eihän meillä ole edes paljon matkaa vanhalle talolle eli periaatteessa ollaan samalla kylällä, kun postinumerokin pysyi samana, mutta silti on tuntunut oudolta tämä muutto välillä. En sano, että olisin vielä kotiutunut. Se vie varmasti aikaa. Joku sanoi minulle, että "kyllä kotiutuminen aikuisena vie useamman vuoden". Olin ihan huuli pyöreänä, että näinkö se on. Onko teillä kokemusta aiheesta?

Kotiutumistani helpottaisi, jos hevoset olisivat samassa pihassa, koska silloin en tältä tontilta ehtisi poistua, kuin valmennusten pitoon toisille talleille ja kauppaan, mutta ainakaan lähitulevaisuudessa hevoset eivät ole muuttamassa mihinkään Niemelästä. Tällainen ajatus oli jossakin vaiheessa, että kaikki eläimet tulisivat tänne samaan pihaan, mutta aina ei kaikki elämässä mene, kuin suunnittelee ja nyt tuntuu vahvasti siltä, että Niemelässä on hevosten kanssa toimimiseen kaikki tarvittavat jutut valmiina, joten miksi siirtää niitä tänne. Myös Niemelän tallilla on keskeneräisiä juttuja, joten panostetaan nyt niihin ja pystyn samalla jatkamaan tallin pitoa normaalisti.

Kulkeminen tallille on toistaiseksi sujunut hyvin ja koska lapsetkin ovat jo vähän isompia (ei yhtään vaippaikäistä, jee!) niin mikäs siinä. Ollaan esikoisen kanssa tehty eväät mukaan ja näin kesällä varsinkin tallilla on vietetty aikaa samalla tavalla kuin kotona. Onneksi siellä on toimisto, jossa voi juoda kahvit ja syödä eväitä.

Tykkään kyllä uudesta talostamme ja sen rauhallisesta ympäristöstä. Iso ihana piha on tarjonnut avaramman tilan lisäksi meille tai tarkennetaan, että minulle uuden harrastuksen: kasvihuoneessa värkkäilyn ja kukkien kastelun! En uskalla nyt tässä sanoa ihan puutarhan hoito, koska ei nyt muutaman kesäkukan perusteella vielä niin laajasta harrastuksesta ole kyse, mutta "kukkien-kastelu-harrastus" voisi kuvastaa hyvin tätä tilannettani kasvirintamalla. Pihakukkien lisäksi kasvihuoneessa on erilaisia salaatteja, yrttejä ja tomaatteja, joista osa on jo löytänyt tiensä meidän ruokapöytään. Pihan hoito on tuonut mukavaa vastapainoa hevoshommille ja lehmien hoidolle. Olen ottanut kukka-asiat rennosti, joten myös nokkoset ja rikkaruohot ovat saaneet rehottaa. Kitketään, kun ehditään. Kastelemisessa olen kuitenkin ollut reipas, koska tämä kesä on ollut niin kuiva.



Hevosten kuulumiset lopuksi eli ratsastustunnit alkoivat taas kevään korvalla ja ne on menneet todella mukavasti. Rakastan kyllä tuota opettamishommaa; toisten edistyminen ja ilahtuminen asioiden hoksaamisesta tuovat minullekin niin paljon. Itse olen kevään ja kesän ratsastanut säännöllisesti päivittäin, enimmäkseen meidän nuoria hevosia, mutta en ole kokonaan vieläkään heittänyt haavetta kisakentille palaamisesta romukoppaan. Sitteku sitteku sitteku on aikaa :)

Arizona varsoi oripojan viime viikolla ja onneksi ymmärsi tehdä sen päiväsaikaan niin ei tarvinnut yöunia menettää. Kaikki meni hyvin vaikka tamma oli ensikertalainen. Varsa on melko vilperi. Naurettiin, kun se yritti peruuttaa minun päälle ja potkaista. Tosi söpöä vai onko. Toivottavasti ei tee samaa parin vuoden päästä.. Ollaan kutsuttu varsaa Leo Leijonaksi, kun se syntyi Leon päivänä. Vilmalla on ylläpidossa isompi poni Matti, jonka kanssa yhteistyö on alkanut sujumaan tosi hyvin. Matti on aika herkkä sielu, mutta erittäin kiltti ja kuuliainen ratsastaa. Vähän ovat päässeet hyppäämäänkin, joten eiköhän se siitä Vilmankin hevosharrastus etene. Bongon koko ja ikä alkoi tulla Vilman edistymisen tielle, mutta Vilma ratsastaa Bongolla edelleen normaalisti Matin liikuttamisen lisäksi ja Bongo tekee myös kevyitä lasten tunteja ja talutusratsastusta.





Tänään on ollut erittäin sateinen aamu, mutta toivotaan, että päivä kirkastuu vielä. Olen lähdössä Raaheen valkkujen pitoon. Kaunista keskiviikkoa kaikille ja olkaa kiltisti!