maanantai 2. tammikuuta 2017

Pakkaspäivän ratsastusvaatteet

Kävin tänään ratsuttamassa asiakkaideni hevosia ja mieleeni tuli postata, kuinka pukeudun ratsastukseen, kun on pakkasta. Tänään ei ollut, kuin tuommonen helppo -8, joten ihan täyttä arsenaalia ei olisi tarvinnut. Pidän tunteja läpi vuoden tallillani ulkokentällä ja olen todennut, että eniten palelevat osat ratsastajilla on (tässä järjestyksessä) sormet, varpaat, reidet ja korvat. Tässä muutama vinkki, kuinka pysyä lämpimänä talven ratsastuksissa.

Aloitetaan kipristelevistä varpaista. Itse en pidä ollenkaan ratsastussaappaita talvella vaan tällaisia jo elämää nähneitä Helly Hansenin-talvikenkiä, joihin mahtuu perinteinen ja lämmin villasukka. Tärkeintä on tietenkin, että jalka (ja sukka ja kenkä) pysyy kuivana. Aikuisten oikeasti minun pitäisi jo ostaa uudet kengät, koska nämä ovat jo melko rumat ja kuluneet, mutta tiedätte varmaan tunteen, kun johonkin tottuu, eikä siitä oikein haluaisi luopuakaan.. Kannuksetkin on pysyneet näissä hyvin menossa mukana ja nämä kengät voin nykyään vain polkaista jalkaan avaamatta nauhoja. Onpa näillä tullut pidettyä tuntejakin ja suoritettua tallin siivouskin useampaan otteeseen. Voisi sanoa, että näillä on tunnearvoa.


Inhoan topparatsastushousuja, jotka tuntuvat kömpelöltä ja liukkailta. Käytän ihan normiratsastushousuja talvellakin lämpimien välihousujen kanssa ja siihen päälle puen nahkaiset kokochapsit. Kuvassa olevat chapsit on hööksiltä ja toista talvea käytössä. Maksoivat muistaakseni vajaa 140 euroa. Olen ollut tyytyväinen. Ei ole vielä kertaakaan palellut reisiä ratsastettaessa ja pitokin on huippu verrattuna toppiksiin. Vyöosaan tuli yksi ratkeema heti ekalla viikolla, mutta sen jälkeen ovat pysyneet päivittäisessä käytössä ehjinä. Kuvassa on chapsien alla kingslandin ihan peruspökät.


Nämä vihreät, ei niin kauniit, klassikkopoolot on ihan parhaita ratsastuspaitoja talvella. Tosin teen kyllä kaikki muutkin tilan työt näihin pukeutuneena. Löytyy useampi, niin aina voi vetää puhtaan kaapista päälle, kun edellinen menee pesuun. Paita hengittää ja on yllättävän lämmin. Korkea kaulus on tietysti myös iso plussa, ettei tarvitse erikseen kauluria tai huivia. Tähän päälle vain sitten villapaita tai fleece kelistä riippuen, ja jos oikein kylmäksi heittäytyy, niin vielä toppaliivi. Olen ratsastanut -20 pakkasessa niin että on ollut tämä poolo, fleecetakki ja tavallinen toppatakki eikä ole palellut.


Sitten ne pakkasessa tikustavat sormet. Eräs tallitytöistäni muistutti minua tämän talven alussa tästä ihan superhuipusta tavasta laittaa kumiset kertakäyttöhanskat talviratsastuskinttaiden alle ja voin kertoa, että ei ole kertaakaan palellut sormia. Käytän paljon noita nahkaisia kolmen sormen käsineitä (horze), mutta omistan myös muita talviratsastushanskoja. Pikku pakkasilla menee nämä kinttaat ihan itsekseenkin, mutta kylmemmillä pakkasilla ihan ehdoton laittaa nuo kumihanskat alle! Mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin ratsastuksen aikana palelevat sormet.


Kypärän alle puen aina talvella näitä neulottuja kypärämyssyjä, jotka on tarkoitettu turvakypärien alle. Kiitos rakkaalle miehelleni ideasta. Näitä myy netissä ainakin stark-suomi ja näyttää maksavan siellä kokonaiset 7,90 €/ kpl. Tykkään, koska lakki ei liiku kypärän alla eikä hikoile ja korvat pysyy lämpimänä. Mikään maailman kaunein lakki ei ehkä ole, mutta hyvä käytössä. Itselläni on kesällä eri kypärä, kuin talvella, koska (kesä)kypärä tuli aikanaan ostettua niin pientä kokoa, ettei sinne alle mahdu mikään lakki.


Takki vähän vilahtaa kuvassa eli ihan tuommoisella perus Helly Hansenin-toppatakilla olen ratsastanut paljon ja on lämmin ja hyvä takki. Omistan myös horzen toppatakkeja kaikissa sateenkaaren väreissä, mutta ne ei mielestäni ole niin kivoja ja tyköistuvia. Yhden kingslandin toppiksen ostin ja siitä meni vetskari heti. Joissakin paikoissa pidän yhtä aikaa valmennuksia ja ratsastan eli voi olla, että ensin olen hevosen selässä ja sen jälkeen seison kentän reunalla, niin silloin minulla on extrapitkä musta untuvatakki mukana, jonka vaihdan päälle, ettei tule kylmä ratsastuksen jälkeen. Tunninpitotakki ei ole vielä pettänyt kertaakaan. Se on aivan superlämmin ja ihana takki, only-merkkinen ja monta, monta, monta vuotta vanha.

Reippaita ja mukavia pakkasratsastuksia kaikille, pysykää lämpimänä!

Essi




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti