Aloittamisen taika

Meillä uusi vuosi vaihtui erittäin rauhallisissa merkeissä ja juuri niin simppelisti, kuin halusimmekin. Otin hevoset ja koirat ajoissa sisään, että säästyvät rakettien paukkeelta. Illalla kävimme koko perheellä katsomassa ilotulituksen kylällä ja sen jälkeen menimme naapuriin kylään. Söimme herkkuja, kilisteltiin kuoharit keskiyön aikaan, lapset sai leikkiä keskenään, valvoa hieman myöhempään, kuin normaalisti.. sitten tultiinkin jo kotiin nukkumaan. Miten rentoa ja mukavaa. Kävin yöllä vielä tarkistamassa hevoset, että onhan kaikki ihan ok. Siellä ne tallissa söivät heiniä ihan levollisina ja kuuntelivat radiota.

Paljon touhua on mahtunut tähän viikonloppuun. Tehtiin vanhan navetan puolelle isompaa makuutilaa neljälle charolaishieholle. Pääsevät nyt helposti kulkemaan navetasta sisään ja ulos jaloittelualueelle miten haluavat. Lisäksi erotettiin perjantaina muutama sopivan iän saavuttanutta highland-sonnipoikaa emoistaan ja ne pääsivät sonnilaumaan. Alla kuvia.

Kuin alkaneen vuoden kunniaksi tänä aamuna syntyi lapinlehmä Herkulle hyvän kokoinen sonnivasikka ja sekä poikiminen että maitobaarille meno sujui ilman apuja. Ennen joulua syntyi edellinen lappalaisvasikka Martta-lehmälle ja pienen tytön nimeksi tuli Narnia. Martankin poikiminen meni ilman apuja, vaikka kyseessä oli ensikertalainen.

Vuoden vaihtumisesta sen verran, että lupauksia en tee, kovin paljon en haluaisi mitään elämässäni muuttakaan, mutta silti joku kiva aloittamisen taika vuoden vaihteessa kuitenkin on. Tekee mieli inspiroitua, suunnitella, ideoida ja kehittää asioita tallilla ja kotona. On jotenkin kutkuttavaa olla ihan uuden vuoden alussa. Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. Alkaneelta vuodelta 2017 toivon terveyttä, yhteistä aikaa perheen kanssa, rakkautta, jaksamista, hyvää asennetta kodin arkeen ja työntekoon - teille myös!

Essi

Lähdössä siirtämään sonnipoikia

Pikku sonni Napoleon katsoo, kun emo Afira on aidan toisella puolella

Lapset mukana menossa

Hitaat välipäivät

Täällä meilllä on meneillään välipäivien tahmeus. En sano että siinä mitään pahaa olisi, mutta sen huomasi, kun tulin tänään aamutallista sisälle. Tuntuu että meillä ei ole saatu juuri mitään aikaiseksi, vaikka kotitöitä toki on tehty ja perustallityötkin vievät oman aikansa.

Osa syy tähän hitauteen johtuu siitä, että meillä sairastetaan flunssaa. Pienimmät lapset, alle 2-vuotias Väinö ja 4-vuotias Ilona ovat yskineet ja kuumeilleet ja lääkärissäkin kävivät isänsä kanssa mutkan, kun korvat tuntuivat kipuilevan. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut tulehdusta korvissa.

Ajattelin jatkaa samalla tavalla viikonlopun yli. En vaan jaksa olla tehokas. Uusi vuosi kun vaihtuu niin alan taas reipastua. Lupaan sen. Minulla on siis vielä noin kolme kokonaista päivää aikaa lorvailla. No tämä ei ihan toteudu, koska olen sopinut tälle päivälle valmennuksen pitoa ja ratsutuksen, mutta ehkä pidän sen aikaa tauon lorvailussa.

Tulevan viikonlopun jälkeen meillä on edessä vielä kokonainen viikko lasten kanssa kotona. Pienimpien hoito alkaa vasta seuraavan viikon maanantaina. Jos vain flunssa antaa periksi niin voisimme keksiä ensi viikolle jotain kivaa tekemistä yhdessä. Ja jos en ihan älyttömästi ota vastaan ylimääräisiä töitä ensi viikolle niin siinä olisi tilaisuus lorvailla hieman lisää.

Välipäivät on ehkä tarkoitettukin tähän. Välillä on hyvä hengähtää ja käydä vähän hitaammin, Joskus on hyvä pitää myös hetki taukoa liiasta ajattelusta ja suunnittelusta. Ei tarvitse koko ajan miettiä mitä tehdään, mikä projekti seuraavaksi ja mitä tekemättömiä töitä on. Toivutaan vain joulusta ja aletaan suunnata katse kohti uutta vuotta.

Kuvissa siskolta saamani joululahja eli ihanat ja pelkistetyt Nappula-kynttilänjalat sekä hieman tunnelmia aamutallista.

Hyviä hitaita välipäiviä kaikille!

Essi