Täällä ollaan taas

Aikaa on vierähtänyt, kun viimeksi kirjoitin blogia. Ajattelin jopa, että blogin pito on mennyttä elämää. Tuntui keväällä ja alkukesästä, etten vaan enää ikinä never ever ehdi kirjoittaa/ kuvata yhtään mitään ja onko minulla mitään järkevää sanottavaakaan.. mutta sitten muutama rohkea on kysynyt milloin kirjoitan taas ja ajatus itselläkin ollut esim kuvata hevosista materiaalia, joten täällä ollaan ja asiaakin olisi taas enemmän kuin koskaan! Mistä sitä aikaa saisi lisää?

Toivottavasti luette vielä näitä kirjoituksiani, katsotte kuvia ja videoita ja kestätte välillä pienet tauot myös.

Yli puoli vuotta siitä, kun muutettiin uudelle talolle ja täytyy sanoa, että vieläkin on muuton tuntua, kun eteisessä on pari laatikkoa epämääräistä tavaraa purkamatta ja perähuoneessa minun vaatteita kassissa. Minulle on tullut yllätyksenä, kuinka kauan kotiutuminen uuteen paikkaan aikuisiällä vie. Nuorena sitä vain muutti uuteen asuntoon, uuteen kaupunkiin ilman minkäänlaista jännitystä tulevasta tai pohdintoja millaiset naapurit, millainen liikenne, millainen kauppamatka jne. Eihän meillä ole edes paljon matkaa vanhalle talolle eli periaatteessa ollaan samalla kylällä, kun postinumerokin pysyi samana, mutta silti on tuntunut oudolta tämä muutto välillä. En sano, että olisin vielä kotiutunut. Se vie varmasti aikaa. Joku sanoi minulle, että "kyllä kotiutuminen aikuisena vie useamman vuoden". Olin ihan huuli pyöreänä, että näinkö se on. Onko teillä kokemusta aiheesta?

Kotiutumistani helpottaisi, jos hevoset olisivat samassa pihassa, koska silloin en tältä tontilta ehtisi poistua, kuin valmennusten pitoon toisille talleille ja kauppaan, mutta ainakaan lähitulevaisuudessa hevoset eivät ole muuttamassa mihinkään Niemelästä. Tällainen ajatus oli jossakin vaiheessa, että kaikki eläimet tulisivat tänne samaan pihaan, mutta aina ei kaikki elämässä mene, kuin suunnittelee ja nyt tuntuu vahvasti siltä, että Niemelässä on hevosten kanssa toimimiseen kaikki tarvittavat jutut valmiina, joten miksi siirtää niitä tänne. Myös Niemelän tallilla on keskeneräisiä juttuja, joten panostetaan nyt niihin ja pystyn samalla jatkamaan tallin pitoa normaalisti.

Kulkeminen tallille on toistaiseksi sujunut hyvin ja koska lapsetkin ovat jo vähän isompia (ei yhtään vaippaikäistä, jee!) niin mikäs siinä. Ollaan esikoisen kanssa tehty eväät mukaan ja näin kesällä varsinkin tallilla on vietetty aikaa samalla tavalla kuin kotona. Onneksi siellä on toimisto, jossa voi juoda kahvit ja syödä eväitä.

Tykkään kyllä uudesta talostamme ja sen rauhallisesta ympäristöstä. Iso ihana piha on tarjonnut avaramman tilan lisäksi meille tai tarkennetaan, että minulle uuden harrastuksen: kasvihuoneessa värkkäilyn ja kukkien kastelun! En uskalla nyt tässä sanoa ihan puutarhan hoito, koska ei nyt muutaman kesäkukan perusteella vielä niin laajasta harrastuksesta ole kyse, mutta "kukkien-kastelu-harrastus" voisi kuvastaa hyvin tätä tilannettani kasvirintamalla. Pihakukkien lisäksi kasvihuoneessa on erilaisia salaatteja, yrttejä ja tomaatteja, joista osa on jo löytänyt tiensä meidän ruokapöytään. Pihan hoito on tuonut mukavaa vastapainoa hevoshommille ja lehmien hoidolle. Olen ottanut kukka-asiat rennosti, joten myös nokkoset ja rikkaruohot ovat saaneet rehottaa. Kitketään, kun ehditään. Kastelemisessa olen kuitenkin ollut reipas, koska tämä kesä on ollut niin kuiva.

Hevosten kuulumiset lopuksi eli ratsastustunnit alkoivat taas kevään korvalla ja ne on menneet todella mukavasti. Rakastan kyllä tuota opettamishommaa; toisten edistyminen ja ilahtuminen asioiden hoksaamisesta tuovat minullekin niin paljon. Itse olen kevään ja kesän ratsastanut säännöllisesti päivittäin, enimmäkseen meidän nuoria hevosia, mutta en ole kokonaan vieläkään heittänyt haavetta kisakentille palaamisesta romukoppaan. Sitteku sitteku sitteku on aikaa :)

Arizona varsoi oripojan viime viikolla ja onneksi ymmärsi tehdä sen päiväsaikaan niin ei tarvinnut yöunia menettää. Kaikki meni hyvin vaikka tamma oli ensikertalainen. Varsa on melko vilperi. Naurettiin, kun se yritti peruuttaa minun päälle ja potkaista. Tosi söpöä vai onko. Toivottavasti ei tee samaa parin vuoden päästä.. Ollaan kutsuttu varsaa Leo Leijonaksi, kun se syntyi Leon päivänä. Vilmalla on ylläpidossa isompi poni Matti, jonka kanssa yhteistyö on alkanut sujumaan tosi hyvin. Matti on aika herkkä sielu, mutta erittäin kiltti ja kuuliainen ratsastaa. Vähän ovat päässeet hyppäämäänkin, joten eiköhän se siitä Vilmankin hevosharrastus etene. Bongon koko ja ikä alkoi tulla Vilman edistymisen tielle, mutta Vilma ratsastaa Bongolla edelleen normaalisti Matin liikuttamisen lisäksi ja Bongo tekee myös kevyitä lasten tunteja ja talutusratsastusta.

Tänään on ollut erittäin sateinen aamu, mutta toivotaan, että päivä kirkastuu vielä. Olen lähdössä Raaheen valkkujen pitoon. Kaunista keskiviikkoa kaikille ja olkaa kiltisti!

Muuttopuuhissa

Viikko uudessa kodissa on vierähtänyt nopeasti. Tasan viikko sitten kannettiin miehen kanssa huonekaluja hevoskuorma-autoon. Tuotiin aluksi vain tarpeelliset jutut tänne ja pikkuhiljaa päivittäin olen käynyt hakemassa lisää tavaraa samalla, kun olen käynyt hoitamassa hevoset Niemelässä. Meillä on hyvin aikaa tyhjentää ja siivota vanha koti ennen sinne saapuvia uusia asukkaita. Vaikka kiire ei vanhalta kodilta pois olisi ollutkaan, niin päätettiin yöpyä täällä silti niin pian kuin mahdollista. Esikoisen koulu vaihtui syysloman jälkeen ja täältä on sinne koulukuljetus. Ja täytyy tunnustaa, että ei maltettu jäädä enää vanhaan kotiin. Haluttiin kaikki päästä tänne ASAP! :)

Uuden kodin pihapiiri aamuhämärissä

Viime viikonloppu ja alkuviikko meni siivoillessa. Uunin päältä purettiin vanha lämminvesivaraaja niin siitä tuli melko sotku pitkin olohuoneen lattiaa ja seiniä, mutta se on onneksi enää muisto vain. Meillä kävi maanantaina ammattisiivoaja tekemässä muuttosiivouksen ja päivittäin on tullut sitten käytyä vielä paikkoja läpi. Pikkuhiljaa alkaa selkenemään, että mitä tavaraa mihinkin kaappiin laitetaan ja myös hieman enemmän oman kodin tunnelmaa tullut, kun olen tuonut omia tärkeitä tavaroita tänne. Tänään on jo sitten malttanut välillä vähän hengähtääkin keittiön puusohvalla ja nostaa jalat kohti kattoa.

Uuden kodin kahdessa makuuhuoneessa on pönttöuunit, jotka on minusta kauniit ja lämmityksen kannalta käytännöllisetkin. Ja nämä vanhat väliovet makuuhuoneisiin ovat ihanat!
Suunnitelmissa on jossain vaiheessa purkaa vanhat lautalattiat esiin.

Muuton myötä meille tuli tänään lisää pihvirotuisia emolehmiä tai ne ovat vielä hiehoja, jotka eivät ole kantavia, mutta onneksi hankimme vajaa vuosi sitten niille sopivan oman siitossonnin. Hän eli Mini nimeltään pääsee sitten tutustumaan aikanaan uusiin tyttöihin. Päivemmällä tein kotihommia ja samalla lämpesi leivinuuni ja molemmat pönttöuunit. Meillä on vain yksi ainokainen puunkantokori täällä, jonka mies aina jättää ulkosaunalle, joten täytin vielä pönttöuunien läheisyydessä olevat puuarkut pikkupuilla valmiiksi ja vein ulkosaunalle pahvilaatikolla pikkupuita. Hankintalistalle pitänee laittaa lisää koreja puunkantoa varten. Meillähän saattaa mennä muuten ukon kanssa sukset ristiin tuon yhden korin takia :)

Luminen piha auringonpaisteessa on kuin talven ihmemaa.

On tämä meidän uusi koti kyllä niin ihana. Ei pelkästään sen takia, että on enemmän tilaa ja emolehmät samassa pihassa, vaan täällä on semmoista aidon vanhan maatalon tunnelmaa. Meillä oli eilen miehen kanssa keskustelua siitä, että onko muuttaminen tänne muuttanut meissä itsessä tai meidän koko perheessä jotain. Molemmilla oli onnellisempi olo ja uutta virtaa. Eikö se kerro jo aika paljon!

Ihanaa viikonloppua muruset!
Nauttikaa elämästä - minä ainakin aion!

Häät 10.10

Meidät vihittiin 10.10.2017.. mutta miksi juuri 10.10. ja vielä arkipäivänä? Tuo oli kysymys, johon törmäsimme usein tämän syksyn aikana. Mieheni edesmennyt pappa olisi täyttänyt tuona päivänä 100-vuotta ja lisäksi tapasimme mieheni kanssa toisemme noin 10 vuotta sitten. 10.10 on myös Aleksis Kiven päivä ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Päivä tuntui juuri oikealta meille. Appiukkoni kyllä epäili puhetta pitäessään, että valitsin kyseisen päivän siksi, että mieheni ei koskaan unohtaisi sitä :)

Tilasin hääpuvun JJ´S Houselta omien mittojeni mukaan ja puku oli täydellinen!
Vihkisormukseksi valikoitui Kultajouselta siro valkokultainen timanttisormus.
Kuva: Irmeli Kukka

Kuva: Marko Luoto/ Nastymonkeey

Meidät vihittiin perinteisesti kirkossa ja täytyy tunnustaa, että eniten jännitti alttarille kävely. Onneksi oli oma isä kävelemässä vierellä ja lupasi pitää pystyssä. Kun selvisin alttarille asti niin loppu meni erittäin luontevasti. Papin puheista päällimmäisenä jäi mieleen se, että avioliittolupauksessa ei sanota, että rakastaa joka hetki, vaan niin kuin sana kertoo, luvataan vain tahtoa. Tuo oli minusta aika hyvä ajatus. Tottakai me toisiamme rakastetaan, mutta eihän se arki pitkässä parisuhteessa kenelläkään ole pelkkää iloa ja rakkautta. Aina joskus se vaatii vähän enemmän sitä tahtoa.

Kirkosta poistuttiin avioparina Myrskyluodon Maijan tahtiin ja tuosta sävelmästä saan todennäköisesti jatkossa vieläkin isommat kylmät väreet kuin aiemmin. Se oli hieno hetki.

Vihkimisen jälkeen otettiin hääkuvia kirkon edustalla ja Paavolan museolla Marko Luodon (Nastymonkeey) kanssa ja olen erittäin tyytyväinen kuviin. Suosittelen lämpimästi! Olen saanut osan koevedoksista ja muutama Markon kuva on tässäkin postauksessa. Marko kuunteli hyvin toiveitamme, mutta toteutti myös samalla omaa visiotaan ja sai taidokkaasti kylmissään värjöttävästä hääparista varsin edustavia kuvia. Oi kyllä! Häissämme satoi iltaan saakka.. mutta sehän tuo kai onnea?

Kuva: Marko Luoto/ Nastymonkeey 

Tässä oiotaan hääpuvun helmaa kuvausta varten. Vaaleanpunainen takki: H&M. Kuvat: Irmeli Kukka

Mieleisen hääkimpun loihti Kukkakauppa Kamilla Paavolassa

Minulla oli yhteensä kolme morsiusneitoa ja tässä kuvassa yksi heistä:
Rakas ystäväni Marika, joka vastasi myös päivän koskettavasta lauluesityksestä.

Kotimaiset käsin kierrätysmateriaalista valmistetut Siipikorvikset:
My Favourite Piece, Leather Feather Collection.
Hääkampauksen teki Laukkaletti, Paavola.
Hiuskoru: zina.fi

Ruokailu järjestettiin Paavolan seurakuntatalolla, jossa kävin morsiusneitoni kanssa edellisenä iltana koristelemassa valmiiksi. Häämenu sisälsi muusin, perinteistä lihapataa meidän omasta naudasta, supermummon puolukkasurvosta, omenavihersalaattia sekä rieskaa ja juustoa. Jälkiruaksi oli kahvi ja kakku. Mieheni isä piti koskettavan puheen ja rakas ystäväni lauloi Stellan Häävalssin, jonka sanoituksia oli myös meidän hääkutsuissa. Luulin, että olin selvinnyt päivästä kyynelehtimättä, mutta tässä vaiheessa aloitin senkin edestä.

Kuvat: Irmeli Kukka 

Vieraskirjana toimi taulu, johon vieraat saivat pudottaa puusydämen omalla tekstillä.
Tämä taulu tulee uuden kodin seinälle muistoksi häistä.

Kumpikin on että nyt se kakku pöytään ja äkkiä niin päästään kattoo missä se kaappi seisoo..

..ja niinhän siinä kävi, että mie polokasin ennenku toinen ehti kissaa sanua! Hah.

Ihana morsiusneitoni Tiina askarteli kakkuviirin.

Meillä oli illanviettopaikaksi varattu metsästysseuran maja, jossa ilta kului ulkotulien loimussa savusaunan ja paljun kera rentoillen. Iltapalaksi vieraille mökillä oli erilaisia salaatteja, leipää sekä highlanderin ribsejä ja sisäfileepihvejä.

Olen niin onnellinen, kun kaikki sujui hyvin häissä ja osasin nauttiakin päivästä stressaamatta liikaa. Paikalla oli meille tärkeitä ihmisiä ja häät oli aika intiimit, koska vieraita oli vain noin 30. Häitään järjestäville morsiamille antaisin tällä kokemuksella vain yhden vinkin ja se kuuluu:

Don´t stress- everything is going to be perfect!

Kuva: Irmeli Kukka. Kuvauspaikka: Paavolan Museo

Rakkauden täyteistä perjantaita

ja viikonloppua teille!
Toivoo entinen neiti, nykyinen rouva.

Kohti unelmien kotia

Aikaa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Hääkiireet ja muut muutokset elämässä ovat pitäneet minut ja koko perheen kiireisenä. Viimeksi kirjoitin, että häihin on aikaa noin kolme viikkoa. No nyt niistä häistä ON yli kaksi viikkoa aikaa. Ei voi muuta kuin todeta, että päivät juoksevat vauhdilla. Naimisiin menon johdosta sukunimeni vaihtui. En koe, että elämä aviossa tuntuisi mitenkään erilaiselta, mutta on todella ihana, että lopulta menimme naimisiin ja mikä olisi ollut parempi päivä siihen kuin 10.10. En nyt kuitenkaan avaa tässä tämän enempää häistä tai päivän merkityksestä teille, koska niistä on tulossa pian oma rakkausöveripostaus kuvien kera.

Kirjoitin myös viimeksi, että muutakin jännää on häiden lisäksi tapahtumassa. Instagramissa paljastin jo, että meistä tuli virallisesti uuden kodin omistajat. Sydän tekee kyllä jo tätä kirjoittaessa jotain ylimääräisiä pomppuja, mutta voi olla että pääsemme aloittamaan muuton jo viikonloppuna. Kun kävin ensimmäisen kerran talolla, jota Moisalaksikin kutsutaan niin tiesin heti, että siitä tulee meidän koti! Kuulostaa kliseiseltä, mutta näin se meni. Kyseessä on vanha maalaistalo ja pihapiiri, josta löytyy navetta, konesuoja ja ihania punaisia hirsiaittoja. Päärakennus on yli sata vuotta vanha ja juuri sellainen, josta olen unelmoinut!

Kun istuin ensimmäistä kertaa talossa päätykamarin sohvalla, josta näkee koko talon läpi pirtin isoihin ikkunoihin saakka niin kauan kadoksissa ollut sisustusintoni lähti täyteen laukkaan. En malta odottaa, että saa pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata kohti uutta sivua elämässä. Osa naudoistamme on jo muuttanut uuteen paikkaan. Hevoset ovat vielä vanhalla tallillaan ja jäävätkin sinne ainakin toistaiseksi. Ehkä vielä joku päivä kaikki eläimetkin löytävät tiensä tuon talon ympärille.

Oikein ihanaa torstai-iltaa kaikille.

Lupaan myötä- ja vastamäessä, että teen pian hääpostauksen!

- Essi

p.s. Tarkkasilmäisimmät huomasivat varmaan, että vaihdoin blogin otsikoksi "Elämää tallilla ja talossa", joka kuvastaa minusta paremmin blogin sisältöä.. plus ajattelin pedata jo valmiiksi sitä kuvatulvaa mikä meidän ihanasta uudesta kodista on tulossa!

Keskiviikon tuumailuja

Mulla on molemmissa paikoissa, kotipihalla ja tallin pihalla, ruukuissa kuolleet kesäkukat vielä. Kävelen joka päivä niiden ohi ja ajattelen, että nuokin pitäis jo heittää pois. Mitään syyskukkia en ole laittanut ja en usko, että laitankaan. Ajattelin olla tässä suhteessa laiska ja nauttia vain luonnon väriloistosta eli tulevasta ruskasta.. ja tietty hommautua eroon noista kituvista kesäkukistani. Otin myös amppelimansikan pihalta eteiseen, koska se on vielä aika hyvävointinen. Mietin, että kaivanko sen talveksi maahan vain kokeilenko selviääkö se noin. Vielä ei sitä syksyn kirkkainta värien kirjoa ole pihalla näkynyt, mutta pikkuhiljaa sinne suuntaan menossa. Tänään oli muuten kiva olla aamutallissa ja vähän kuvata pihalla ja haikkulaitsalla, kun ei satanut!

Marja-aronia meidän pihalla

Mua mietityttää yksi juttu. Olen jo aika pitkään tuumaillut, että pitäisikö minulla olla kaksi insta-tiliä. Tämä ajatus kumpuaa lähinnä siitä, että hevoset ovat minulle työtä ja haluaisin erottaa instassakin työn ja vapaa-ajan toisistaan. Välillä mietin voinko julkaista jotain tiettyjä kuvia tai mitä voin kirjoittaa kuvien alle, koska edustan siellä myös samalla yrittäjä minääni. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. En usko, että olen ainoa, joka on joutunut tätä asiaa pohtimaan.

Tähän asti yksi tili on ollut ok, mutta olen huomannut, että seuraajissani on osa sellaisia, jotka varmaan haluaisi nähdä pelkkiä hevos- ja ratsastuskuvia ja taas toisaalta on tyyppejä, joita kiinnostaisi ehkä enemmän nähdä kuvia perhe-elämästä ja vapaa-ajasta. Tämän huomaa esimerkiksi siitä, kun julkaisen monta hevoskuvaa peräkkäin niin saattaa tulla uusia hevosista kiinnostuneita seuraajia, ja kun taas laitankin yhtäkkiä kuvan kotoa niin nämä seuraajat tippuvat pois. Ei sillä, että laittaisin kuvia pelkästään saadakseni seuraajia lisää! :) Tarkoitan, että erottamalla hevosjutut omilleen, feedi olisi selkeämpi myös seuraajille.

Lisäksi vielä se (toivottavasti tämä ei tule yllätyksenä kellekään), että minua kiinnostaa ihan älyttömästi muutkin asiat tässä maailmassa, kuin hevoset ja olisi vapauttavaa, jos voisi toteuttaa itseään vapaasti henk.koht. feedillä. Toinen olisi siis vaan niille työjutuille eli hevostallin elämälle ja toinen olisi vapaamuotoisempi, mihin voisin julkaista vaikka piha-, sisustus-, perhe-elämä-, asu-, kokkailu- ja oman-pärstän-kuvia - mitä tähänkin asti olen tehnyt. Kahta blogia kuitenkaan tuskin jaksan alkaa pitämään, joten tämä blogi-homma jääköön yhdeksi kokonaisuudeksi. Muutenkin täällä on ollut melko vähän juttua minun henk.koht. elämästä eli enemmän on ollut hevoshöpinää ja asiaa maatilalta.

 Mitä mieltä olette? Jättäkäähän kommentti. Varsinkin, jos teillä itsellä on ollut tämmöisiä samanlaisia ongelmia/ pohdintoja :)

Syksyn värejä alkaa pikkuhiljaa ilmestyä pihalle

Kävin aamutallin jälkeen moikkamaassa haikkuja laitsalla. Kuvissa on sonni Don Juan Mymmeli-lehmän ja kahden hiehon kanssa.

Tästä äkkiseltään, kun laskee niin häihin on enää vajaa kolme viikkoa aikaa. Pienen pientä jännitystä alkaa olla havaittavissa. Pari isompaa juttua on vielä kokonaan hoitamatta, esim. kukat! Mutta ei hätää, aion tällä viikolla ottaa tuon asian hoitaakseni. Tämä on kyllä melkoinen syksy kaiken kaikkiaan. Häiden lisäksi muutakin jännää luvassa, mutta kerron siitä tuonnempana.

Oikein kivaa keskiviikkoa kaikille! Olkaa reippaina.

Video tallilta

Olenko ainoa, jolla loppuu tunnit vuorokaudesta kesken joka päivä? Ehdit vähän jotain tehdä niin on jo ilta ihan pimeä. Viime viikolla piti alkaa pitämään ulkovaloja tallilla päällä, kun teki iltatallia. Oli ihan outoa. Ja tuo sade! Loppuis jo. Vielä ei ole sellaisia ihania viileitä ja aurinkoisia syyskelejä ollutkaan. Niitä odotellessa.

Bablo on muuttanut uuteen kotiin ja se kyllä kirpaisi toden teolla. Tottakai olen iloinen, että hevonen meni kaupan ja uudesta kodista on kuulunut pelkkää hyvää, mutta en voi väittää etten ikävöisi Babloa. Se ehti olla meillä viisi vuotta. Ostin sen ulkomailta, kun se oli 5-vuotias poikanen. Toivon, että kaikki sujuu uudessa paikassa hyvin ja uusi omistaja saa hevosesta kaiken sen laadun irti. Bablo on oikeasti hieno hevonen.

Mulla oli joku aika sitten motivaatiopula oman ratsastuksen suhteen ja tuntui että vaan junnaan paikallaan. Tottakai mun oli pakko ratsastaa, kun ratsastan työkseni, mutta se ei vaan innostanut samalla tavalla. Hevoset oli kivoja, mutta silti fiilis oli hukassa. Jonkinlainen nollaus tuossakin asiassa auttoi, koska jostain syystä siihen ratsastukseen on taas tullut hohtoa takaisin. Nyt en oikeastaan malttaisi olla pois hevosen selästä. Varsinkin Arizonan kanssa haluaisin treenata enemmän, koska se oli niin paljon siittolalla kesällä, että ollaan jouduttu palaamaan ihan basicceihin. Alla olevassa videossa onkin vähän Arizonan ratsastusta. Sen kanssa menen tällä hetkellä vaan sileällä ja kohottelen kuntoa, mutta vielä olis kiva päästä hyppäämäänkin edes pieniä esteitä ennen mahan kasvua. Käykö teille muillekin joskus noin, että oma motivaatio ratsastukseen aaltoilee?

Unohdin kertoa viime kirjoituksessa, että polttareissa kävimme laulamassa karaokea ja voi että se oli mukavaa. Olen taas innostunut laulamisesta ja nämä puolitoista viikkoa ovat kanssa eläjäni saaneet kuunnella vaikka minkälaista lallatusta kotona, autossa, tallilla.. Parasta on, että latasin puhelimeen sovelluksen, jolla voi äänittää omaa laulua. Oli aika karua kuunneltavaa ensimmäiset versiot, kun ei minulla ole mitään oppeja eikä harjoittelutaustaa tähän asiaan, mutta tarpeeksi monta kertaa kun lauloin niin jopas sieltä tuli ihan ok pätkää. Kehtasin jopa julkaistakin sinne muutaman laulun. Kerään rohkeutta, että laitan jotain esimerkiksi instagramiin myös. Stay tuned! :)

Tähän loppuun vielä tallilta video:

Toivotan aurinkoa sateiseen tiistai iltapäivääsi! 

Videota tallilta ja vadelmapiirakka

Meillä on kolme lasta. Vanhin on koulussa ja kaksi pienempää ovat osa-aikaisessa hoidossa eli noin kolme päivää viikossa. Tarkoittaa sitä, että kahtena arkipäivänä viikossa pienimmät on mukana tallihommissa ja viikonloppuaamuina yleensä koko porukka on mukana, ellei mies jää lasten kanssa aamulla kotiin.

Miten tallihommat sitten sujuu pienten lasten kanssa? Sanoisin, että nykyään helpommin jo, kun kaikki lapset kävelevät omin jaloin ja kertovat, kun on vessahätä (nämä kaksi asiaa oikeasti aiheuttavat eniten haasteita, kun lapset on pieniä - äidit tietää). Heillä on myös kivoja (lue: liian vauhdikkaita) yhteisiä leikkejä tallilla, joten minun ei tarvi itse pitää seuraa ja tehdä töitä yhtä aikaa. Pelkkä valvominen riittää ja sitähän kyllä riittää vielä vuosiksi eteenpäin - enenemässä määrin. Vauvojen ja ihan pienien taaperoiden kanssa oli kuitenkin enemmän sitä aikaa vievää tekemistä, kun piti imettää välillä, vaihdella vaippaa ja pitää vielä seuraakin, jos joku istui vaunuissa. Huoh. Onneksi se aika on ohi! :)

Laitan nyt tähän väliin videon yhdeltä talliaamulta eokuulta, kun koko porukka oli mukana niin näette vähän mitä touhuamme siellä. Ei se niin kamalaa ole tehdä töitä, kun lapset on mukana. Varsinkin kun he ovat tottuneet olemaan tallilla ja tällaiset aamut, kun me molemmat vanhemmat ollaan paikan päällä, niin ne on jopa sitä arjen luksusta. Videolla vilahtaa ihan lopussa piirakka, joka on maailman helpoin tehdä. Kirjoitan sen ohjeen tämän postauksen loppuun. Meillä on tullut tänä syksynä ihan älyttömästi vadelmia, joten niistä tulee tehtyä herkkuja kahvin kylkeen.

Meillä on ollut tiukat pari viimeisintä päivää töissä. Ollaan paalattu loppuun omat rehut tälle syksylle ja paljon muutakin on tapahtunut parin päivän sisään. Minun kroppa reagoi heti. Eilen illalla, kun leikkasin nurmikkoa tallilla niin iski aivan mahdoton lihansärky ja pääkipu. Kun pääsin iltatallista kotiin niin otin pari särkylääkettä ja menin heti peiton alle. En ole mitannut lämpöä, mutta varmasti sitä on. Olin viikonloppuna tekemisissä yhden kaverin kanssa, jolle tuli kuumetauti maanantaina niin sainkohan sen saman taudin sitten. Ei kiva. Töihin minun pitää silti tästäkin lähteä eli en aio jäädä kotiin sairastamaan.

Minulla oli viikonloppuna synttärit, täytin 33 vuotta ja ystävät olivat myös järjestäneet aivan ihanat yllätyspolttarit lauantaille. Juhlimme siis samaan aikaan vanhenemistani ja lähestyvää lipumistani avioliiton satamaan. Pääsin nauttimaan morsiussaunasta taikoineen ja kauneushoitoineen sekä ystävien mahtavasta seurasta mm. escape roomissa ja tottakai yöelämässä. Kaiken kruunasi hotellissa vietetty yö ja aamupala tietenkin. Oli ihan mahtava viikonloppu ja haluan kiittää näitä mun ystäviä vielä tämän kautta. Melkein tippa tulee linssiin, kun he näkivät niin paljon vaivaa vuokseni! Enää reilu kuukausi aikaa häihin. Vielä on järjesteltävää, joten luulen tuon ajan kuluvan vähän liiankin nopeasti!

Paljon olisi vielä muutakin kerrottavaa, mutta en tällä erää ehdi olla koneella tämän kauemmin. Tässä vielä piirakan ohje. Laitoin itse vadelmien lisäksi vähän puna- ja mustaviinimarjoja myös.

Vadelmapiirakka

Pohja:

1 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kauraleseitä

1 tl leivinjauhetta

1 muna

1 dl öljyä

0,5 dl maitoa

Täyte:

3 dl vadelmia (tai muita marjoja)

2 dl ranskankermaa

1 muna

0,75 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet. Lisää muna, öljy ja maito. Sekoita vähän. Varo, ettei taikina sitkisty. Taputtele löysä taikina piirasvuokaan. Ripottele vadelmat päälle. Sekoita muut täytteen aineet keskenään ja kaada seos vadelmien päälle.

Paista 200 asteessa 30 min.

Helppoa, kuin heinänteko. Eikun herkuttelemaaan!