Keskiviikon tuumailuja

Mulla on molemmissa paikoissa, kotipihalla ja tallin pihalla, ruukuissa kuolleet kesäkukat vielä. Kävelen joka päivä niiden ohi ja ajattelen, että nuokin pitäis jo heittää pois. Mitään syyskukkia en ole laittanut ja en usko, että laitankaan. Ajattelin olla tässä suhteessa laiska ja nauttia vain luonnon väriloistosta eli tulevasta ruskasta.. ja tietty hommautua eroon noista kituvista kesäkukistani. Otin myös amppelimansikan pihalta eteiseen, koska se on vielä aika hyvävointinen. Mietin, että kaivanko sen talveksi maahan vain kokeilenko selviääkö se noin. Vielä ei sitä syksyn kirkkainta värien kirjoa ole pihalla näkynyt, mutta pikkuhiljaa sinne suuntaan menossa. Tänään oli muuten kiva olla aamutallissa ja vähän kuvata pihalla ja haikkulaitsalla, kun ei satanut!

Marja-aronia meidän pihalla

Mua mietityttää yksi juttu. Olen jo aika pitkään tuumaillut, että pitäisikö minulla olla kaksi insta-tiliä. Tämä ajatus kumpuaa lähinnä siitä, että hevoset ovat minulle työtä ja haluaisin erottaa instassakin työn ja vapaa-ajan toisistaan. Välillä mietin voinko julkaista jotain tiettyjä kuvia tai mitä voin kirjoittaa kuvien alle, koska edustan siellä myös samalla yrittäjä minääni. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. En usko, että olen ainoa, joka on joutunut tätä asiaa pohtimaan.

Tähän asti yksi tili on ollut ok, mutta olen huomannut, että seuraajissani on osa sellaisia, jotka varmaan haluaisi nähdä pelkkiä hevos- ja ratsastuskuvia ja taas toisaalta on tyyppejä, joita kiinnostaisi ehkä enemmän nähdä kuvia perhe-elämästä ja vapaa-ajasta. Tämän huomaa esimerkiksi siitä, kun julkaisen monta hevoskuvaa peräkkäin niin saattaa tulla uusia hevosista kiinnostuneita seuraajia, ja kun taas laitankin yhtäkkiä kuvan kotoa niin nämä seuraajat tippuvat pois. Ei sillä, että laittaisin kuvia pelkästään saadakseni seuraajia lisää! :) Tarkoitan, että erottamalla hevosjutut omilleen, feedi olisi selkeämpi myös seuraajille.

Lisäksi vielä se (toivottavasti tämä ei tule yllätyksenä kellekään), että minua kiinnostaa ihan älyttömästi muutkin asiat tässä maailmassa, kuin hevoset ja olisi vapauttavaa, jos voisi toteuttaa itseään vapaasti henk.koht. feedillä. Toinen olisi siis vaan niille työjutuille eli hevostallin elämälle ja toinen olisi vapaamuotoisempi, mihin voisin julkaista vaikka piha-, sisustus-, perhe-elämä-, asu-, kokkailu- ja oman-pärstän-kuvia - mitä tähänkin asti olen tehnyt. Kahta blogia kuitenkaan tuskin jaksan alkaa pitämään, joten tämä blogi-homma jääköön yhdeksi kokonaisuudeksi. Muutenkin täällä on ollut melko vähän juttua minun henk.koht. elämästä eli enemmän on ollut hevoshöpinää ja asiaa maatilalta.

 Mitä mieltä olette? Jättäkäähän kommentti. Varsinkin, jos teillä itsellä on ollut tämmöisiä samanlaisia ongelmia/ pohdintoja :)

Syksyn värejä alkaa pikkuhiljaa ilmestyä pihalle

Kävin aamutallin jälkeen moikkamaassa haikkuja laitsalla. Kuvissa on sonni Don Juan Mymmeli-lehmän ja kahden hiehon kanssa.

Tästä äkkiseltään, kun laskee niin häihin on enää vajaa kolme viikkoa aikaa. Pienen pientä jännitystä alkaa olla havaittavissa. Pari isompaa juttua on vielä kokonaan hoitamatta, esim. kukat! Mutta ei hätää, aion tällä viikolla ottaa tuon asian hoitaakseni. Tämä on kyllä melkoinen syksy kaiken kaikkiaan. Häiden lisäksi muutakin jännää luvassa, mutta kerron siitä tuonnempana.

Oikein kivaa keskiviikkoa kaikille! Olkaa reippaina.

Video tallilta

Olenko ainoa, jolla loppuu tunnit vuorokaudesta kesken joka päivä? Ehdit vähän jotain tehdä niin on jo ilta ihan pimeä. Viime viikolla piti alkaa pitämään ulkovaloja tallilla päällä, kun teki iltatallia. Oli ihan outoa. Ja tuo sade! Loppuis jo. Vielä ei ole sellaisia ihania viileitä ja aurinkoisia syyskelejä ollutkaan. Niitä odotellessa.

Bablo on muuttanut uuteen kotiin ja se kyllä kirpaisi toden teolla. Tottakai olen iloinen, että hevonen meni kaupan ja uudesta kodista on kuulunut pelkkää hyvää, mutta en voi väittää etten ikävöisi Babloa. Se ehti olla meillä viisi vuotta. Ostin sen ulkomailta, kun se oli 5-vuotias poikanen. Toivon, että kaikki sujuu uudessa paikassa hyvin ja uusi omistaja saa hevosesta kaiken sen laadun irti. Bablo on oikeasti hieno hevonen.

Mulla oli joku aika sitten motivaatiopula oman ratsastuksen suhteen ja tuntui että vaan junnaan paikallaan. Tottakai mun oli pakko ratsastaa, kun ratsastan työkseni, mutta se ei vaan innostanut samalla tavalla. Hevoset oli kivoja, mutta silti fiilis oli hukassa. Jonkinlainen nollaus tuossakin asiassa auttoi, koska jostain syystä siihen ratsastukseen on taas tullut hohtoa takaisin. Nyt en oikeastaan malttaisi olla pois hevosen selästä. Varsinkin Arizonan kanssa haluaisin treenata enemmän, koska se oli niin paljon siittolalla kesällä, että ollaan jouduttu palaamaan ihan basicceihin. Alla olevassa videossa onkin vähän Arizonan ratsastusta. Sen kanssa menen tällä hetkellä vaan sileällä ja kohottelen kuntoa, mutta vielä olis kiva päästä hyppäämäänkin edes pieniä esteitä ennen mahan kasvua. Käykö teille muillekin joskus noin, että oma motivaatio ratsastukseen aaltoilee?

Unohdin kertoa viime kirjoituksessa, että polttareissa kävimme laulamassa karaokea ja voi että se oli mukavaa. Olen taas innostunut laulamisesta ja nämä puolitoista viikkoa ovat kanssa eläjäni saaneet kuunnella vaikka minkälaista lallatusta kotona, autossa, tallilla.. Parasta on, että latasin puhelimeen sovelluksen, jolla voi äänittää omaa laulua. Oli aika karua kuunneltavaa ensimmäiset versiot, kun ei minulla ole mitään oppeja eikä harjoittelutaustaa tähän asiaan, mutta tarpeeksi monta kertaa kun lauloin niin jopas sieltä tuli ihan ok pätkää. Kehtasin jopa julkaistakin sinne muutaman laulun. Kerään rohkeutta, että laitan jotain esimerkiksi instagramiin myös. Stay tuned! :)

Tähän loppuun vielä tallilta video:

Toivotan aurinkoa sateiseen tiistai iltapäivääsi! 

Videota tallilta ja vadelmapiirakka

Meillä on kolme lasta. Vanhin on koulussa ja kaksi pienempää ovat osa-aikaisessa hoidossa eli noin kolme päivää viikossa. Tarkoittaa sitä, että kahtena arkipäivänä viikossa pienimmät on mukana tallihommissa ja viikonloppuaamuina yleensä koko porukka on mukana, ellei mies jää lasten kanssa aamulla kotiin.

Miten tallihommat sitten sujuu pienten lasten kanssa? Sanoisin, että nykyään helpommin jo, kun kaikki lapset kävelevät omin jaloin ja kertovat, kun on vessahätä (nämä kaksi asiaa oikeasti aiheuttavat eniten haasteita, kun lapset on pieniä - äidit tietää). Heillä on myös kivoja (lue: liian vauhdikkaita) yhteisiä leikkejä tallilla, joten minun ei tarvi itse pitää seuraa ja tehdä töitä yhtä aikaa. Pelkkä valvominen riittää ja sitähän kyllä riittää vielä vuosiksi eteenpäin - enenemässä määrin. Vauvojen ja ihan pienien taaperoiden kanssa oli kuitenkin enemmän sitä aikaa vievää tekemistä, kun piti imettää välillä, vaihdella vaippaa ja pitää vielä seuraakin, jos joku istui vaunuissa. Huoh. Onneksi se aika on ohi! :)

Laitan nyt tähän väliin videon yhdeltä talliaamulta eokuulta, kun koko porukka oli mukana niin näette vähän mitä touhuamme siellä. Ei se niin kamalaa ole tehdä töitä, kun lapset on mukana. Varsinkin kun he ovat tottuneet olemaan tallilla ja tällaiset aamut, kun me molemmat vanhemmat ollaan paikan päällä, niin ne on jopa sitä arjen luksusta. Videolla vilahtaa ihan lopussa piirakka, joka on maailman helpoin tehdä. Kirjoitan sen ohjeen tämän postauksen loppuun. Meillä on tullut tänä syksynä ihan älyttömästi vadelmia, joten niistä tulee tehtyä herkkuja kahvin kylkeen.

Meillä on ollut tiukat pari viimeisintä päivää töissä. Ollaan paalattu loppuun omat rehut tälle syksylle ja paljon muutakin on tapahtunut parin päivän sisään. Minun kroppa reagoi heti. Eilen illalla, kun leikkasin nurmikkoa tallilla niin iski aivan mahdoton lihansärky ja pääkipu. Kun pääsin iltatallista kotiin niin otin pari särkylääkettä ja menin heti peiton alle. En ole mitannut lämpöä, mutta varmasti sitä on. Olin viikonloppuna tekemisissä yhden kaverin kanssa, jolle tuli kuumetauti maanantaina niin sainkohan sen saman taudin sitten. Ei kiva. Töihin minun pitää silti tästäkin lähteä eli en aio jäädä kotiin sairastamaan.

Minulla oli viikonloppuna synttärit, täytin 33 vuotta ja ystävät olivat myös järjestäneet aivan ihanat yllätyspolttarit lauantaille. Juhlimme siis samaan aikaan vanhenemistani ja lähestyvää lipumistani avioliiton satamaan. Pääsin nauttimaan morsiussaunasta taikoineen ja kauneushoitoineen sekä ystävien mahtavasta seurasta mm. escape roomissa ja tottakai yöelämässä. Kaiken kruunasi hotellissa vietetty yö ja aamupala tietenkin. Oli ihan mahtava viikonloppu ja haluan kiittää näitä mun ystäviä vielä tämän kautta. Melkein tippa tulee linssiin, kun he näkivät niin paljon vaivaa vuokseni! Enää reilu kuukausi aikaa häihin. Vielä on järjesteltävää, joten luulen tuon ajan kuluvan vähän liiankin nopeasti!

Paljon olisi vielä muutakin kerrottavaa, mutta en tällä erää ehdi olla koneella tämän kauemmin. Tässä vielä piirakan ohje. Laitoin itse vadelmien lisäksi vähän puna- ja mustaviinimarjoja myös.

Vadelmapiirakka

Pohja:

1 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kauraleseitä

1 tl leivinjauhetta

1 muna

1 dl öljyä

0,5 dl maitoa

Täyte:

3 dl vadelmia (tai muita marjoja)

2 dl ranskankermaa

1 muna

0,75 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet. Lisää muna, öljy ja maito. Sekoita vähän. Varo, ettei taikina sitkisty. Taputtele löysä taikina piirasvuokaan. Ripottele vadelmat päälle. Sekoita muut täytteen aineet keskenään ja kaada seos vadelmien päälle.

Paista 200 asteessa 30 min.

Helppoa, kuin heinänteko. Eikun herkuttelemaaan!

Synttäripoika Bongo

Kaikki, jotka ovat käyneet meidän tallilla, tietävät kuka on Bongo! Bongo on ihastusta herättävä ruskea-valkolaikullinen pieni risteytysponi, jolla on varmasti maailman kultaisin luonne poniksi. Bongon arvioitu syntymävuosi on 1992, joten pikaisella laskutoimituksella se tulee tänä vuonna 25-vuotiaaksi. Sen kunniaksi kirjoitetaan Bongosta ihan oma postaus tänne blogiin. Vaikka ponilla on jo ikää tuon verran niin mitään sairauksia tai vaivoja sillä ei ole. Pienet esteetkin ylittyvät vielä ja sillä ratsastetaan edelleen noin neljä kertaa viikossa.

Aiemmin Bongo oli meidän tallilla tuntikäytössä ja talutusponina koko perheen tapahtumissa. Silti sen tärkein tehtävä on ollut koko ajan olla esikoiseni Vilman ensiponi. Nykyään asiakastöitä ei enää tehdäkään Bongon kanssa, joten Vilma on oikeastaan ainoa, joka sen kanssa touhuaa. Vilma täyttää itse lokakuussa 8-vuotta ja on ratsastanut Bongolla 2-vuotiaasta saakka. Näiden kahden välille on kehittynyt erittäin luja side. Vilma voi olla vaikka miten päin Bongon selässä ja ratsastella sillä pitkin pihoja, mutta vieras lapsi ei voi näin tehdä. Silloin ponin ilme muuttuu lempeästä jännittyneeksi - ja kyydissä ei pysytäkään enää niin helposti!

Bongo on luonteeltaan rauhallinen, kiltti ja on aina pitänyt lapsista. Se ei koskaan pure tai potki ja hoidettaessa sen voi vääntää vaikka solmuun. Ratsastettaessa pitää kuitenkin olla topakka, muuten ei kiinnosta liikkua tai sitten kun liikutaan niin takapäästä saattaa lentää ilopukki jos toinenkin. Tässä asiassa Vilma on onneksi kehittynyt ratsastajana. Kun vielä pari vuotta sitten piti tiristellä itkua pukittavan ponin kyydissä niin nykyään poniin laitetaan vauhtia lisää. "Tuulten laukkaa!" huutelee Vilma, kun Bongon pitää mennä täysiä pitkin kenttää.

Muita poneja ja hevosia kohtaan Bongo on ehdoton kukkulan kuningas ja se sanoo etustaan huitomalla kaapin paikan varsinkin muille ruunille - oli toisen säkäkorkeus mitä tahansa! Tämän vuoksi Bongo tarhaa yksin. Kokeilimme Bongoa joskus toisen ruunan kanssa samaan tarhaan, mutta se päättyi niin että poni alisti kolme kertaa itseään isomman hevosen polvilleen puremalla sitä polvitaipeista ja kyljistä.

Bongo ei ymmärtänyt tätä kuvaushömpötystä vaan käytti tilaisuuden hyväkseen ja piehtaroi mullassa.

Kärryttelyponinakin Bongo on ollut. Vilma sai 5-vuotiaana joululahjaksi uudet ponikärryt ja niitä piti heti tietysti päästä testaamaan. Muuten kärryttelykin sujuu, mutta pysähtyä ei saa pitkäksi aikaa. Silloin Bongo esittelee hienoimman liikkeensä, joka on taidokasta kävelyä takajaloilla.

Äitinä toivon, että Bongolla olisi vielä monia terveitä elinvuosia jäljellä, koska se on kimpale kultaa. Bongo on Vilmalle niin tärkeä. Kauhulla odottelen sitä päivää, kun tuosta ponista aika jättää. Meillä on ollut kotona jonkun verran puhetta isomman ponin ostosta jo pelkästään sen takia, että Vilma haluaisi treenata jo isompia esteitä. Niihin Bongon kapasiteetti ei oikein riitä ja ikää on jo ehkä hieman liikaa. Kisailukin on tytöllä haaveissa. Toistaiseksi isommasta ponista haaveilu on kuitenkin jäänyt meillä vain netti-ilmoitusten selailuksi. Mitään kiirettä meillä ei ole ja Bongosta ei olla luopumassa kuitenkaan. Vilmalle tuntuu olevan tärkeää se että Bongo on ja pysyy edelleen, vaikka uusi poni tulisi. Onhan meillä onneksi Vilman pienemmät sisarukset, joille Vilma ja Bongo voivat yhdessä opettaa tätä parasta hevoselämää.

Mä lähden nyt aamutalliin hoitamaan tätä suloista ponipapparaista ja muita heppoja. 

Ihanaa keskiviikon aamua teille ihan jokaiselle!

Noutajan syyshuolto

No moi ja ylätassuviitonen kaikille! Kaappasin tämän emäntäni blogin hetkeksi, koska minulla on teille karvakamuille tärkeää kerrottavaa.

Minä olen Mosku, 8-vuotias novascotiannoutaja uros. Näytän yleensä syksyllä metsänpeikolta, koska asun isäntäni ja emäntäni kanssa maatilalla, jossa asuu myös hevosia ja nautoja. Rakastan kävellä edes takaisin rapakoissa ja möyriä pitkin maatilan pihamaata. Käyn myös sorsametsillä isännän kanssa ja pulahtelen uimaan vapaaehtoisestikin kotimme takapihalla joen rannassa. Syksy on meille noutajille aktiivista ja mukavaa aikaa, mutta onhan se toisaalta vähän työlästäkin. Aina kun menemme sisälle, emäntäni joutuu käyttämään minut suihkun kautta. Muuten karvoistani varisee hiekkaa ihan joka puolelle!

Eilen kaikki sitten muuttui. Minusta tulikin salonkikelpoinen helposti pestävä koira, kun pääsin käymään emäntäni kanssa Tassutaikurilla noutajan syyshuollossa. Minulta kevennettiin turkkia ja siistittiin koko poika kuonosta hännänpäähän. Onpa nyt mukavampi olo ja emännälläkään ei ole niin suuri työmaa saada minua aamutallin jälkeen sisälle laskettavaan kuntoon. Tässä postauksessa on kuvasatoa eiliseltä, kun olin Tassutaikurin asiakkaana.

Tässä makoilen tallin käytävällä vielä autuaan tietämättömänä siitä, että pian karvakorvani ja vaivalla kasvattamani jalkaheltat saavat kyytiä.

Kun saavuimme Tassutaikurille minut nostettiin tällaiselle pöydälle. Ensin minua hieman mietitytti ja rullasin edes takaisin. Tämä oli vasta toinen kerta minulle trimmauspöydällä, mutta onneksi Tassutaikurin Marika oli tosi kiva minulle, opetti ja kehui. Pian osasinkin olla nätisti. Ensin Marika katsoi minut läpi, että onko turkissani selvitettäviä takkuja tai huopuuntunutta karvaa ja vaihtoi muutenkin emännän kanssa sanasen siitä, onko minulla mitään arkoja paikkoja tai vaivoja. Nämä asiat on kuulemma hyvä kertoa trimmaajalle etukäteen, jotta trimmaushetki olisi meille koirille mahdollisimman miellyttävä.

Seuraavaksi minulta tyhjennettiin anaalirauhaset. Tämä toimitus on tärkeää tehdä minulle säännöllisesti, koska se vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka haistan ja noudan lintuja. Takapääni olikin kipeä, kun menimme Tassutaikurille, mutta kotiin lähtiessä kipu oli kokonaan poissa. Anaalirauhasten tyhjennysten jälkeen me mentiin suihkuun. Minä olen tottunut veteen, mutta tuo suihkussa käyminen nyt ei välttämättä ole se kaikista kivoin homma. No, siitäkin selvisin onneksi varmoissa käsissä.

Suihkun jälkeen minulta kuivattiin turkki ja sitten käytiin karvojeni kimppuun.

Enkö olekin melko pöyhkeä kuivauksen jälkeen?

Kynnetkin leikattiin ja samalla huomattiin, että minulta oli revennyt yksi kannuskynsi. Tassu on ollut kipeä sen takia. Onneksi tämä tarkkasilmäinen taikuri huomasi sen.

Takatassujen kynsien leikkaus...tylsää.

Seuraavaksi minulta ajeltiin tassun pohjista karvat koneella. Annoin tehdä sen tosi hyvin vaikka tämä oli ensimmäinen kerta minulle. Huomioithan tässä kuvassa vielä omilla paikoillaan olevat paksut karvakorvani. Tassujen jälkeen nekin laitettiin ojennukseen.

Varvasvälikarvat otettiin saksilla.

Tässä kuvassa minulta otetaan pohjavillaa vähemmäksi.

Eikös tullutkin siisti poika? En oikein osannut seistä pöydällä rennosti, joten sain Tassutaikurilta huippuhyviä nameja (joita sain myös trimmauksen yhteydessä) ja minua opetettiin seisomaan. En ole näyttelykoira, mutta kivahan se on jos vähän osaa poseerata uuden turkin kunniaksi!

No tämän minä osasin. Teen kotonakin näin useasti.

Lopuksi minulta viimeisteltiin vielä tassut ja niitä kehuttiin maailman söpöimmiksi.

Annapas tänne niitä nameja!

Kiitos Tassutaikuri! Ollaan kavereita.

Valmis!

Mikäli sinäkin haluat käydä siistimässä turkkisi niin nyt kannattaa toimia, nimittäin syyskuun loppuun mennessä saat tutustumistarjouksena trimmauksen loppusummasta -15 % alennuksen!

Tassutaikuri tekee rodunomaisen kotitrimmauksen kaiken rotuisille koirille. Myös sekarotuiset koirat ovat lämpimästi tervetulleita. Me koirat emme tarvitse karvanhuoltoa vain kauneudellisista syistä vaan myös terveydellisistä. Kotikoiratkin voivat tulla Tassutaikurin asiakkaaksi. Jos olet pentu niin voit mennä Tassutaikurille opettelemaan näitä juttuja, niin olet aikuisena yhtä taitava hemmoteltava, kuin minä!

Yhteystiedot ja lisätietoja saat TASSUTAIKURIN sivuilta. Käytä syystarjous hyväksi nyt niin Tassutaikuri taikoo sut yhtä fiiniksi, kuin minä. Ihanaa viikonlopun loppua kaikille ja energistä uutta viikkoa!

Teidän kaikkien kaveri, Mosku

Tekemistä sadepäivälle

Syksy on alkanut. Tänään aamutallissa piti tepastella sadetakin ja kumpparien kanssa ja loimitin kaikki hevoset tarhaan! Niin kylmältä tuntui, kun tihkutti vettä taivaan täydeltä. Voi olla, että kesä oli siinä. Aurinkoisia päiviä voi tietysti tulla, mutta kesän lämpö on jo mennyt. Iltojen viileys ja pimeys houkuttaa aina yhä aikaisemmin sisälle kodin lämpöön ja oman peiton alle. Minä en ainakaan viitsi huonolla kelillä hirveästi touhuta ulkona tai tallilla mitään ylimääräistä. Mitä tekemistä sadepäivinä sitten on? Ajattelin tässä postauksessa kirjoittaa mitä minä yleensä teen sadepäivinä perustallihommien lisäksi.

Kaikki ratsastuskuvat c.Irmeli Kukka. Tämä hevonen on Milo, 12 v FWB-ruuna.

Huonosta ilmasta ei pidä valittaa. Sääoloille ei vaan voi mitään. Sadepäivissä on hyvätkin puolensa vaikka aina ei siltä tunnu. Kesällä varsinkin luonto virkistyy ja voi hyvällä omalla tunnolla pysytellä sisätiloissa ja tehdä kotona keskeneräisiä asioita. Mutta toki jos tuntuu siltä, että on pakko päästä ulos niin eihän me sokerista olla! Sateellakin voi ratsastaa ja tehdä kaikki samat jutut mitä poutasäällä. Se ehkä vaatii vain hieman erilaisen vaatetuksen ja tahtotilan.

Minulla on ollut tapana aina sadepäivinä päivittää blogia ja viettää aikaa läppärillä, kuten nytkin. Kävin myös näitä Milon ja Tikrun ratsastuskuvia läpi ja laitoin youtube kanavalleni latautumaan uutta materiaalia. Yleensä hoidan myös työjuttuja koneella ja käyn läpi sähköpostin. Jos aikaa jää niin katson muiden videoita, luen blogeja ja surffailen muutenkin netin ihmeellisessä maailmassa.

Estekisojen katsominen on myös yksi lempijutuistani. Se on myös yksi inspiraation lähde omaan treenaamiseen. Aina katsoessa tekee mieli lähteä ratsastamaan ja oppimaan lisää! Aikaa läppärillä saa kulumaan KAUAN ja siinä samalla on mukava kuunnella omaa lempimusaa, juoda kahvia ja syödä jotain herkkua. Sarjojen katsomisessa olen huono, mutta meillä on ollut käytössä C-more noin kuukauden ajan niin sieltä ollaan katsottu elokuvia välilllä.

Päiväunet. Mikä ihana juttu sadepäivänä, mutta toteutuu meillä harvoin. Meillä on kolme pientä lasta, joten harvoin talossa on niin rauhallista, että saisi ihan unen päästä kiinni, mutta jos hyvin käy niin saatetaan yhdessä nukahtaa iltapäivällä tunniksi tai pariksikin. Ehkä parasta mitä tiedän.

Sadepäivänä voin myös innostua siivoamaan kotona. Koko taloa ei tarvitse pyykätä, mutta voi inspiroitua jostain sellaisesta mihin ei ehkä poutasäällä tunnu löytyvän aikaa esimerkiksi vaatekaapin siivous, kuiva-ainekaapin järjestely tai saunan pesu.. Mikä vain tuntuu sillä hetkellä sopivalta hommalta. Olen myös huomannut, että pieni porkkana itselle toimii näissä muuten niin vastenmielisissä siivousjutuissa hyvin. Esimerkiksi olen nykyään tilannut tai ostanut uusia vaatteita itselle palkinnoksi vaatekaapin siivoamisesta ja organisoinnista. Toimii! Tämän saman voi toteuttaa tallilla. Vaikket välttämättä halua lähteä sateeseen ratsastamaan, voit aina siivota varustehuonetta, omaa varustekaappiasi tai vaikka pestä hevosesi kamppeet. Ja tästä palkinnoksi tietenkin voisi tilata jotain pientä kivaa varustekaappia täyttämään.

Sadepäivä - aina hyvä syy leipoa! Pellillinen suussasulavaa mokkapalaa tai ihanalle tuoksuvat pehmeät voisilmäpullat kahvin kanssa saa aina paremmalle mielelle. Leivontapuuhiin voi ottaa myös lapset mukaan niin kaikilla on kivaa tekemistä yhdessä.

Sadepäivänä voin myös soittaa ystävälle maratonpuhelun tai mennä ihan kylään asti. Voisin toki myös ensin laittaa kodin kuntoon, leipoa jotain hyvää ja kutsua sitten ystävän meille.. mutta jos laiskottaa niin voin skipata siivoukset ja leipomiset ja miettiä kenen luona on parasta ruokaa ja leipomuksia ja kutsua itse itseni sinne!

Cooltiger kotikentällään

Etupuomi tippuu!

Sadepäivänä voi tehdä toki paljon muutakin, mutta tässä nämä minun yleisimmät jutut. Minusta sadepäivät ei ole ollenkaan tylsiä. Minulla on yleensä niin paljon tekemistä, että ne kuluvat jopa liian nopeaa. Tänäänkin ollaan jo melkein illassa menossa ja tuntuu, etten ole ehtinyt tehdä vielä mitään!

Tässä loppuun vielä pari ratsastusvideota, jotka on kuvattu samoina päivinä näiden ratsastuskuvien kanssa. Olen jo julkaissut videot Youtube-kanavallani (Niemelän Hevospalvelu), mutta niitä ei ole vielä täällä blogin puolella näkynyt. Ensimmäinen on ratsastustreenivideota Tikrusta kotosalla ja toinen video on 12 v FWB-ruuna Milosta, joka on myynnissä. Milo on ollut minulla kahdeksan vuotta, joten kevyin mielin en ole siitä luopumassa. Kyselyjä Milosta on tullut paljon, mutta vielä sitä juuri oikeaa ihmistä ei ole sattunut kohdalle.

Super mukavaa viikonlopun alkua kaikille sateesta huolimatta!