Harjoitus ratsastajan vinouteen

Ratsastajan tulisi istua molemmilla istuinluilla ja pysyä keskellä hevosta tasapainossa sivusuunnassa yhtä aikaa, kun hän seuraa hevosen liikkeen mukana eteen ja taakse. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei ole helppo tehtävä ollenkaan ja vaatii keskittymistä ja treeniä.

"Tämä on niin paljon huonompi tähän suuntaan" "Tämä vaan kaatuu ympyrällä sisälle" "Tämä vaan painaa kädelle"
Näitä lauseita kuulee usein ratsastajilta valmennuksen jälkeen.
Mieti mitä hevonen sanoisi sinusta, jos osaisi puhua?
Sanoisiko se:
"Kallistut koko ajan toiseen suuntaan, en voi kulkea suoraan" tai että "Sisäkätesi on niin jäykkä, että suuhun sattuu"

Useasti ratsastuksen ongelmat johtuvat ratsastajan vinoudesta. Olen huomannut, että suurin osa ratsastajista on vinoja ja hevoset reagoivat vinouteen eri tavoilla. Ratsastajien vinous on asia, jota joutuu työstämään jatkuvasti. Ratsastaja saattaa suoristua, mutta kun aikaa kuluu ja hevonen vaihtuu, saattaa ratsastaja palata vanhaan asentoon. On helppoa syyttää hevosta vinoudesta vaikka ensin tulisi aina tarkistaa oman istunnan suoruus.

Ratsastajien vinous ilmenee monilla tavoilla esimerkiksi antamalla hevoselle ristiriitaisia apuja, jäykistämällä toista puolta, yleensä kättä, tai kallistumalla kaarevalla uralla sisälle. Tänään keskityn tähän viimeiseen, joka on ollut muutaman oppilaani kanssa ongelmana ja myös minulle tapa, johon harmikseni palaan ajoittain, ellen kiinnitä siihen huomiota. Postauksen kuvat on ottanut tuttuun tapaan Irmeli Kukka ja hevonen on holsteiner-ruuna Cooltiger.

Ratsastan oikeaa laukka ympyrällä ja olen kallistunut ympyrän sisälle eli oikealle.

Sisälle kallistuminen aiheuttaa hevosessa sen, että vauhti kiihtyy ja tuntuu, että hevonen "kaatuu" ympyrällä sisälle. Tämä johtuu siitä, että myös hevonen alkaa kallistua sinne mihin ratsastaja kallistuu. Jos ratsastaja kallistuu esimerkiksi oikealla kierroksella olevalla ympyrällä oikealle, se kertoo siitä, että hänellä on ratsastaessaan enemmän painoa vasemmalla puolella ja hän yrittää korjata sitä kallistumalla toiseen suuntaan. Pää kallistuu oikealle ja oikea kylki menee ryttyyn vaikka molempien kylkien pitäisi olla suorassa ja pää kannettuna suorassa huolimatta siitä ollaanko ympyrällä. Tämmöisessä tilanteessa hevonenkaan ei voi muuta, kun kallistua sivulle.

Korjataksesi vinoutta lyhennä sen puolen jalustinta mihin kallistut ihan reilusti. Reilulla tarkoitan useita reikiä, ainakin neljä. Huomaat, että eripari jalustimien ansiosta sinun on pakko suoristaa rytyssä oleva kylki ja alat ratsastamaan paljon paremmin keskellä satulaa tasapainossa. Tämä vaikuttaa hevoseenkin niin, että se suoristuu ja pehmentää omaa kylkeään ja askellusta, koska istut itsekin vihdoin suorassa. Jatka eripari jalustimilla tehden suunnanvaihtoja ja myös kaikki askellajit voi käydä läpi.

Oikea kylki rytyssä eli lyhennetään oikealta puolelta jalustinta reilusti

..ja eikun menoksi! Aloita käynnissä ja etene sitten raviin ja laukkaan.

Näyttää siltä, että ratsastus voi olla kivaa myös eripari jalustimilla :D

Kun palautat jalustimet omiin mittoihinsa, yritä säilyttää se sama tunne, mikä tuli, kun jalustimet olivat eri mitassa. Toivon todella, että tästä on apua teille, jotka taistelette vinouden kanssa. Tulen ensi viikolla kokeilemaan tätä harjoitusta myös omien valmennettavien ja tuntilaisten kanssa. Toivottavasti saadaan monta ryttykylkeä ojentumaan :D

Muista palauttaa lopuksi jalustimet normaali mittaan. Koen, että tästä harjoiuksesta on ollut ainakin minulle apua, koska saan siitä ihan selkeän suoristumisen tunteen.

Kiitos Tikru, olet paras treenikaveri <3

Aurinkoista päivää ja tsemppiä suoristumisen tiellä!

Essi

Istuntaharjoituksia

Edellisessä blogitekstissäni kirjoitin siitä, että päästäksesi eroon ratsastusjännityksestä, ala kehittämään istuntaa ja tasapainoa eli toisin sanoen tee helppoja istuntaharjoituksia AINA kun ratsastat. Se voi olla vaikka vain 5-10 minuuttia ratsastuksen alussa ja voit sen jälkeen tehdä normaalin treenin. Istuntaharjoitukset auttavat keskittymään ratsastukseen ja rentoutumaan eli ne eivät hyödytä pelkästään niitä ratsastajia, joita ratsastus oikeasti pelottaa vaan ihan kaikkia tasoon ja mielialaan katsomatta. Istuntaharjoitukset purkavat jännitteitä kehosta ja ratsastaja alkaa mukautua paljon paremmin hevosen liikkeisiin. Tämä vaikuttaa ainakin minun hevoseeni aina positiivisesti eli saa sen kulkemaan luonnollisemmin pyöreänä ja askeleissa tuntuu erilainen keveys, kuin mitä silloin jos aloitan ihan normaalisti ratsastamalla. Ns. normaali aloitus tekee ainakin minulle sen, että en malta odottaa, että hevonen oikeasti vertyy vastaamaan apuihin kunnolla. Saatan yrittää vaikuttaa hevoseen liikaa liian aikaisin ja se saa hevosen vetäytymään kuoreensa ja syö motivaation liikkua lennokkaasti koko kehoa käyttäen.

Säännöllisesti tehtynä istuntaharjoitukset tekevät kropasta irtonaisemman ja liikkuvamman. Esimerkiksi ensimmäisellä kerralla en meinanut saada jalkoja edes satulasta irti, saati nostettua niitä ylös, mutta nykyään on paljon irtonaisempi olo, lonkat joustavat enemmän ja tuntuu myös, että on voimaa tehdä näitä harjoituksia. Suosittelen, että teet jotain pientä istuntaa ja tasapainoa kehittävää päivittäin normaali ratsastuksen lomassa ja pidemmän istuntatreenin vaikka kerta viikkoon, jolloin voi käydä yksin tai valmentajan kanssa läpi koko kehon. Itse teen istuntaharjoituksia yksin niin, että hevonen kulkee kenttää ympäri ns. uralla ja maiskutan sille tarvittaessa vauhtia, mutta parhaiten istuntaharjoitukset onnistuvat tietenkin siten, että avustaja ottaa hevosen liinaan ja sille laitetaan apuohjat, jotta ratsastajan ei tarvi keskittyä muuhun kuin itseensä.

Mitä ne istuntaharjoitukset sitten käytännössä ovat? Tässä postauksessa listaan minun kaikki omat lemppariharjoitukset kuvien kera. Kuvissa esiintyvä hevonen on minun holsteiner-ruuna Tikru ja kaikki postauksen kuvat on ottanut Irmeli Kukka.

Aloita harjoitusten tekeminen lyhentämällä jalustinhihnoja reilusti vähintään 4 reikää normaalipituudestasi.

1) Tasapainon parantaminen kevyessä istunnassa Lyhennä ensin jalustimia reilusti. Aloita siitä, että hevonen seisoo paikallaan ja nosta takapuolesi irti satulasta tukemalla itseäsi pohkeella. Huomaat heti oletko tasapainossa vai et. Kun pystyt olemaan paikallaan irti satulasta pyydä hevonen käyntiin. Pidä nivelet joustavina eli lantio, polvet ja nilkat. Ajattele, että joustat hevosen liikkeen mukana koko ajan katse eteenpäin ja paino kantapäillä. Kädet voivat olla pehmeästi hevosen kaulaa vasten, mutta älä tukeudu niihin painamalla hevosen kaulaa. Itse laitan ohjat "sillaksi" eli ohjat menevät päällekkäin kaarena hevosen kaulan yli, jolloin en niin helposti nykäise hevosta suusta, jos menetän tasapainon. Kun kevyessä istunnassa olo onnistuu käynnissä ilman horjahduksia ja kehon jännittämistä, voit kokeilla ravissa ja kun se sujuu, voit kokeilla laukassa. Kun palaat perusistuntaan, muista laskeutua satulaan pehmeästi. Se onnistuu nivelistä joustamalla.

Kevyessä istunnassa ratsastaminen on fyysisesti raskasta, joten tee aluksi vain 5-10 minuuttia kerrallaan.

Parhaimmillaan kevyessä istunnassa ratsastaminen vaikuttaa myös hevoseen niin, että se alkaa kulkea hyvässä tasapainossa

Ratsastus ei ole välineurheilua, mutta kokochapsit talvella ovat taivaan lahja. Niistä saa tarvittavaa pitoa ja lämpöä.

Älä ota istuntaharjoituksia liian vakavasti! Pieni horjahtelu aluksi ei haittaa. p.s. Tikru näyttää tässä kuvassa ihan kantavalta tammalta :D Kenen muun hevosella on tähän aikaan vuodesta iso heinämaha? 

Isompien liikkeiden, kuten laukan, seuraamiseen keyessä istunnassa tarvitaan enemmän joustavuutta ja tasapainoa, joten malta harjoitella ensin käynnissä kunnolla

2) Lisää tasapainoharjoituksia: toinen käsi ylös! Kun alat pysyä kevyessä istunnassa kaikissa askellajeissa, voit nostaa toisen käden sivulle ja vaihtaa kättä välillä. Tarkkaile hevosen liikettä. Jos hevonen kiihdyttää tai hidastaa, tasapainosi horjuu.

"I´m flying, Jack" Hah hah haa:D

3) Pohkeet irti eli lonkkien irroittelu Tämä on mun lempiharjoitus, jota teen nykyään muutaman kerran aina, kun ratsastan. Liike saa lonkat aukeamaan ja sen myötä istuminen satulassa helpottuu. Jalat tuntuvat alas palautettaessa pidemmiltä ja rennoimmilta ja pysyvät paremmin paikallaan. Istu keskellä hevosta ja nosta polvet hieman ylös ja sitten koko jalat irti satulasta lonkista lähtien. Pidä jalkoja näin muuutaman askeleen ajan ja päästä alas. Aluksi harjoitus voi tuntua vaikealta ja osa ratsastajista ei välttämättä saa ollenkaan jalkoja ylös, mutta useiden toistojen jälkeen lonkat joustavat enemmän ja saat voimaa nostoon. Alkuun nostoa voi helpottaa pitämällä kevyesti satulan etukaaresta kiinni.

Jalustimet voi jättää roikkumaan tai nostaa satulan eteen ristiin

Pohkeiden irrottelua voi tehdä paikallaan seisten, käynnissä, ravissa ja laukassa. Harjoittele taas vaihe kerrallaan.

On tärkeää, että pidät ylävartalon suorassa, kun irrotat pohkeet. Taakse kallistuminen ri tunnu hevosesta kivalta.

4) Pyörittele nilkkoja Pohkeiden irrottelun jälkeen jalat tuntuvat yleensä mukavan pitkältä ja rennoilta hevosen ympärillä. Tätä tunnetta voi tehostaa pyörittelemällä nilkkoja. Anna varpaiden roikkua maata kohti ja keskity siihen, että jaloissa ei ole ollenkaan jännitystä.

5) Jatka ratsastamista ilman jalustimia. Keskity pitämään tasapaino ja jalat rentoina. Hengitä kunnolla ja harjoittele taas askellaji kerrallaan. Parhaimmillaan tunnet istuvasi paljon syvemmällä satulassa, kuin normaalisti ja pystyt mukautumaan hevosen liikkeisiin pomppimatta.

Omat tuntilaiset ja valmennettavani arvasivatkin jo varmasti, että tulevalla viikolla tehdään näitä harjoituksia. Haastan kaikki muutkin, kuin omat oppilaani kehittämään istuntataitoja. Kukaan ei ole niin hyvä ratsastaja, etteikö ajoittain olisi hyvä palata perusasioiden pariin ja tarkkailla istuntaa ja apujen käyttöä.

Aurinkoista sunnuntain jatkoa ja pitäkää huolta hevosistanne!

Essi

Kun ratsastus jännittää

Tämä aihe pomppasi mukaan listalleni suoraan ratsastajien tarpeesta. Olen ollut tekemisissä tunneilla ja valmennuksissa useammankin jännittävän ratsastajan kanssa viime aikoina ja siksi joutunut pohtimaan, kuinka saada näille ratsukoille parempi yhteisymmärrys ja keskinäinen luottamus.

Kun ratsastaja jännittää, ratsastuksessa näkyy pahoja puutteita tasapainossa, ryhdissä, liikkeisiin mukautumisessa ja koordinaatiokyvyssä. Ilman näitä taitoja mitään ratsastuslajia ei pysty tekemään. Jännittävä ratsastaja ei pysty kertomaan hevoselle mitä ollaan tekemässä. Usein ratsastaja jäykistää hartiat ja kädet ja alkaa hengittää nopeammin. Kun tähän lisätään liian vaikea tehtävä tai vastusteleva hevonen, ratsastaja jännittyy yhä enemmän ja alkaa yrittää liikaa selviytyäkseen tilanteesta, jolloin hevonen yleensä tottelee yhä huonommin ja alkaa hermostua ja puolustautua. Pahimmassa tapauksessa hevonen tekee äkkinäisiä liikkeitä ja ratsastaja suistuu satulasta. En ole koskaan tavannut hevosta, joka menisi peräänannossa jännittävän ratsastajan kanssa tai yleensäkään tottelisi hänen apujaan, joten uskallan todeta, että rento istunta ja rauhallinen mieli on kaiken ratsastuksen perusta.

Vanhempi kokenut ja rauhallinen hevonen auttaa parhaiten jännityksen yli 

Kokemukseni mukaan ratsastajien jännitystä helpottaa eniten se, että istuntaa parannetaan ja ratsastaja alkaa tuntea mitä hänen allaan tapahtuu. Silloin hän osaa myös paremmin ennakoida tilanteet ja pystyy vaikuttamaan niihin. Tämän seurauksena hevonen on koko ajan paremmassa kontrollissa ja ikäviä tilanteita ei pääse tapahtumaan. Ongelmat yhteisymmärryksessä johtuvat useimmiten apujen ja tasapainon puutteista. Toki hevoset reagoivat eri tavalla näihin puutteisiin: toiset hevoset sietävät paremmin kokemattomuutta, kuin toiset.

Kun ratsastus jännittää kannattaa asioita tehdä ja opetella ihan pieninä paloina ja vielä mielellään rauhallisen hevosen kanssa. Olipa uusi asia kuinka pieni tahansa ja ratsastaja omaksuu sen hyvin, se tuottaa aina positiivista mieltä ja parantaa ratsastajan itsetuntoa. Iso päämäärä, kuten kilpailu, voi olla hyvä, koska se motivoi, mutta todellisuudessa ne arjen pienet asiat, jotka onnistuvat ratsastuksessa, vievät eniten eteenpäin ja niistä tulisi nauttia täysillä.

Mitä käytännössä voi tehdä, että jännityksestä pääsee eroon?

1) PARANNA ISTUNTAA. Aloita siitä, että tee jotain helppoja istuntaharjoituksia AINA kun ratsastat. Se voi olla vaikka vain 5-10 minuuttia ratsastuksen alussa ja voit sen jälkeen tehdä normaalin treenin. Istuntaharjoitukset auttavat keskittymään ratsastukseen ja kehoa rentoutumaan. Voit tehdä jotain ihan simppeleitä juttuja, kuten pyöritellä molemmat kädet tai nilkat tai olla muutaman kierroksen ajan käynnissä erittäin lyhyillä jalkkareilla kevyessä istunnassa ja joustaa lantiosta, polvista ja nilkoista ja palata sitten pehmeästi takaisin satulaan. Oma suosikkini on nykyään nostaa hieman polvia ylös ja irrottaa pohkeet hevosesta lonkista lähtien ja pitää jalkoja näin noin 5 sekuntia ja palauttaa ne pehmeästi takaisin hevosen kylkeen. Teen näitä toistoja käynnissä ja ravissa parin kierroksen ajan ja se todella auttaa istunnan rentouttamiseen ja hevosen liikkeisiin mukautumisessa. Olen huomannut, että eka kerralla en meinanut saada jalkoja edes satulasta irti, mutta nykyään on irtonaisempi olo ja lonkat joustavat enemmän. Pidemmän istuntatreenin voi ottaa ohjelmaan vaikka kerta viikkoon, jolloin voi käydä valmentajan kanssa läpi koko kehon. Parhaiten tämä onnistuu siten, että hevonen otetaan liinaan ja sille laitetaan apuohjat, jotta muoto säilyy.

2) MALTTIA RATSASTUKSEEN. Älä ota ravia tai laukkaa, jos tunnet olosi jännittyneeksi vaan tee niin kauan, että tehtävä sujuu käynnissä ja sitten vasta nosta ravi. Jos ravissa tulee ongelmia, palaa taas käyntiin, kunnes saat hevosen kuulolle. Kun teet näin, hevosen ja itsesi rentouttamiseen menee yleensä paljon vähemmän aikaa, kuin silloin jos lähdet väkisin työstämään ravia tai laukkaa jännittyneenä. Kun et itse hermostu tehtävästä, hevonenkin pysyy rentona. Rutiinit tuottavat tulosta. Vaihtelevat harjoitukset voi ottaa mukaan, kun tunnet että jännityksesi helpottuu.

3) SOPIVA HEVONEN. Monella ratsastajalla on vain se yksi hevonen, jonka kanssa harjoitella ja aina se hevonen ei ole omiin taitoihin sopivin. Jännittävän ratsastajan olisi tärkeää päästä säännöllisesti harjoittelemaan eteenpäin pyrkivällä ja hyvin koulutetulla rauhallisella hevosella, joka pysyy helposti peräänannossa ja avuilla. Kun taidot kehittyvät ja jännitys helpottuu, myös haasteellisempi hevonen käy. Nuorten hevosten ja ns. ongelmahevosten ratsastaminen on taitavien ja itseensä luottavien ratsastajien tehtävä.

4) HENGITÄ. Jännittäessään ratsastaja alkaa hengittämään kiivaammin tai pidättää hengitystään. Keskity siihen, että hengität rauhallisesti ja koko ajan. Kun jännitys on pahimmillaan, voit mennä käyntiä ja puhua rauhallisella äänellä, jolloin hengität automaattisesti koko ajan. Keskity siihen, että koko keho rentoutuu ja hengitys alkaa kulkea normaalisti. Jos jännitys on oikein paha, pyydä henkilöä, johon luotat, taluttamaan hevosta kunnes saat taas itsesi kokoon.

5) RAUHALLINEN YMPÄRISTÖ. Harjoittele sellaisessa ympäristössä, joka ei stressaa sinua tai hevostasi. Yleensä se on hevoselle tuttu aidattu kenttä tai maneesi. Lisäturvaa tuo ratsastuskaveri tai tuttu ja tsemppaava ratsastuksenopettaja tai valmentaja. Suurin osa hevosista pysyy myös parhaiten rentona, kun mukana on rauhallinen ja tuttu hevonen.

Kuvan hevonen oli minulle tullessaan tottunut menemään maneesissa ja rämisevät ajoneuvot jännittivät ensin. Kokeneena ratsastajana pystyin rauhoittamaan hevosta tässä tilanteessa. Jos ratsastaja jännittää itsekin, hevonen voi käyttäytyä arvaamattomasti.

Ratsastuksen jännittäminen on iso haaste, mutta ei mahdoton tehtävä. On vain pysyttävä rehellisenä itselleen ja muille omista tuntemuksista ja pidettävä mielessä, että mihinkään ei ole kiire. Kiireellä ja turhautumisella saa vain aikaan tippumisia ja takapakkeja, jolloin jännitys kasvaa entisestään ja tavoite lipuu kauemmaksi.

Käymme ensi viikolla tunneilla ja valkoissa läpi tätä aihetta. Vaikka osalle ratsastajista jännittäminen on täysin vierasta, on esimerkiksi rentouttavia istuntaharjoituksia hyvä tehdä kaikilla tasoilla. Mitä parempi istunta, tasapaino ja positiivisempi mieli sinulla on, sitä enemmän hevonen sinuun luottaa ja rentoutuu. Parhaimmillaan ratsukon keskinäinen luottamus kasvaa niin isoksi, että mikään ei ole enää mahdotonta!

Rentoa sunnuntaita ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Essi

Ratsukon tasapaino

Vapaana hevoset liikkuvat hyvässä tasapainossa jo varsasta lähtien. Hevosta ei ole luotu kantamaan ratsastajaa, joten ratsukoulutuksen alettua hevosen tasapaino horjuu, kun selkään tulee ylimääräistä painoa. Tällä viikolla tunneilla ja valkoissa puhuttaa tämä tärkeä asia eli ratsukon tasapaino.

Hevosella on syntyessään hyvä tasapaino. Jo päivän ikäinen varsa pystyy laukkamaan kaarteita kompastelematta.

Harmia perusratsastuksessa aiheuttaa hevosen kädelle painaminen, vinona kulkeminen, toinen lapa edellä kaahottaminen, jännittyneisyys ja monet muut huonosta tasapainosta johtuvat virheet. Ratsastajan tehtävä on ratsastaa hevosta niin, että sen on mahdollisuus kulkea hyvässä tasapainossa ja rentona. Ratsastaja ei usein huomaakaan olevansa itse esteenä hevosen parempaan suorittamiseen eikä näe ongelmien alkuperää vaan ajattelee hevosen olevan tahallaan hankala tai huono. Monet ongelmat johtuvat ratsukon huonosta tasapainosta.

Nuoren hevosen ensimmäisen ratsastajan tulee olla kokenut ja hyvän istunnan omaava henkilö, jolla on taito pysyä liikkumattomana selässä ja huomioida ratsastaessaan myös hevosen mielentila, jotta hevosen tasapaino ei  pääse järkkymään ja hevosen alkukoulutus sujuu ilman ongelmia. 

Ratsastaja säilyttää koulutetun hevosen tasapainon tai auttaa kokematonta hevosta parhaiten tasapainoon hyvällä istunnalla, keskivartalon hallinnalla, ratsastamalla sopivassa tempossa ja pitämällä avut selkeinä ja rauhallisina. Tällaista ratsastusta lähdemme tavoittelemaan. Hyvässä tasapainossa oleva hevonen on miellyttävä ratsastaa, kantaa itse itsensä, pysyy rentona eikä ota tukea ratsastajastaan.

Tasapainon tavoittelu aloitetaan siinä vauhdissa missä hevonen pystyy kulkemaan ratsastajan kanssa helposti halliten koko oman kehonsa. Tämä on yleensä käynti ja rauhallinen ravi. Siitä edetään helppoihin käynti-ravi siirtymisiin ja vähitellen tempon muutoksiin. Joku voi nyt ajatella, että eihän hevosella voi koko ajan ratsastaa niin hitaasti - toki hevonen tarvitsee myös reipasta menoa, mutta vauhti ei kuulu perusharjoitteluun kentällä, kun tasapaino on vielä hakusessa. Reippaampaa liikettä aletaan tavoitella sitten, kun tasapaino sen sallii. Kun ratsastat, keskity todella siihen mitä vaadit hevoselta. Onko hevosella valmiuksia tehdä asiat, kuten pyydät? On surullista nähdä hankalaksi leimattuja hevosia, joita ei ole ratsastettu koskaan hyvään tasapainoon ja näin ollen niillä ei ole pehmeällä tuntumalla kulkemiseen ja kokoamiseen vaadittavia taitoja ja lihaksia.

Tasapainoharjoittelu vaatii hyvät lämmittelyt, jotta hevonen pystyy venymään liikkeisiinsä helposti ilman jännitystä ja pysyy rentona. Varsinkin kokemattomien hevosten on vaikea heti ratsastuksen alussa kulkea hyvässä tasapainossa puutteellisen lihaksiston ja joustamattomuuden vuoksi. Pelkästään lavoista ylös ja turpa eteen ratsastus ei riitä vaan tasapainossa jatkuvasti kulkeminen vaatii hevoselta voimaa. Voimaa ei synny muutamassa ratsastuskerrassa vaan se vie 1-2 vuotta. Kuulostaa pitkältä ajalta, mutta treenaaminen kannattaa. Hyvässä tasapainossa kulkeva hevonen on ilo ratsastaa!

Tasapainoista uutta viikkoa ja motivaatiota maanantaihin!

Essi

Ratsastajan jalan paikka ja asento

Viime viikolla harjoittelimme eteenpäin ajavaa pohjeapua. Tavalliseksi ongelmaksi ilmeni, että suurin osa ratsastajista käytti pohjetta välillä vahingossa tasapainottamaan omaa istuntaansa, jolloin mieleeni tuli, että olisi hyvä kerrata ratsastajan jalan paikka, oikeaoppinen asento ja harjoitella asennon säilyttämistä liikkeessä.

Kuvat ovat Tikrusta kesältä. Lupaan, että pian on tulossa uusia ratsastuskuvia :) Kuvat: Vilma Niemelä

Menet kevyttä ravia ja pohje hakkautuu vahingossa hevosen kyljessä sitä mukaa, kun kevennät - kuulostaako tutulta? Tämä on seurausta keskivartalon lihasten puutteellisesta käytöstä ja siitä että jalka ei ole rentona omalla paikallaan istunnan alla. Ratsastajan keskivartalon tasapaino ja se että jalka on istunnan painopisteen alla, vaikuttaa kaikkein eniten ratsastajan tapaan käyttää pohkeita. Oikeaoppinen jalan asento onnistuu useimmilla ratsastajilla hevosen seistessä paikallaan, mutta kun hevonen lähtee liikkeelle, varsinkin raviin tai laukkaan, ratsastajan istunta jännittyy ja ratsastaja työntää ylävartalonsa jalustinta vasten irti satulasta ja jatkaa ratsastamista koko ajan puristelevalla pohkeella. Jos jalka on liikaa kiinni hevosessa, pohje hakkautuu hevosen liikkeen tahdissa ja ratsastaja sanoo tahtomattaan hevoselle koko ajan ”mene, mene, mene…” Seurauksena on se, että reipas hevonen jännittyy ja juoksee vain enemmän eteen ja laiska hevonen tylsistyy ja turtuu pohkeelle lisää.

Tulevalla viikolla käymme jokaisen tuntilaisen ja valmennettavan kanssa henkilökohtaisesti läpi jalan asennon ja korjaamme tarvittaessa. Ihanne olisi, että ratsastaja saisi jalan painon valumaan alas auki olevista lonkista niin että yläpohje lepää rennosti kiinni hevosessa ja alapohje hieman irti. Polvi ei purista. Jalustin tulee olla päkiällä ja paino kantapäillä. On erittäin tärkeää, että satula on hyvä ratsastajalle, jalustinhihna on oikean mittainen ja kengät ratsastukseen sopivat. Lisäksi harjoittelemme jalan asennon säilyttämistä ainakin käynnissä ja ravissa.

Haastan kaikki muutkin, kuin omat oppilaani käymään tulevalla viikolla läpi oman jalan asentoa ja vaikka videoimaan omaa ratsastusta ja tarkastelemaan siitä pohkeen käyttöä ja pysyykö jalka paikallaan, kun hevonen kävelee, ravaa tai laukkaa. Kannattaa aloittaa harjoittelu rauhallisessa tahdissa. Mitä enemmän energiaa hevosen liikkeessä on, sitä enemmän on istunnalla hallittavaa.

Mukavaa tulevaa viikkoa ja tsemppiä treeneihin!

Essi

Ohjastuntuma ja eteenpäin ajava pohje

Meidän tallin hevosilla oli ansaittu joululoma ratsastustunneista yhtä aikaa koululaisten joululoman kanssa. Osa hevosista tietysti liikkui tarpeen mukaan loman aikanakin kevyesti. Itse en malttanut ihan pelkille tallitöille heittäytyä vaan kävin joulun aikaan ratsuttamassa muiden hevosia ja pitämässä muualla valmennuksia. Loman aikana minulla kuitenkin oli sen verran vapaa-aikaa, että päässä alkoi muhia ajatus siitä, että haluan käydä omien tuntilaisten kanssa läpi kevään aikana kaikki ratsastuksen perusasiat  niin että jokainen ryhmä tekee silti tehtäviä tasollaan, mutta ratsastuksessa säilyy koko kevätkauden läpi punainen lanka, joka vie parempaan lopputulokseen. Halusin vielä lisäksi julkaista täällä blogin puolella ja instagramissa (niemelanhevospalvelu) viikottain ratsastusohjeita ja vinkkejä harjoitteluun, joten nämä kaksi ajatusta yhdistyivät.

Itse inspiroidun ratsastuksessa juuri lukemalla kokeneiden ratsastajien kokemuksia ja oivalluksia ihan perusratsastuksesta, joita sitten testaan itse ratsastamalla. Minusta on myös niin paljon kivempi ratsastaa, jos on ns. ratsastussuunnitelma mielessä. Toivon, että mahdollisimman moni saa postauksistani apua ratsastusongelmiin ja miksei edistyisikin näiden kirjoitusten avulla. Kahden viikon jälkeen olen jo saanut omilta valmennettaviltani positiivista palautetta. Kirjoitusten avulla he ovat voineet valmistautua treeniin paremmin, kun ovat tienneet tarkalleen mitä tuleman pitää ja myös pystyneet kertaamaan tunnilla käytyjä asioita jälkeenpäin.

Loman jälkeen ensimmäisellä ratsastusviikolla paneuduimme kuolaintuntumaan. Ratsastajille tyypillisiä ongelmia on että hevonen painaa kuolaimelle, on liian kevyt tai epätasainen, jopa repii ohjat kädestä. Mikä avuksi? Ensiksikin on ymmärrettävä, että ohjasavut ovat olemassa tukemaan istunta- ja pohjeapuja. Jo pelkästään hyvä perusistunta vaatii vuosien harjoittelun, joten hevosen ratsastaminen hyvälle tuntumalle vaatii taitavan ratsastajan. Ei turhaan sanota, että ratsastaja oppii käden käytön viimeisenä. Kun hevonen liikkuu aktiivisesti takaa ja on hyvin ratsastettavissa istunta- ja pohjeavuilla, se tulee automaattisesti tasaiseksi myös kädelle. Ratsastaja ei saa koskaan vetää tai pakottaa hevosta tuntumalle vaan ratsastajan tulee pitää kädet pehmeinä, mutta tasaisena omalla paikallaan. Kun hevonen on hyvin ratsastettu pohkeella eteen ja kuuntelee istuntaa, se liikkuu rennosti koko kehon läpi ja hyväksyy vastustelematta ratsastajan valitseman ohjan pituuden. Tämä mahdollistaa käsien paikallaan pysymisen ja huomaamattoman pienet ohjasavut.

Tätä tunnetta ohjissa harjoittelimme oppilaiden kanssa alkavan vuoden kunniaksi valmennuksissa ja myös kotitallin tunneilla tuntihevosilla. Tunnit olivat antoisia ja rehellisesti en uskonut, että olisimme yhden tunnin aikana päässeet niin hyvin asiassa eteenpäin.

Cooltiger nuorena, kun sille opetettiin tuntumalla olemista ja itsekin muistan oivaltaneeni noihin aikoihin paljon uutta.

Kun olimme ratsastaneet hevosia tasaiselle tuntumalle, luonnollisesti jatkoimme tällä viikolla syventymällä pohjeapujen käyttöön. Ratsastajan pohkeilla on kaksi tehtävää: liikuttaa hevosta eteenpäin ja sivulle. Ensin keskitymme eteenpäin ajavan pohkeen käyttöön.

Yksinkertaisuudessaan hevosta ratsastetaan eteenpäin käyttämällä molempia pohkeita yhtä aikaa satulavyön takana ja hellittämällä heti, kun hevonen reagoi eteenpäin. Tämä simppeli asia pitäisi olla kaikille ratsastajille itsestäänselvää, mutta valitettavasti on hyvin tavallista, että ratsastaja käyttää pohkeita koko ajan vahingossa kuuntelematta hevosen reaktioita tai tasapainottamaan omaa istuntaansa.

Kaikkien ratsastajien mieleen olisi pehmellä tuntumalla kulkeva hevonen, joka reagoisi energisesti kevyeeseen pohkeeseen. Jotta tähän päästään, ratsastajan tulee hallita oma istunta ja raajansa, ja samalla tarkkailla hevosen reaktioita niin että hän voi antaa pohkeella haluamansa paineen ja pystyy poistamaan paineen heti, kun hevonen reagoi eteenpäin. Pohjeavun voimakkuus riippuu hevosesta: kuinka pitkälle se on koulutettu ja kuinka herkkä se on pohkeelle.

Pohjeapu voidaan opettaa hevoselle tai sen herkistämistä voi harjoitella helpoiten käynti - seis - käynti tehtävällä, jolloin hevonen pysyy rentona ja tasapainossa. Pohkeilla ei kannata puristaa hevosta pitkäaikaisesti vaan ennemmin käyttää pohkeita "napauttamalla". Kun hevonen reagoi vähänkään eteenpäin, pohje hellitetään kokonaan irti ja samalla myödätään käsiä suuta kohti. Kun tämä alkaa sujua voi siirtymisiä tehdä myös muissa askellajeissa ja pyrkiä saamaan hevonen aina vain pienemmillä pohjeavuilla eteenpäin. Mikäli hevonen ei reagoi ollenkaan, otetaan ensin avuksi ääni (maiskutus) ja raippa.

Eteenpäin ajavaa pohjeapua harjoiteltaessa hevosen ei tarvitse olla
koottuna vaan ennemmin "mukavuusalueella".
Ratsastajan on parempi keskittyä alkuun vain hevosen reaktioihin pohjetta annettaessa. 

Haastan myös kaikki muutkin, kuin omat oppilaani, käymään läpi hevosensa kanssa nämä kaksi tärkeää asiaa huolimatta siitä, kuinka pitkälle hevonen on koulutettu. Uskokaa pois, se kannattaa.

Oikein mukavaa torstaita kaikille ja kärsivällisyyttä treeneihin!

Essi

p.s. Luottotallityttöni lähti ulkomaille hakemaan kokemusta (terkkuja!), joten 1-2 reipasta ja luotettavaa tallityttöä/poikaa olisi tervetulleita meille, jos tämmöistä hoitoheppa kulttuuria enää on olemassa. Alkuun ainakin luvassa varusteiden putsausta, karsinoiden siivousta, heppojen hoitoa, varustamista, kävelyttämistä ja palkaksi vain hyvää mieltä ja hevoskokemusta. Mielellään asuisitte lähellä tallia tai teillä olisi kyyti, koska sitä en voi järjestää.  Jos tämmöisiä helmiä on vielä olemassa niin ilmiantakaa itsenne minulle :)

Täällä ollaan taas

Aikaa on vierähtänyt, kun viimeksi kirjoitin blogia. Ajattelin jopa, että blogin pito on mennyttä elämää. Tuntui keväällä ja alkukesästä, etten vaan enää ikinä never ever ehdi kirjoittaa/ kuvata yhtään mitään ja onko minulla mitään järkevää sanottavaakaan.. mutta sitten muutama rohkea on kysynyt milloin kirjoitan taas ja ajatus itselläkin ollut esim kuvata hevosista materiaalia, joten täällä ollaan ja asiaakin olisi taas enemmän kuin koskaan! Mistä sitä aikaa saisi lisää?

Toivottavasti luette vielä näitä kirjoituksiani, katsotte kuvia ja videoita ja kestätte välillä pienet tauot myös.

Yli puoli vuotta siitä, kun muutettiin uudelle talolle ja täytyy sanoa, että vieläkin on muuton tuntua, kun eteisessä on pari laatikkoa epämääräistä tavaraa purkamatta ja perähuoneessa minun vaatteita kassissa. Minulle on tullut yllätyksenä, kuinka kauan kotiutuminen uuteen paikkaan aikuisiällä vie. Nuorena sitä vain muutti uuteen asuntoon, uuteen kaupunkiin ilman minkäänlaista jännitystä tulevasta tai pohdintoja millaiset naapurit, millainen liikenne, millainen kauppamatka jne. Eihän meillä ole edes paljon matkaa vanhalle talolle eli periaatteessa ollaan samalla kylällä, kun postinumerokin pysyi samana, mutta silti on tuntunut oudolta tämä muutto välillä. En sano, että olisin vielä kotiutunut. Se vie varmasti aikaa. Joku sanoi minulle, että "kyllä kotiutuminen aikuisena vie useamman vuoden". Olin ihan huuli pyöreänä, että näinkö se on. Onko teillä kokemusta aiheesta?

Kotiutumistani helpottaisi, jos hevoset olisivat samassa pihassa, koska silloin en tältä tontilta ehtisi poistua, kuin valmennusten pitoon toisille talleille ja kauppaan, mutta ainakaan lähitulevaisuudessa hevoset eivät ole muuttamassa mihinkään Niemelästä. Tällainen ajatus oli jossakin vaiheessa, että kaikki eläimet tulisivat tänne samaan pihaan, mutta aina ei kaikki elämässä mene, kuin suunnittelee ja nyt tuntuu vahvasti siltä, että Niemelässä on hevosten kanssa toimimiseen kaikki tarvittavat jutut valmiina, joten miksi siirtää niitä tänne. Myös Niemelän tallilla on keskeneräisiä juttuja, joten panostetaan nyt niihin ja pystyn samalla jatkamaan tallin pitoa normaalisti.

Kulkeminen tallille on toistaiseksi sujunut hyvin ja koska lapsetkin ovat jo vähän isompia (ei yhtään vaippaikäistä, jee!) niin mikäs siinä. Ollaan esikoisen kanssa tehty eväät mukaan ja näin kesällä varsinkin tallilla on vietetty aikaa samalla tavalla kuin kotona. Onneksi siellä on toimisto, jossa voi juoda kahvit ja syödä eväitä.

Tykkään kyllä uudesta talostamme ja sen rauhallisesta ympäristöstä. Iso ihana piha on tarjonnut avaramman tilan lisäksi meille tai tarkennetaan, että minulle uuden harrastuksen: kasvihuoneessa värkkäilyn ja kukkien kastelun! En uskalla nyt tässä sanoa ihan puutarhan hoito, koska ei nyt muutaman kesäkukan perusteella vielä niin laajasta harrastuksesta ole kyse, mutta "kukkien-kastelu-harrastus" voisi kuvastaa hyvin tätä tilannettani kasvirintamalla. Pihakukkien lisäksi kasvihuoneessa on erilaisia salaatteja, yrttejä ja tomaatteja, joista osa on jo löytänyt tiensä meidän ruokapöytään. Pihan hoito on tuonut mukavaa vastapainoa hevoshommille ja lehmien hoidolle. Olen ottanut kukka-asiat rennosti, joten myös nokkoset ja rikkaruohot ovat saaneet rehottaa. Kitketään, kun ehditään. Kastelemisessa olen kuitenkin ollut reipas, koska tämä kesä on ollut niin kuiva.

Hevosten kuulumiset lopuksi eli ratsastustunnit alkoivat taas kevään korvalla ja ne on menneet todella mukavasti. Rakastan kyllä tuota opettamishommaa; toisten edistyminen ja ilahtuminen asioiden hoksaamisesta tuovat minullekin niin paljon. Itse olen kevään ja kesän ratsastanut säännöllisesti päivittäin, enimmäkseen meidän nuoria hevosia, mutta en ole kokonaan vieläkään heittänyt haavetta kisakentille palaamisesta romukoppaan. Sitteku sitteku sitteku on aikaa :)

Arizona varsoi oripojan viime viikolla ja onneksi ymmärsi tehdä sen päiväsaikaan niin ei tarvinnut yöunia menettää. Kaikki meni hyvin vaikka tamma oli ensikertalainen. Varsa on melko vilperi. Naurettiin, kun se yritti peruuttaa minun päälle ja potkaista. Tosi söpöä vai onko. Toivottavasti ei tee samaa parin vuoden päästä.. Ollaan kutsuttu varsaa Leo Leijonaksi, kun se syntyi Leon päivänä. Vilmalla on ylläpidossa isompi poni Matti, jonka kanssa yhteistyö on alkanut sujumaan tosi hyvin. Matti on aika herkkä sielu, mutta erittäin kiltti ja kuuliainen ratsastaa. Vähän ovat päässeet hyppäämäänkin, joten eiköhän se siitä Vilmankin hevosharrastus etene. Bongon koko ja ikä alkoi tulla Vilman edistymisen tielle, mutta Vilma ratsastaa Bongolla edelleen normaalisti Matin liikuttamisen lisäksi ja Bongo tekee myös kevyitä lasten tunteja ja talutusratsastusta.

Tänään on ollut erittäin sateinen aamu, mutta toivotaan, että päivä kirkastuu vielä. Olen lähdössä Raaheen valkkujen pitoon. Kaunista keskiviikkoa kaikille ja olkaa kiltisti!