Tuplasynttärit

Meillä oli viime perjantaina Ilonan 5v ja Väinön 2v synttärijuhlat. En ole koskaan pitänyt lapsille ns. teemasynttäreitä. Sekin voisi olla kiva juttu. Meillä on tähän asti menty seka-aiheisilla synttäreillä eli aina kysytty erikseen tulevalta päivänsankarilta mikä kakku, minkä väriset servetit ja mitä muuta leivotaan/ ostetaan tarjolle. Lapsilta tulee mitä ihanimpia ideoita esimerkiksi kakun aiheen suhteen. Toisinaan kakkuideoita lentelee ilmaan ilman minkäänlaista suodatinta, joten äidin ensimmäinen miete on että miten kakku toteutetaan. Onneksi meillä tyttöjen kestosuosikki on heppakakku, tottakai. Se on helpoimmasta päästä. Myös Väinöltä kysyttiin minkälaisen kakun hän haluaa ja vastaus oli hyvin selkeä: "Muuuuu".

Väinön lehmäkakussa oli välissä banaani-mansikkatäyte ja päällä vaniljan makuinen kuorrute. Vaniljan maku kuorrutteeseen saatiin vaahdoksi vatkatun kuohukerman sekaan lisätystä vaniljavanukkaasta ja vaniljatuorejuustosta. Kuorrute jämäköityi kreemijauheen avulla. Niitty lehmälle tehtiin, kun osa kuorrutteesta värjättiin vihreällä elintarvikevärillä ja lähikaupasta löytyi valmiina keltaisia vohvelikukkia ja lehtiä. Lehmäkakku oli vieraiden suosikki ja sitä pakattiin kemujen loputtua osalle kotipakettiin mukaan.

Ilonan heppakakku oli ihan perusvadelmatäytteellä ja kuorrutekin värjäytyi samojen marjojen avulla. Kakku oli vähän raikkaampi ja kirpeämpi, kuin lehmäkakku, joten ne olivat ihan hyvä pari. Ilona valitsi itse koristekarkit heppakakkuun ja lopputulos olikin lasten mukaan oikein unelmainen. 

Kakkujen lisäksi tehtiin kaksi Salted Caramel Cheesecake piirakkaa. Ohje täältä http://kakkuviikari.blogspot.fi/2016/10/salted-caramel-cheesecake-piirakka.html Tein nämä edellisenä päivänä valmiiksi. Vain toinen piirakka meni kaupaksi synttäreillä, koska sitä muutakin tarjottavaa oli, joten saatiin herkutella viikonlopun ajan kahvin kanssa tätä ihanaa piirakkaa. Maku vain parani piirakan ollessa jääkaapissa pari päivää. Piirakat eivät olleet mitään maailman nopeimpia valmistaa, varsinkaan kun tein kaksi kerralla ja yhdellä uunilla (lue: lapset pyörivät keittiössä "apukäsinä"), mutta suosittelen! Maku oli herkullinen.

Yksi keksipohja tulossa

Päivänsankari auttoi taikinakulhojen kanssa

Viimeistä vaille valmis

Kinuskikuorrutetta keittelemässä

Oli pakko maistaa

Kun kinuskikuorrute oli jäähtynyt, piirakkaan ripoteltiin päälle Himalajan Kristallisuolaa

Tässä valmis (ja jo aloitettu) piirakka

Näiden lisäksi meillä oli tietenkin tarjolla lasten synttärien perussetti eli popparit ja karkit. Minusta synttäreissä on parasta se, kun kakkuja jää yli ja seuraavana aamuna saa syödä kakkua aamupalaksi sängyssä kahvin kera..

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Essi

Nytkö jo aamu

Voi elämä mikä yö takana. Olen nukkunut vain muutaman tunnin, joten on kyllä veto pois. Lienee ihan tuttua pienten lasten äideille. Väinölle nousi taas kuume ja hän sitten hiukset märkänä kieri ja itkeskeli yön meidän välissä. Kun herätyskello aamulla soi ja esikoinen olisi pitänyt alkaa hyysäämään kouluun niin nukkumiseksihan se mulla meni. Onneksi mies hoiti tilanteen. Pitänee ottaa iisisti sisällä kotona tämä päivä Väinön kanssa, että pääsisi jo tuosta taudista eroon.

Tänään minulla on suunnitelmissa valmistella huomisille synttäreille tarjottavia ja siivota vähän, joten laitan hihat heilumaan heti kun nousen tästä koneelta. Tilanne vaatii vain ensin useamman kupillisen kahvia. Rakastan kahvia maidon kanssa, mutta tiesittekö etten juuri koskaan juo kahvikuppia ihan tyhjäksi. Jätän kupin pöydälle jäähtymään ja kaadan kohta kylmän kahvin pois ja uutta tilalle. Lienee tämäkin aika tuttua pienten lasten äideille.

Eilen iltapäivällä ensikertalainen Manteli poiki tyttövasikan ja huomasin heti että kaikki ei ole kunnossa. Mikko oli Ylivieskassa hakemassa traktorin osia juuri silloin, mutta onneksi pääsin poikimisavustuksessa helpolla, kun Manteli tarvitsikin vain vähän vetoapua. Illalla piti vielä opettaa pikkuinen tissille, koska imetyskään ei ihan heti luonnostaan ottanut sujuakseen, mutta Manteli oli onneksi tosi rauhallinen ja fiksu, joten sekin alkoi sujua.

Uuden tulokkaan mummo Karpalo tuli oma-aloitteisesti tyttönsä Mantelin henkiseksi tueksi

Pikkuinen sai nimekseen Orvokki. Masu maitoa pullollaan on hyvä laittaa nukkumaan.

Arizona, Veyron ja Tikru  odottelevat iltaruokia

Miloa väsyttää ratsastuksen jälkeen

Toimeliasta torstaita kaikille!

Essi

Kukkuluuruu (siivousinspis)

Väinö on sairastanut viikonlopun ajan kuumetautia ja huoh, onneksi alkaa olemaan parempana. En kuitenkaan tohtinut viedä tänään vielä lapsia hoitoon, mutta jos huomenna olisi päivä uusi ja voivat mennä hoitoon ja pääsen itsekin aamusta töihin.. pidetään peukkuja! Tein viikonloppuna tallityöt ja pidin muutaman ratsastustunnin, mutta muuten olen ollut kotona hoitamassa Väinöä. Mehun juoton ja lääkkeiden antamisen ohella on iskenyt pariinkiin otteeseen siivousinspis. Tuosta ei kyllä mitään haittaa olisi, jos iskisi useamminkin. Meillä on aina joku nurkka tai kaappi, joka on sikin sokin.

Kulta-kissa kuumepotilaan kanssa päikkäreillä

Pieni rakas, parane pian

Sunnuntai iltapäivällä iski känkkäränkkä. Jes! Tauti on siis paranemaan päin

Kulta-kissa

Minä olen semmoinen siivooja, että en oikein pakon edessä tykkää tehdä mitään. En esimerkiksi voisi pitää viikossa tiettyä siivouspäivää, koska tiedän etten pystyisi sitoutumaan siihen. Välillä ihan tykkäänkin siivota (jos se kuuluisa inspiraatio iskee) mutta useimmiten en tykkää siivoamisesta ja ns. siivouspäivänä maleksin iltapäivään asti kahvikupin kanssa musaa kuunnellen ja hoen "aloitan kohta, aloitan ihan kohta". No nyt viikonlopun aikana kävin kuitenkin muutaman "pahan" paikan kimppuun (niitä on meillä monta) ja olen kyllä supertyytyväinen. Lasten liinavaatekaappi on semmoinen, jonka inventoimista olen miettinyt pitkään. Siellä on suurin osa lakanoista ihan käyttämättömänä turhaan ja meillä kun Väinö ei enää ihan noita kaikkein pienimpiä käytä, niin olin ajatellut hankkiutua eroon vauvalakanoista. Jonkun verrran sainkin sieltä raivattua pois, mutta näitä vauvojen retrokuosisia liinavaatteita en vaan raski heittää pois, enkä antaakaan. Osa on minun lapsuudesta ja olisi sääli luopua näistä. Ehkä säästän lakanat lapsenlapsille. Sittenhän ne ovat jo melkeen antiikkia!

Toinen kauan mielessä muhinut siivouskohde oli yrityksen ja maatilan paperit. Kyllä meillä pääasiassa on kaikki järjestyksessä ollutkin, mutta ei ihan kaikki. Meinaan sitä paperia nimittäin on ja riittää. Kansioita ja kekoja joka huoneessa, joka pöydän päällä, hellan päällä (erittäin paloturvallista), vaatekaapin päällä (ja välissä - kyllä, sekin on mahdollista) ja tähän liittyi toinenkin ongelma eli kaikki oli jatkuvasti hukassa, joka taas aiheutti turhaa stressiä ja välillä jopa perheriitoja (oi kyllä) ja näinpä päätimme eilen yhdessä miehen kanssa tarttua tuumasta toimeen. Alkuun meinasi iskeä epätoivo, kun kaikki piti järjestää omiin kansioihin ja ihmettelin vain sitä paperin määrää, koska meillä kuitenkin laskuja, kuitteja yms. säilytetään kirjanpitäjän toimistolla. No kolme pussillista ja yksi pahvilaatikollinen poltettavaa paperia myöhemmin tässä on lopputulos!

Enää ei tarvitse etsiä papereita

Jään odottamaan uutta inspiraatiota, jotta saisin käytyä läpi lasten vaatekaapeista pienet vaatteet pois ja eteinen pitäisi myös päivittää. Siellä on ainakin muutama pari ihan turhia kenkiä ja lasten ulkovaatteissa varmasti raivattavaa. Meillä on tällä viikolla ilonan 5v. ja Väinön 2v. syntymäpäivät ja yhteissynttärijuhlat pidetään meillä perjantaina. Tuostakin syystä olisi hyvä, jos saisi nyt alkuviikosta vaatekasoja pienemmäksi. Helpottaisi todella paljon siivoamista synttäreitä varten. Lopuksi vielä kuvia kotoa ja tallilta lähipäiviltä.

Ihana ilona tyttöni täyttää tällä viikolla VIISI vuotta

Vilmakin halusi kuvaan

Pohjoissuomalaisia sonnipoikia tuli katsomaan onko kuvaajalla herkkuja antaa

Hän on niin söpö

Keskiviikkona meitä hellittiin mahtavalla kelillä, joten hevoset saivat hankitreeniä

Rakastan kesää, mutta näitä hetkiä tulen kaipaamaan talvesta

Tikru ja Milo pusuttelee ratsastuksen jälkeen

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Essi

Hyvä päivä

Uskokaa pois, olen yrittänyt ehtiä koneelle ja kirjoittamaan, mutta menneet pari viikkoa ovat olleet melko kiireiset. Minulla on paha tapa sopia oma kalenteri niin täyteen menoja, että lopulta tuskastelen menetettyjen vapaapäivien perään, mutta tänään on se päivä. Tyhjä kohta kalenterissa. Ei ratsastustunteja, ei ratsutusta, ei valmennusta, ei sovittuja tapaamisia, ei vierailijoita kotona eikä tallilla.. Päivä, jona en tee muuta kuin pakolliset tallityöt ja ehkä illemmalla liikutan OMIA hevosia kevyesti. Muun ajan keskityn relaamaan kotona ja korkeintaan liikkumaan sohvan ja jääkaapin väliä. Näitäkin päiviä tarvitsen ja paljon useammin, kuin nykyisin on mahdollista pitää. Kirjoittaessani tätä tekstiä nuorimmaiseni Väinö on päiväunilla, tytöt leikkivät sovussa keskenään omassa huoneessaan, keittiössä on kahvi tippumassa ja kaikki on vaan just niinku pitääkin. Hyvä päivä.

Pieni poika päiväunilla

Sitten parin kuluneen viikon tapahtumiin. Kuten jo aiemmin mainitsin, tallillani on aloittanut hevosalan harjoittelija. Hänen osallistuessa kanssani tallitöihin ja hevosten liikutukseen olen saanut vuorokauteen muutaman tunnin lisää ja erityisen tyytyväinen olen siihen, että ollaan näiden parin viikon aikana tehty iso harppaus nuorten hevosten koulutuksessa. Olipa onni, että sattui tuommoinen mukava ja tekevä harjoittelija meille. Tämä on myös mahdollistanut muutaman uuden tuntilaisen ottamisen. Hevosista Donna-tamma on palaillut mammalomalta ja voi myös tehdä ratsastustunteja. Ensi viikolla saan toisenkin hevosalan harjoittelijan remmiin samalta koululta. Ihan huippujuttu. Myös säät ovat suosineet meitä viime päivinä. Aurinkokin näyttäytynyt. Kevät tekee selvästi jo tuloaan ja vaikuttaa voimaannuttaneen ihmiset ja eläimet.

Vappu-kissa tauolla harjoittelija Tanjan kanssa

Hieno tamma Donna on päässyt takaisin töihin

Alkuviikosta meille muutti muutama simmental-hieho ja nuori sonni. Uudet naudat ovat kotiutuneet tosi hyvin ja vaikuttavat kesyiltä ja rauhallisilta. Lapinlehmä Martan vasikka Narnia myytiin maitotilalle ja se lähtikin uusien omistajiensa kyydillä kohti uusia seikkailuja. Lempi-lehmä poiki suloisen tyttövasikan, joille tytöt halusivat antaa nimeksi Onneli. Meillä oli pari päivää yläasteelta Työelämään tutustumassa Emma-tyttö ja myös hän oli mukana, kun puhtaan valkoinen Onneli sai merkit korviinsa. Haikuille kuuluu hyvää ja siellä musta Agnes-lehmä voi aloittaa poikimakauden milloin tahansa. Elämme siis jännittäviä aikoja.

Suloinen Onneli

Nuori lappalainen sonni Jakki

Tammikuun viimeisenä päivänä pääsin näytön arvioijaksi, kun hevosalan opiskelijat suunnittelivat ja toteuttivat vaelluksen ratsain. Tässä vielä lopuksi hieman tunnelmakuvia retkeltä, joka oli erittäin onnistunut kaikin puolin.

Laavulla maistui nokipannukahvit ja muurinpohjaletut

Iso poika Hector

Mukavaa lauantaita teille kaikille. Nauttikaa kevään lähestymisestä, olkaa reippaina töissä ja muistakaa ottaa rennostikin välillä!

Essi

Sileän ratsastusta loman jälkeen

Innostuinpas nyt postaamaan teille asiaa ratsastuksesta, kun olen päässyt tällä viikolla taas sorvin ääreen ja treenaamaan kunnolla kahta omaa hevosta. Lomat on lusittu ja lapset menivät kouluun ja päiväkotiin, joten keskittyminen omiin hevosiinkin on taas mahdollista. Tikru ja Arizona olivat käytännössä lomalla koko joulun ja kuun vaihteen, joten menin sileällä alkuviikon pelkästään, Tarkoitus on taas ensi viikolla päästä hyppäämään. Parin ratsastuskerran jälkeen menin vähän tarkemman sileän ratsastuksen molemmilla ja kerron nyt ihan vaihe vaiheelta mitä tein. Tästä voi halutessaan ottaa vinkkiä omaan ratsastukseen ja treenaamiseen.

Alkukäyntien ja ravien jälkeen tein uralla kevyessä ravissa jokaisen 6-8 askeleen välein voltin. Voltit ratsastin myös kevyessä ravissa ja ne tein halkaisijaltaan n. 6-8 m. Sitten suunnan vaihto ja tein samaa harjoitusta toiseen suuntaan. Tässä hevoset tuli mukavan pehmeiksi ja taipuisaksi. Tikrulla en mennyt kuin muutaman voltin molempiin suuntiin, niin se jo pöristeli rentona ja pyöreänä. Muistathan aina tehdä kaikki tehtävät molempiin suuntiin, jotta hevosen toinen puoli ei vahvistu toista enemmän ja hevonen pysyy suorana ja kaikilla avuilla. Huomioi myös suunnan vaihdoissa, että teet ne järkevällä ja tarpeeksi isolla kuviolla ilman, että hevosen tahti muuttuu ja voit jatkaa hevosen työstämistä toiseen kierrokseen sujuvasti.

Volttitehtävän jälkeen jatkoin tekemällä avotaivutuksia harjoitusravissa pitkille sivuille ja pitkän sivun lopussa käänsin taivutuksesta ulkopohkeella ja suoristin huolellisesti lyhyille sivuille. Tikrun kanssa helpotti ajatella, että molemmat kädet tulevat hieman uran sisäpuolelle kaulan pysyessä niiden keskellä ja että sisäpohje ajaa sisätakajalkaa ulkoetujalkaa kohti. Tikru meinasi myös hieman ylitaipua välillä ja painua kuolaimen alle, mutta siihen auttoi, kun pyysi hieman eteen, teki puolipidätteen, nosti sievästi ulko-ohjalla ja lyhensi molempia ohjia. Muista tässäkin tehtävässä tasaisesti molemmat suunnat.

Jatkoin avojen jälkeen suoralla hevosella ja nostin käynnistä laukan uralla. Valmistele hyvin ja ajattele nostossa sisäpohkeella ulko-ohjaa kohti ja erittäin suora hevonen. Laukkasin vain vähän ja istuin käyntiin. Nostin heti vastalaukan. Laukkasin taas vähän, siirryin käyntiin ja nostin myötälaukan. Jatkoin näin kunnes hevonen kuunteli vaihdot. Arizona meinaa aina vähän kuumahtaa tämmöisissä tehtävissä, mutta en suostu silti keskeyttämään harjoitusta, mitä olen tekemässä. Arizonalle on vain tärkeää, että se on erittäin suora nostoissa ja nostaa laukan pohkeesta ja pidän ohjalla kunnon tuntuman, jolloin se on hyvin molempien pohkeiden ja pohkeen ja ohjan välissä kontrollissa. Jatkoin vastalaukassa ja ratsastin viistosti kentän keskustaa kohti ja siitä voltin puolikkaalla takaisin uralle toiseen suuntaan eli ns. vastakaarron. Kun olin päässyt uralle, siirryin taas käyntiin ja nostin vastalaukkaa. Näin harjoitus jatkuu toiseen suuntaan. Tein taas vaihtoja käynnin kautta, kunnes hevonen kuunteli. Mielestäni myötä- ja vastalaukkojen vaihdoissa tämän kaltaisessa tehtävässä on loppujen lopuksi kyse ratsastajan pohjeavuista ja siitä kuinka hyvin hevonen niihin vastaa.

Vaihtojen jälkeen jatkoin myötälaukassa hevosen työstämistä vaihdellen perusistuntaa ja kevyttä istuntaa. Tein laukassa askeleen pidennystä ja askeleen lyhennystä. Kun hevonen oli hyvin lyhyessä laukassa, istuin pehmeästi satulaan. Hevonen ei saa muuttua. Pidin pohkeet lähellä, ulko-ohjaa tuntumalla ja ajattelin vain jatkavani juuri samaa tahtia. Hevoseni toimivat yleensä hyvin tämän tyyppisissä tehtävissä. Arizonassa oli havaittavissa innokkuutta loman jälkeen, mutta lopulta saatiin kontrolli tässäkin. Mielestäni myös tässä on kyse hevosen kouluttamisesta avuille. Jos hevosella on ongelmia, harjoittele enemmän. Hevoseen on oltava sama kontrolli olit sitten satulassa tai irti siitä ja sen tulee hyväksyä ratsastajansa istunnan vaihtelut eri tehtävissä.

Tämän viikon ratsastukset meillä on sujuneet oikein mukavasti ja hevoset tuntuvat olevan avuilla, vaikka on tuullut lujaa koko viikon. Odotan jo innolla, että pääsen ottamaan pikkuhyppyjä ensi viikolla. Meillä aloittaa maanantaina harjoittelija tallilla, joten voi olla mahdollista, että julkaisen täällä blogissa jatkossa kuvia ja miksei videonpätkääkin ratsastuksista, kun saan kuvausapua. Tähän asti tuo ratsastus on tänä talvena ollut melko yksinäistä hommaa, joten siksi kuvasaastettakin on tullut julkaistua enimmäkseen satulassa istuessa hevosten korvista ennen ja jälkeen ratsastuksen. Tuohon asiaan voisi panostaa, kun saadaan apuvoimia tallille.

Mukavia treenejä kaikille!

Essi

Tikru ratsastuksen jälkeen

Helppo sienikastike

Aamulla oli -26 pakkasta, joten en raskinut laittaa hevosia ulos ja kävin tallissa vain nakkaamassa aamuruat hevosille. Tallissa käynnin jälkeen alkoi tehdä mieli jotain hyvää syötävää, joten tein kuivatuista sienistä kastikkeen pastalle aineksista mitä meiltä nyt sattui löytymään.

Itse en ole sienimetsällä käynyt koskaan, mutta saimme tutuilta muutaman purkin heidän keräämiään ja kuivaamiaan sieniä viime syksynä. Olisi kyllä mukava käydä, mutta ensin pitäisi ehkä perehtyä mitä sieltä voi poimia ja mitä ei. Sienikastikkeen ohjeen olin kirjoittanut erittäin lyhkäisesti reseptivihkoni reunaan joskus vuonna mitälie, enkä yhtään muista mistä se on peräisin. Jouduin kuitenkin muuttelemaan sitä hiukan, koska yllätys yllätys minulla ei ollut kaikkia aineksia eikä kauppaan ajelu tuossa pakkaskelissä oikein houkuta. Päätin nyt kuitenkin laittaa kastikkeen ohjeen tänne, sellaisenaan kuin tänään sen tein, koska siitä tuli aika hyvä.

Käytin kastikkeeseen suppilovahveroita ja kantarelleja sekaisin. Ensin liotin sienet kylmässä vedessä, koska ne oli kuivattuja. En osaa sanoa paljonko sieniä oli. Kuivattuna ehkä noin 5 dl ellei enemmänkin. Vettä laitoin noin kolme desiä yhtä desiä kuivattuja sieniä kohti ja sienet olivat vedessä noin 30 minuuttia. Muut tarvittavat ainekset: valkoviini, voi, sipuli (meillä oli vain punasipulia tänään tarjolla, mutta tavallinenkin sipuli olisi käynyt), ruokakermaa, kasvisliemikuutio, hunajaa ja tietysti pastaa.

Ensin käännellään voissa pannulla sienet ja sipulisilppu. Lisätään voita ja paistetaan hetki. Lisätään 1 dl valkoviiniä ja puolikas kasvisliemikuutio. Annetaan kiehahtaa ja maustetaan 2 tl hunajaa. Lisätään lopuksi kaksi purkkia ruokakermaa, kiehautetaan ja maustetaan suolalla ja pippurilla oman maun mukaan. Tarjotaan keitetyn pastan kera. Nam!

Nyt kun oma kupu on ruokittu niin pitää palata takaisin talliin antamaan päiväruokia nelijalkaiselle herrasväelle, käyttämään niitä ulkona ja varmaan lantaakin on jo siivota asti karsinoissa.. Tallin siivouksen jälkeen lähdemme koko perheen voimin naapuriin 4-vuotiaan serkkupojan synttäreille.

Kirpsakkaa, mutta mukavaa pakkaspäivää sinullekin!

Essi

Pakkaspäivän ratsastusvaatteet

Kävin tänään ratsuttamassa asiakkaideni hevosia ja mieleeni tuli postata, kuinka pukeudun ratsastukseen, kun on pakkasta. Tänään ei ollut, kuin tuommonen helppo -8, joten ihan täyttä arsenaalia ei olisi tarvinnut. Pidän tunteja läpi vuoden tallillani ulkokentällä ja olen todennut, että eniten palelevat osat ratsastajilla on (tässä järjestyksessä) sormet, varpaat, reidet ja korvat. Tässä muutama vinkki, kuinka pysyä lämpimänä talven ratsastuksissa.

Aloitetaan kipristelevistä varpaista. Itse en pidä ollenkaan ratsastussaappaita talvella vaan tällaisia jo elämää nähneitä Helly Hansenin-talvikenkiä, joihin mahtuu perinteinen ja lämmin villasukka. Tärkeintä on tietenkin, että jalka (ja sukka ja kenkä) pysyy kuivana. Aikuisten oikeasti minun pitäisi jo ostaa uudet kengät, koska nämä ovat jo melko rumat ja kuluneet, mutta tiedätte varmaan tunteen, kun johonkin tottuu, eikä siitä oikein haluaisi luopuakaan.. Kannuksetkin on pysyneet näissä hyvin menossa mukana ja nämä kengät voin nykyään vain polkaista jalkaan avaamatta nauhoja. Onpa näillä tullut pidettyä tuntejakin ja suoritettua tallin siivouskin useampaan otteeseen. Voisi sanoa, että näillä on tunnearvoa.

Inhoan topparatsastushousuja, jotka tuntuvat kömpelöltä ja liukkailta. Käytän ihan normiratsastushousuja talvellakin lämpimien välihousujen kanssa ja siihen päälle puen nahkaiset kokochapsit. Kuvassa olevat chapsit on hööksiltä ja toista talvea käytössä. Maksoivat muistaakseni vajaa 140 euroa. Olen ollut tyytyväinen. Ei ole vielä kertaakaan palellut reisiä ratsastettaessa ja pitokin on huippu verrattuna toppiksiin. Vyöosaan tuli yksi ratkeema heti ekalla viikolla, mutta sen jälkeen ovat pysyneet päivittäisessä käytössä ehjinä. Kuvassa on chapsien alla kingslandin ihan peruspökät.

Nämä vihreät, ei niin kauniit, klassikkopoolot on ihan parhaita ratsastuspaitoja talvella. Tosin teen kyllä kaikki muutkin tilan työt näihin pukeutuneena. Löytyy useampi, niin aina voi vetää puhtaan kaapista päälle, kun edellinen menee pesuun. Paita hengittää ja on yllättävän lämmin. Korkea kaulus on tietysti myös iso plussa, ettei tarvitse erikseen kauluria tai huivia. Tähän päälle vain sitten villapaita tai fleece kelistä riippuen, ja jos oikein kylmäksi heittäytyy, niin vielä toppaliivi. Olen ratsastanut -20 pakkasessa niin että on ollut tämä poolo, fleecetakki ja tavallinen toppatakki eikä ole palellut.

Sitten ne pakkasessa tikustavat sormet. Eräs tallitytöistäni muistutti minua tämän talven alussa tästä ihan superhuipusta tavasta laittaa kumiset kertakäyttöhanskat talviratsastuskinttaiden alle ja voin kertoa, että ei ole kertaakaan palellut sormia. Käytän paljon noita nahkaisia kolmen sormen käsineitä (horze), mutta omistan myös muita talviratsastushanskoja. Pikku pakkasilla menee nämä kinttaat ihan itsekseenkin, mutta kylmemmillä pakkasilla ihan ehdoton laittaa nuo kumihanskat alle! Mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin ratsastuksen aikana palelevat sormet.

Kypärän alle puen aina talvella näitä neulottuja kypärämyssyjä, jotka on tarkoitettu turvakypärien alle. Kiitos rakkaalle miehelleni ideasta. Näitä myy netissä ainakin stark-suomi ja näyttää maksavan siellä kokonaiset 7,90 €/ kpl. Tykkään, koska lakki ei liiku kypärän alla eikä hikoile ja korvat pysyy lämpimänä. Mikään maailman kaunein lakki ei ehkä ole, mutta hyvä käytössä. Itselläni on kesällä eri kypärä, kuin talvella, koska (kesä)kypärä tuli aikanaan ostettua niin pientä kokoa, ettei sinne alle mahdu mikään lakki.

Takki vähän vilahtaa kuvassa eli ihan tuommoisella perus Helly Hansenin-toppatakilla olen ratsastanut paljon ja on lämmin ja hyvä takki. Omistan myös horzen toppatakkeja kaikissa sateenkaaren väreissä, mutta ne ei mielestäni ole niin kivoja ja tyköistuvia. Yhden kingslandin toppiksen ostin ja siitä meni vetskari heti. Joissakin paikoissa pidän yhtä aikaa valmennuksia ja ratsastan eli voi olla, että ensin olen hevosen selässä ja sen jälkeen seison kentän reunalla, niin silloin minulla on extrapitkä musta untuvatakki mukana, jonka vaihdan päälle, ettei tule kylmä ratsastuksen jälkeen. Tunninpitotakki ei ole vielä pettänyt kertaakaan. Se on aivan superlämmin ja ihana takki, only-merkkinen ja monta, monta, monta vuotta vanha.

Reippaita ja mukavia pakkasratsastuksia kaikille, pysykää lämpimänä!

Essi